Pelasta minut itseltäni

5 - Haluan auttaa - Riki

Oot hukkumassa murheeseen
Et lähelles päästä ketään
Sä luulet et pärjäät
Takerrut vain ylpeyteen
Ei saa heikkoutta myöntää
Pitää odotukset täyttää

Herään aamulla outoon tunteeseen, ihan kuin jotain puuttuisi. Sitten tajuan, että Kevinin puoli sängystä on tyhjä. Eilisen päivän tapahtumat vyöryvät mieleeni ja ikävöin Kevinin aamuista rutinaa aikaisin heräämisestä. Tuntuu kuin joku repisi sydäntäni rinnasta ja silpoisi sen pieniksi paloiksi. Pelottaa myöntää, että Kevinin lähtö oikeasti sattui ja sattuu edelleen.

Akashi
Anza tuli eilen illalla luokseni vaivautumatta peittämään arpiaan. Hän vaikutti helpottuneelta, kun kerroin, että hän saa kyllä apua. Hän sanoi kuin rukouksen: "Haluan tän olon vaan pois." Toivon, että voit auttaa häntä.
6.07

Katsoin viestiä useamman hetken ennen kuin sisäistin mitä yksi parhaista kavereistani kirjoitti minulle. Mietin hetken olenko valmis ottamaan selvästi useammasta mielenterveysongelmasta kärsivän nuoren asiakkaakseni. Se tarkoittaisi sitä, että näkisin häntä väkisinkin useamman vuoden ajan. Ja koska hänellä ei ole kunnon tukiverkkoa toipuminen on erittäin hankala ja pitkä polku. Hänen suhteensa vanhempiin kuulemma meni silloin, kun hänet lähetettiin laitokseen tai niin Akashi kertoi. Eikä hänellä kuulemma ole lähes minkäänlaisia yhteyksiä muihin sukulaisiin. Akashi on tässä kohtaa todennäköisesti ainoa joka kuuluu hänen tukiverkostoon.

Minä
Tietysti haluan auttaa. Kyllä me saadaan se olo häneltä pois. Oikeat diagnoosit ja niihin soveltuva tehokas hoito. Haluaisin tavata Anzan mahdollisimman pian. Puhu hänen kanssaan asiasta ja sopikaa aika joka sopii hänelle tai no tässä kohtaa varmaan aika joka sopii sinulle mutta kuitenkin.
7.00

Akashi
Meille sopii mikä tahansa päivä tältä viikolta (5.3.2018-9.3.2018).
7.04

Minä
Tulen huomenna 5.3 klo 15.00. Voit keksiä itsellesi siksi aikaa tekemistä, ei me tarvita sinua sinne jalkoihin ja saatat olla vain haitaksi. Ei millään pahalla mutta se on fakta, että jotkut ihmiset eivät voi puhua niin avoimesti, kun joku läheinen on läsnä.
7.08

Akashi kuittaa viestin joten laitan puhelimen pois. Mietin kuinka paljon työtä poika tulee vaatimaan, enkä todennäköisesti edes tiedä kaikkea. "Tästä tulee vaikea prosessi", mutisen itsekseni tuijottaen kattoa ja miettien sunnuntaiden hyviä puolia. "Ei ole töitä, saan rentoutua, voin vain lukea, ei tarvitse koskeakaan kauheaan kajaalikynään, eikä tarvitse miettiä mitkä vaatteet laittaa päälleen", mietin ääneen. Oikeasti, vihaan kajaalikynääni yli kaiken. Mietin välillä vieläkin, miksi edes aloin pukeutumaan ja meikkaamaan goottimaisesti. Toisaalta tykkään siitä, että olen erilainen. Rakastan lävistyksiäni ja chokereitani. Oikeastaan ainoa väri jota käytän on musta. On minulla valkoisia ja punaisia vaatteita myös.

Kuulen puhelimeni soivan jossain päin kaksiotani. "Missä se soi?" mietin ryntäillen ympäri asuntoa, kunnes lopulta löydän sen makuuhuoneesta sänkyni alta. 

"Riki Larsen", sanon, koska en kerinnyt katsoa kuka minulle soittaa. 

"Stephenie Weber", kuuluu linjan toisesta päästä. "Ahaa, Kevin ei enää huolinutkaan tanskalaista poikaystävää, kun löysi sveitsiläisen tyttöystävän", ajattelen. "Silti vaikka asumme täällä hiton Jumalan selän takana Kanadassa, jossain missä on vähän kaikkia kansalaisuuksia", lisään mielessäni. 

"Oliko sulla jotain asiaa?" tiedustelen mahdollisimman kohteliaalla äänellä. 

"Itseasiassa oli. Steven Harris esimiehesi se musta tyyppi. Hän sanoi, että perehdytät minut mielellään talon tavoille huomenna." "Voi persikka", ajattelen samalla, kun mietin kuinka epäkunnioittavasti hän puhuu esimiehestäni.