Pelasta minut itseltäni

20 - Rakkaustarina - Akashi

Siis ihan käsittämätöntä 3K! Nyt saatte kuulla Laurenin ja Akashin rakkaustarinan ihan vaan koska rakkaustarinat❤️.  Ja koska 4K tuli kans täyteen niin saatte tänään kaksi lukua, tämän ja normaalin, että päästään juonessa eteenpäin. Ja koska olen selvästi hyvin laiska ja saamaton nii 5K tuli kans täyteen. Kiitos❤️ joten saatte kolme lukua kerralla. (Neljä lukua, koska myös 6K tuli täyteen) Myös vähän niin ku et sori etten oo kirjottanu.

Kävelen hermostuneena pölyistä katua pitkin. Minua ahdistaa kävellä täällä yksin. Yleensä tulen tänne vain kavereiden kanssa. Nyt olen yksin. Kukaan ei ole täällä minun kanssani. Kävelen niin ajatuksissani, että törmään kirjaimellisesti laittoman komeaan nuoreen mieheen.

"Anteeksi! Anteeksi tosi tosi paljon", pahoittelen hermostuneena.
"Ei se haittaa", mies vastaa hymyillen.
"Mä voin tarjota sulle kahvit?" mies tarjoaa.
"O-okei", vastaan.

"Mikä sun nimi on?" mies kysyy matkalla.
"Akashi."
"Mä oon Lauren", mies - Lauren - vastaa hymyillen.
"Minkä ikäinen sä oot?" kysyn ujosti.
"20. Entä sä?"
"19."

Istumme kahvilassa juoden kahvia ja syöden muffinia. Tutustumme siinä sivussa. Saan tietää Laurenin opiskelevan nuorten ohjaajaksi. Minulla on pitkästä aikaa hyvä olla. En stressaa Anzaa tai vanhempiani. Kerron itse hakevani lääkikseen syksyllä.

-

Viesteilemme Laurenin kanssa paljon. Näemme muutamia kertoja. Näin se on ollut kuukauden. Tänään minä pääsen ensimmäistä kertaa käymään Laurenilla. Hän tulee minua vastaan metropysäkille.

"Moi", tervehdin hymyillen, kun näen Laurenin.

"Hei", hän vastaa vastaten hymyyni.

Lähdemme kävelemään Laurenille ja hän kertoo matkalla asuvansa sijaisvanhempiensa luona. Sitä en tiennytkään. Toisaalta ei hänkään tiedä Anzasta vielä.

"Onko sulla sisaruksia?"

"Ei mulla oo biologisia sisaruksia tietääkseni mutta mun sijaisvanhemmilla on kaksostytöt Elisa ja Ellen ja sit mun laitoskaveri Jimi asuu myös meillä", Lauren kertoo.

"Entä sulla?"

"Mulla on pikkuveli, Anza. Hän on laitoksessa, ollut jo reilu vuoden. Sitten mulla on pikkusisko Alexandra, joka on viis", kerron hymyillen vähän.

"Moi, mä tulin!" Lauren huutaa ovelta ravistellen takin harteiltaan.

"Moi!" jostain kuuluu vastaus. Kohta vastauksen antaja tulee eteiseen. Hän on suhteellisen nuori nainen, veikkaisin kolmeviiden paikkeilla.

"Moi, mä oon Tia, Laurenin huoltaja", Tia kertoo ojentaen hyvin hoidetun kätensä.

"Akashi", sanon vastaten naisen ystävälliseen hymyyn.

"Kohta on ruoka valmista", Tia huikkaa meidän perään, kun lähdemme yläkertaan.

-

"Mua ahdistaa ja pelottaa."

"Mikä sua ahdistaa ja pelottaa?"

"Rakastuminen, vanhemmat, Anza."

"Älä huoli muakin pelottaa rakastua ja noi muut on sellasia asioita joiden kuuluukin huolestuttaa aina välillä."

-

"Mitä sä ajattelet rakkaudesta?"

"Ai niin ku miten?"

"No sillee et minkälaista rakkauden pitäis olla tai millaista pitäis olla kun toinen rakastaa sua?"

"Sen ihmisen seurassa on turvallinen ja hyvä olla, sut hyväksytään vikoineen kaikkineen."

"Ja se ihminen yrittää ymmärtää ja on tukena hyvinä ja huonoina hetkinä. Ja et sitä ei haittaa vaikka soittais keskellä yötä vaan koska on ikävä."

"No haluutko sä seurustella mun kanssa? Tiedän, ettei sun vanhemmat tykkää sun veljestä, koska se on homo mut jos ei kerrota niille. Ja sä alotit tän keskustelun."

"Jos edetään ihan rauhassa."

-

Ja kaksi vuotta tuosta keskustelusta ja olemme kihloissa. Mites tässä nyt näin kävi? :")