One More Second

Luku 16 ~ "Me ei voida enää olla kavereita, Nelli"

*MUOKATTU 27.6.2019*

_______________

Nellin nk

"Hei, nythän me voidaan lukee ne ystäväkirja vastaukset", ehdotin innoissani ja läimäytin käteni yhteen. Olimme vain jääneet hengailemaan Martinuksen huoneeseen, emmekä oikeastaan olleet tehneet mitään järkevää. "Tai Marcuksen vastaukset mä oon jo lukenu, mut noin niinku muuten", jatkoin ja naurahdin hiljaa. Marcus käänsi katseensa minuun ja tuijotti minua muka vihaisena, mutta tuon huulille pyrkivä virne paljasti, ettei poika ollut tosissaan.

"Eli täl hetkel sä tiedät musta enemmän, ku mä susta", Marcus tokaisi mietteliään kuuloisena.

"Sä oot kyl kans yks Sherlock", Martinus tuhahti ja muljautti silmiään veljensä jutuille. Marcus vilkaisi poikaa, mutta naurahti vain hiljaa.

"Muistaakseni sä oot meist kahest se salapoliisi", Marcus ilmoitti ja nosti etusormensa ilmaan. Martinus mutisi jotain epämääräistä ja kellahti selälleen sängyn päälle.

"Noniin kamut, meenks mä nyt hakemaan ne paperit vai en?" kysyin keskeyttäen veljesten sanaharkan ja nousin ylös lattialta.

"Mee vaa ja tuo samal hiusharja ja ponnari", Martinus sanoi, mutta ei kääntänyt katsettaan pois katosta. Kurtistin kulmiani ja tuijotin Martinusta siinä toivossa, että poika kertoisi enemmän, miksi halusi minun tuovan harjan ja ponnarin. Martinus ei kuitenkaan avautunut ajatuksistaan sen enempää, joten tyydyin kohtalooni.

"Okei", sanoin hieman kummastuneena ja suuntasin askeleeni omaan huoneeseeni.

Sain kantamukseni raahattua Martinuksen huoneeseen ja laskin ne pojan sängylle.

"Noniin, kuka alottaa?" kysyin ja annoin katseeni vaeltaa pojasta toiseen.

"Koska me tiedetään toisistamme kaikki, ja sä oot lukenu jo mun vastaukset, ni sä voit alottaa", Marcus tokaisi hymyillen ja osoitti minua.

"Voishan Martinus myös alottaa", yritin, mutta pojat vain pudistelivat päitään. "No okei", huokaisin myöntymisen merkiksi ja nappasin oman paperin käteeni.

"Samal, ku luet niit vastauksii, ni laitan sun hiukset", Martinus sanoi, ja käänsin katseeni paperista poikaan, joka istui leveä hymy huulillaan sängynreunalla. "Sitä varten pyysin sua tuomaan harjan ja ponnarin", tuo jatkoi ja osoitti sormellaan lattiaa sen merkiksi, että minun pitäisi istua alas pojan jalkojen juureen.

"Ööö, onks mulla nyt menny jotain ohi?" Marcus ihmetteli ja katseli minua ja Martinusta vuorotellen.

"Sen mäki haluaisin tietää", vastasin naurahtaen. Martinus huokaisi syvään ja pudisteli päätään.

"Mä vaan haluun laittaa Nellin hiukset, ei mitään sen kummempaa", poika parkaisi ja levitteli käsiään. Mutristin huuliani ja kurtistin kulmiani, jotta näyttäisin mahdollisimman mietteliäältä. Toisaalta pojan tarjous oli todella houkutteleva, koska se tunne, kun joku hiplasi hiuksia, oli aivan ihana. Mutta Martinuksen ehdotus tuli aivan puskista, enkä oikein tiennyt, mitä poika ajoi takaa.

"Tän kerran", myönnyin ja kohautin olkiani.

"Jes", Martinus tuuletti ja nappasi harjan käteensä. Päätäni pudistellen istahdin lattialle pojan jalkojen juureen ja kiskoin ponnarit pois lettieni päästä.

"Noniin Nelli, kerropas meille sitten jotain itsestäsi", Marcus totesi, ja pystyin vain kuvittelemaan hymyn pojan huulilla. En siis voinut kääntää päätäni tuon suuntaan, sillä Martinus availi lettejäni ja harjasi hiuksiani.

"Okei, eli mun koko nimi on Nelli Silja Maria Joki, kuten varmaan jo tiesitte, koska instagram", aloitin.

"Joo, mut en tajuu, miten sulla voi olla noin pitkä nimi", Martinus pohti ääneen saaden minut naurahtamaan.