Pelkuri

41: Oikeasti viimeinen luku

Hehe hehe, en ainakaa voinut vastustaa kiusausta tehä tähän vikaa lukua, köh köh!!  XD Mut joo, päätin, että kerran en tee jatko-osaa niin voin tehä tähän 'korvaukseksi' ja vastausten saamiseksi, vielä yhden luvun.

Onko hyvä vai huono?

💭Vanileea💭

Matias herää henkeään haukkoen sängyssään. Hän räpyttelee silmiään, nousee ylös sängystään.

Hän hiippailee keittiöön, hörppää lasin vettä. On yö, pimeys on levinnyt ympäri keittiötä, kaapaten mukaansa kaiken näkyvän.

Matias lyö varpaansa hyllyn kulmaan ja kiroaa ääneen. Hän hiippailee takaisin huoneeseensa, nukahtaa pian uudelleen. Aamulla Matias herää valon kajastukseen ja hän nousee heti.

Matias juoksee portaat alakertaan ja tiputtaa silmälasit matkalla. Turhautuneena Matias nostaa ne, pyyhkii ne sitten paitaansa.

"Äiti?" Matias huutaa, mennen keittiöön. Keittiö on kuitenkin tyhjä, täysin autio. Edes Helinä ei pidä meteliä.

Matias ottaa kaapista muroja kaikessa rauhassa, kaataa maitoa. Sitten yläkerrasta kuuluu viimein yksi elonmerkki. Se on hirveä kolahdus ja kuuluu pian askeleet.

"Matsii!" Helinä huutaa, juoksee kädet ojossa kohti Matiasta. Matias halaa Helinää, hiukan ehkä kummastuneena.

"Mä näin pahaa unta", Helinä kuiskaa itkien, jättäen märkiä länttejä Matiakseen vihreään T-paitaan.

"Niin mäkin, mutta Helinä se on vaan unta", Matias rauhoittelee, silittelen pienen tytön hiuksia. "Mitä siinä tapahtui?"

"Limaiset etanat jahtas mua ympäriinsä ja yritti syödä mut", Helinä vastaa surullisena. Jotenkin Matias on helpottunut, ettei Helinä sentään nähnyt samaa unta hänen kanssaan.

"Mistä sä näit unta?" Helinä kysyy uteliaana.

"Mä näin unta et menetin sut, isän ja äidin", Matias vastaa tyynenä. Kaataen sitten Helinällekin hänen lempimurojaan.

"Isä ja äiti on nukkumassa höpsö", Helinä naurahtaa ja istuu alas. Hän alkaa lusikoimaan muroja suuhunsa.

"Unet on muutenkin ihan typeriä", Matias vastaa ja istuu sitten syömään omia murojaan, miettien sitten untaan. Onneksi se oli vain unta.

"Huomenta", kuuluu ovensuusta, kun äiti tulee keittiöön ja laittaa kahvinkeittimen päälle.

"Huomenta", Matias ja Helinä vastaavat yhtä aikaa. Äiti istuu vieläkin vähän unessa pöydän ääreen, isäkin tulee keittiöön.

Matiaksen näkökulma:

"Matias, aattelin, et sun ois hyvä käydä kattoo kuka meiän ovella on", isä naurahtaa ja pörröttää sitten Helinän hiuksia. Ryntään ulko-ovelle ja avaan sen Renelle.

"Mitä sä täällä teet?" mä kysyn, tajuten näyttäväni kamalalta.

"Tuli ikävä", Rene kuiskaa, vetäen mut huuliaan vasten. Työnnän sen pois ja irvistän.

"Mistä lähtien susta on tullut näin imelä", mä kysyn nauraen, jolloin se puristaa kädellään hellästi mun poskea.

"Mä sulle imelät näytän", se vastaa virnistäen. Vedän sen kuitenkin lopulta suudelmaan, joka päättyy siihen, että hymyilen sen huulia vasten.

"Mille sä hymyilet?" se kysyy naurahtaen. Mä vetäydyn irti, kuljetan mun sormea pitkin sen kasvoja. Voi luoja, miten se on täydellinen.

"Mä en tiiä itekkään", vastaan, silittelen sen pehmeää poskea, hymyillen yhä.

"Mä oon vaan onnellinen siitä mitä mulla on", sanon onnellisena.

"Joo, mut kannataisko meiän mennä silti sisälle kokonaan ja sitten sä voit olla onnellinen siellä?" Rene kysyy naurahtaen. Tunnen kuolevani häpeään, kun puna leviää kasvoilleni ja päästän sen sisään.

Joku oma hömppä kommentti:

Ja nyt tää on oikeesti tässä.

Ootteko onnellisii et se onnettomuus oli vaan unta??

Okei ehkä toi oli tyhmä kysymys. XD

Käykää lukemassa:  Rakas stalkkeri kuka olet

💭Vanileea. 💭