Pelasta minut itseltäni

17 - Jos sä tahdot niin - Riki

Words: 612
Sori et täs luvus on taas kestäny ja tää on lyhyempi kuin normaalisti mut oon valmistellut uutta tarinaa. Se tarina kertoo Jimistä ja että mikä hänet ajoi itsemurhaan, kun se ei oikee selvinnyt. Aion ensin kirjottaa sen kokonaan valmiiks ja sit julkasen lukuja vaikka kerran kaks viikossa. Ja muuten on rikottu 2K joten alan heti valmistella ja kirjottaa spessu lukua, joka vois kertoo Rikin menneisyydestä. Vai mitä mieltä te ootte?

Jos sä tahdot niin - nimeäsi enää toista en
Mut vaikka tahdot niin - kuvaas mielestäni poista en
Jos sä tahdot niin - tulen kallioiden läpi

"Rakas, kuuntele", pyydän, kun joudun taas pitämään Anzaa kiinni ettei tämä mene vessaan oksentamaan äsken syömäänsä kasvislasagnea. Hän tärisee kuin horkassa ja silmät ovat lasittuneet. Tiedän hänen pelkäävän kosketusta, mutta en voi sille mitään.
"Sulla on kaikki hyvin", vakuutan miljoonannen kerran.

"Mitä sanoisit, jos alettais totuttaa sua kosketukseen?" ehdotan varovasti, kun Anza on vihdoin rauhoittunut.
"Sillein pikkuhiljaa vähän kerrallaan."
"Kai sitä vois yrittää", Anza vastaa kuulostaen pelokkaalta.
"Hei, me ei tehä mitään mihin sä et oo valmis tai mitä sä et halua. Kaikki valta on sulla mutta mä annan suuntaa mihin kannattais mennä, jos haluaa toipua mahdollisimman nopeasti", kerron.

"Koska me alotettais?" Anza kysyy varovasti.
"Vaikka heti, jos oot valmis."
"Mihin sä meinaat koskee mua?" hän kysyy hiljaa arkana.
"Se on yllätys, mut mä lupaan etten satuta sua tai tee sulle mitään pahaa", kerron.
"Ootko valmis?" Anza nyökkää leuat kireinä. Sipaisen pojan olkapäätä. Sen jälkeen sipaisen tätä polven yläpuolelta. Siinä kohtaa hän jännittyy ja näyttää siltä, että saa paniikkikohtauksen hetkenä minä hyvänsä.

"Mikä on?" kysyn tarkkaillen pojan ilmeitä.
"En mä voi kertoo", poika kuiskaa tukahtuneesti.
"Kyl sä voit kertoo ei sul oo mitää hävettävää", sanon hiljaa ja saan huomata, että olen tulkinnut merkkejä väärin.
"En mä häpee mul vaa on nii likanen ja arvoton olo", poika mutisee.
"Miks? Ai niitten raiskauksien takia?" kysyn yrittäen ymmärtää.
"Ei vaa..." poika nielaisee tukalasti. "Mua ahdisteltiin kaupungilla", hän lopulta tunnustaa.
"Ai joku ihan ventovieras?"
"Nii."
"Koska?"
"Toissapäivänä, sen jälkeen, kun olit lähtenyt ja olin mennyt kaupungille", Anza kertoo tuijotellen varpaitaan.
"Ei se ollu sun syy. Kaikki on hyvin nyt", vastaan hellästi nostaen pojan katsetta ja huomaan niissä kaipausta.

"Mitä sä kaipaat? Näin sun kaipaavan katseen."
"Kosketusta ja läheisyyttä, turvallisuutta ja rakkautta."
"Mä en rakkaudesta tiiä mutta muita voin sulle antaa, jos sä tahdot niin", sanon, vaikka tiedän olevani korviani myöten ihastunut poikaan. Hetken hän sulattelee sanomaani ennen kuin käpertyy kainalooni.

-

Eletään heinäkuun alkua. On hyvin kuuma kesäpäivä. Ainakin 22 astetta lämmintä. Ei tuule juuri lainkaan ja aurinko porottaa täydeltä terältä.
"Mennäänkö rannalle?" kysyn Anzalta päästessäni sisään.
"Mut kaikki näkee", hän sanoo epävarmana.
"Ei siellä ketään ole, ja jos on niin he näkevät, että olet taistellut ja taistelet vieläkin", vakuutan.

"Mites ne äänet?" kysyn matkalla rannalle.
"Sitä samaa vanhaa", poika mutisee hiljaa.
"On ne vähän hiljentynyt", vastaa Vanessa takapenkiltä.
"Noni se on hyvä, ettei kummankaan ole pahentunut", tiedän ettei ole ideaali tilanne ottaa kahta melkein samoista ongelmista kärsivää samaan keskusteluun. Kumpikaan ei oikein uskalla vastata.

Ranta on syrjässä eikä siellä ole ristinsielua. Aijaa taisin valehdella, kyllä tuolla joku lokki kirkuu kuin viimeistä päivää.

Levitän ihanan mustan pyyhkeen hiekalle ja käyn siihen makaamaan shortsit jalassa. Laitan aurinkolasit silmilleni ja ristin käteni pääni taakse. Lopulta Anza uskaltaa istuutua. Käännän päätäni hänen suuntaansa ja huomaan hänellä olevan vielä pitkähihainen päällä. Shortsit hänellä sentään on.
"Ota paita pois, ei täällä ole ketään", vakuutan enkä halua, että hänelle tulee lämpöhalvausta.
"No okei", poika mumisee hetken kuluttua.

Anza kietoo käsivartensa polviensa ympärille selvästi ahdistuneena sen jälkeen on saanut paitansa pois. Nousen istumaan ja avaan käsivarsiani, että poika saa itse tulla jos haluaa. Kohta hän kömpii viereeni ja nojaa minuun varovasti.
"Ei sun tarvii hävetä", mumisen pojan hiuksia vasten.