Pelasta minut itseltäni

9 - Alexandra

Täs on nyt lyhyt pätkä Anzan ajasta Alexandran kanssa. Jos joku ei vielä tajunnu niin Alex on Anzan ja Akashin pikkusisko. En laita tohon alkuun nyt laulunsanoja niin kuin yleensä, koska tässä kuitenkin tulee laulunsanoja myöhemmin. Tää ei ehkä oo mikään hirveen pitkä sillä haluan säilyttää tietyn tunnelman tässä. Ja sori kun en löytänyt parempaa videota biisistä, mut siitä ei vaan oo tubessa. Jos haluu kuulla kunnolla kannattaa kuunnella spotifystä
Words: 603

"Anza laula mulle", Alexandra pyytää istuen Anzan viereen tämän sängylle. Anza riiputtaa päätään surkeana.
"Mikä on? Kaikki on ihan hyvin", tarkkasilmäinen 3-vuotias kysyy.
"Mulla on kaikki ihan hyvin", Anza kuiskaa, vaikka oikeasti hän on ahdistunut siksi että kaikki tuntuu menevän päin persettä. Koulu, ihmissuhteet, elämä. Anza nostaa pikkuisen syliinsä.
"Mitä mä laulan sulle?"
"Laula Puumaja", Alexandra pyytää.
"Mörköjä, hämähäkkejä, haamuja näkymättömiä. Piilossa pensaikossa voi olla mitä vain.
Hirnuen ja laukaten, juoksemme lävitse oksien. Turvapaikkaan, joka tammessa odottaa." Anza laulaa samettisella äänellä täyttäen huoneen kauniilla laululla. Alexandra kuuntelee hiljaa lumoutuneena veljensä sylissä. Hän nostaa pienen kätensä ja laittaa sen veljensä kaulalle aataminomenan lähelle ja tuntee värähtelyn kun veli laulaa. Kertosäkeessä tyttö alkaa myös laulaa hiljaa.

-

"Sinulla ei ole mitään oikeutta olla Alexandran lähellä!" isä huutaa Anzalle huomaamatta pientä Alexandraa portaissa kuuntelemassa.
"Sinä saatanan kakara saastutat hänet! Annat hänelle vaikutteita! Etkö itse ymmärrä lapsen parasta?! Sinä olet niin sairas, että oikein kuvottaa", isä sylkee viimeisen lauseensa halveksivasti suustaan. Kun Alexandra huomaa, että veli alkaa tulla portaita ylös, hän lähtee Anzan huoneeseen odottamaan tätä. Kun hän tulee, hänellä on kyyneleet poskilla ja hänen kädet tärisevät.
"Tuu mun vieleen", Alexandra pyytää.
"Ei itä talkottanut pahaa", Alexandra vakuuttaa lapsen varmuudella ja kömpii Anzan syliin.
"Kuule Alex", Anza aloittaa vaikeasti.
"Isä on oikeassa, mä annan sulle vaikutteita, mä olen sairas."
"Miten niin tä olet sailat?"
"No... kun mä tykkään pojista", Anza selittää vaikeana.
"Mehän ollaan puhuttu ettei tiinä ole mitään pahaa", Alexandra sanoo pyyhkien veljensä kyyneliä hellästi.
"Isän mielestä on."
"No titten hän ei tiedä mittään mitään." Anza hymyilee tytölle surullisesti.
"Talvitaan vielä källyllinen lautaa, ja kotimme on valmit. Otoitteen voit lunkoon kaiveltaa.
Kiipeä kanttani puumajaan, vielä hetken aikaa maa on kuumaa laavaa. Me ollaan gepalti ja totilas, kuningatal ja kuningat." Alexandra laulaa kohdan jonka muistaa hyvin. Hän haluaa Anzan kasvoille vain hymyn.
"Sisko pistä silmät kii, niin maa on vielä laavaa.
Syksy saapuu, sinä meet. Vaihdat housut hameeseen. Uusi koulusi on vieras ja kaukana." Anza jatkaa, koska tietää ettei Alexandra muista. Anza hymyilee pienesti.

"Pitkään sinua odotin. Kai ootan joskus vieläkin, kun sade syöpyy kenkiin kadulla." sanat soi hiljaa Anzan mielessä, kun hän muistelee aikaa Alexandran kanssa. Anza odotti Alexandraa 11 vuotta ja sai pitää hänet vain neljä. Hän joutui laitokseen ja ei nähnyt pientä enkeliään enää koskaan.

"Veli lähtee huomenna", Anza kertoo itku kurkussa Alexandralle, joka istuu hänen sylissä sängyssä.
"Mihin sä meet?" nyt neljä vuotias pikkutyttö kysyy painautuen yhä enemmän Anzaa vasten. Alexandra on ainut kenen kosketusta Anza sietää enää.
"Kiltti laula mulle", Alexandra pyytää.
"Se tavallinen?" Anza varmistaa. Alexandra nyökkää vastaukseksi.
"Mietin mitähän sulle kuuluu tänään. Jos tulisit vastaan, tunnistaisitkohan mua enää?
Kiipeä kanssani puumajaan, vielä hetken aikaa maa on kuumaa laavaa. Me ollaan gepardi ja sotilas, kuningatar ja kuningas. Sisko pistä silmät kii, niin maa on vielä laavaa." Anza laulaa pehmeällä äänellä.

Anza on laitoksessa. Taas hän istuu vessan nurkassa vain veitsi seuranaan. Hän alkaa laulaa hänelle tärkeää laulua.
"Hei sisko, sisko, sisko, mitä sulle kuuluu tänään? Hei sisko, sisko, sisko, tunnistatko mua enää?
Kiipeä kanssani puumajaan, vielä hetken aikaa maa on kuumaa laavaa. Me ollaan gepardi ja sotilas, kuningatar ja kuningas. Sisko pistä silmät kii, maa on vielä laavaa."
Hän laulaa sitä tarkalleen sillä hetkellä, kun Alexandra vetää viimeiset henkäyksensä.