One More Second

Luku 19 ~ Lentävä nakkikeitto

!Luku sisältää hieman väkivaltaa!

___________________________

Nellin nk

Tuijotin avonaisesta ovesta aulaan, jonne Martinus oli hetki sitten hävinnyt. Nieleskelin kyyneleitäni ja räpyttelin sinisiä silmiäni. En ollut jakanut poikien numeroita missään, eihän minulla edes ollut niitä, koska emme olleet vielä vaihtaneet numeroita. En edes ollut siinä whatsapp-ryhmässä, missä joku oli minuna esittäen jakanut ne numerot. Käänsin katseeni tyhjästä oviaukosta Jasmiinaan, joka seisoi vähän matkan päässä ja katseli minua voitonriemuinen hymy huulillaan. Käteni puristuivat hitaasti nyrkkiin ja silmäni kaventuivat ohuiksi viiruiksi. Olin varma, että tuo ruskeahiuksinen ja vihreäsilmäinen tyttö oli juoninut tämän kaiken. Hänhän eilen väitti, että saisi minun ja poikien välit vielä jotenkin poikki. Tällä hetkellä se näytti erittäin todennäköiseltä.

"No, mites meni se, et pojat on sun puolella?" Jasmiina kysyi hyvin ivallisesti suomeksi, jottei Marcus ymmärtäisi keskusteluamme. Marcus istui edelleen sängylläni, ja tunsin pojan painostavan katseen itsessäni. En kuitenkaan kääntänyt katsettani tuohon, vaan tuijotin Jasmiinaa murhaavasti.

"Sä oot kans yks turhake", murahdin vihaisesti ja pomppasin pystyyn. "Mitä sä haluut?" jatkoin vielä vihaisemmin ja astuin askeleen lähemmäs Jasmiinaa, joka puolestaan otti askeleen taemmas. Tyttö hämmentyi selvästi yllättävästä äänensävystäni, ja rehellisesti sanottuna yllätyin siitä hieman itsekin.

"Viettää aikaa mun uusien ystävien kanssa", tällä hetkellä maailman ärsyttävin ihminen tokaisi olkiaan kohauttaen ja väläytti minulle leveän tekohymyn. "Enkä nyt tarkota sua", tyttö selvensi ja osoitti minua sormellaan. Muljautin silmiäni ja otin jälleen askeleen lähemmäs Jasmiinaa.

"Kosket poikiin vaan mun kuoleen ruumiin yli", ärähdin ja puristin käteni tiukemmin nyrkkiin. Jasmiina naurahti kuivasti ja heitti ruskeat hiuksensa olkansa yli.

"Ai yhtä kuolleen ku sun siskon ruumis", tyttö naurahti ja virnuili minulle ilkeästi. Siinä kohtaa päässäni napsahti ja ennen kuin tajusinkaan olin nostanut nyrkkini ilmaan ja olin valmis läimäyttämään Jasmiinaa poskelle. Kukaan ei meinaan ajatuksissaankaan pilkkaisi Sonjaa. Tai jos uskalsi niin tehdä, saisi maksaa siitä. En kuitenkaan ehtinyt tekemään mitään, kun tunsin lämpimät sormet ranteeni ympärillä ja kyseisten sormien omistaja kiskaisi minut kauemmas Jasmiinasta.

"Nelli, mitä ihmettä?" Marcuksen järkyttynyt ääni kantautui korviini, ja avasin silmäni, jotka olin hetki sitten sulkenut ihan vain sen takia, etten halunnut nähdä sitä, kun löisin jota kuta. Käänsin katseeni edessäni seisovasta tytöstä ruskeasilmäiseen poikaan, joka piti edelleen kiinni ranteestani.

"Se ilkkui Sonjaa", sanoin norjaksi vihaisena ja riuhtaisin käteni irti Marcuksen otteesta. Jäin kuitenkin paikoilleni tuijottaen edelleen suoraan Marcuksen silmiin. Poika tuijotti minua takaisin ja yritti selvästi keksiä jotain viisasta sanottavaa.

"Ai, nyt sä itket sun parhaalle kaverille, kun joku puhui sun siskosta. Sehän onkin niin kamalaa, et pitää melkein lyödä", Jasmiinan ivallinen ääni kuului vierestäni, ja siirsin hitaasti katseeni tuohon. Tietenkin tyttö puhui suomea, että saisi haukkua minut ihan rauhassa ilman, että jäisi kiinni.

"Sä pidät nyt suus kiinni ja jos sulla on jotain asiaa, ni sano se englanniks, ni pojatkin saa tietää, miten ilkee ihminen oot", tiuskaisin ja laitoin kädet puuskaan. "Eiku ainiin, sittenhän sun suunnitelma ei toimis enää", jatkoin ivallisesti ja astuin askeleen lähemmäs Jasmiinaa, joka seisoi jo melkein kiinni seinässä. En edes tiedä, miksi käyttäydyin näin, mutta olin tällä hetkellä todella vihainen. Olin vihainen Jasmiinalle, koska tyttö oli noin ilkeä ja olin vihainen Martinukselle, sillä tuo ei ollut luottanut minuun. Tosin en tiedä, uskoiko Marcuskaan minua, mutta ainakin tuo oli edelleen huoneessa. Olin varma, että tuo oli jäänyt tänne vain siksi, että voisi estää aikeeni, jos meinaisin lyödä Jasmiinaa uudestaan.