One More Second

Luku 29 ~ "Aina teitä saa hävetä"

Nellin nk

"Onks meiän kaakao loppu?" Emman huuto kaikui hiljaisessa talossa ja pian tuo ruskeahiuksinen tyttö ilmestyi olohuoneeseen. Nostin katseeni kännykästä tuohon ja nyökäytin vain päätäni. "Miten se on mahollista, ku äiti just eilen toi sitä kaupast?" pikkuinen ihmetteli, ja kohautin vain olkiani. Niin, miksiköhän kaakao oli loppu? Ei ainakaan siksi, että kaadoin koko pussin Marcuksen päälle.

"En mä vaan tiedä", vastasin naama peruslukemilla ja nousin istumaan laskien kännykän samalla viereeni. Emma kurtisti kulmiaan ja tuijotti minua mietteliäänä.

"Ooks ihan varma?" tuo varmisti ja asteli hitain askelin lähemmäs minua.

"Ehkä", totesin salaperäisenä ja seurasin Emman liikkeitä. Tyttö tuli seisomaan eteeni ja antoi katseensa porautua suoraan silmiini. Tuijotin tytön ruskeita silmiä ja jollain ihmeellä sain pidettyä naamani peruslukemilla. Emma oli juuri avaamassa suutaan, mutta tuon aikeet keskeytyivät ja tyttö nyrpisti nenäänsä.

"Miks tääl haisee pilaantunu maito?" tyttö kysyi ja kallisti päätään oikealle. "Ja se tulee susta", Emma jatkoi ja nojautui eteenpäin, minkä jälkeen nuuskaisi hiuksiani. Tosiaan, en ollut käynyt suihkussa sen jälkeen, kun Marcus kaatoi litran maitoa päälleni, joten saatoin ehkä pikkaisen haiskahtaa.

"Okei, mä luovutan", huokaisin ja nostin käteni ilmaan. "Kippasin koko kaakaojauhepussin Marcuksen päälle ja sit kostoks Marcus kaatoi litran maitoo mun päälle", selitin ja naurahdin itsekseni. Emman suu loksahti auki ja tuon silmät laajentuivat varmaankin lautasen kokoisiksi. Nähtyäni tytön ilmeen, aloin nauramaan entistä enemmän.

"Aina teitä saa hävetä", Emma voivotteli päätään pudistellen ja läimäytti itseään otsaan. Tuhahdin nauruni seasta ja levittelin vain käsiäni. Kai sitä nyt vähän vanhemmatkin lapset saisivat hauskaa pitää? Emma ei onneksi tainnut olla ihan tosissaan, koska tytön huulien välistä karkasi pieni naurahdus ja tuo laittoi hiuksensa takaisin korvan taakse. "Mut mee sä nyt käymään suihkussa, ni sit mennään kauppaan", tyttö komensi, tarrasi käteeni ja kiskoi minut ylös.

"Mennääks me kahdestaan vai tuleeks joku muuki?" utelin ja nappasin kännykän käteeni.

"En mä tiiä vielä", Emma vastasi olkiaan kohauttaen ja istahti sohvalle.

"Okei", mutisin vastaukseksi ja suuntasin askeleeni yläkertaan.

Martinuksen nk

Makasin selälläni sängyllä ja tuijotin valkoista kattoa. Olin maannut tässä pian tunnin, mutta en tehnyt elettäkään liikkuakseni. Ajatukseni pyörivät vain Nellissä, Marcuksessa ja siinä kuvassa, joka ilmestyi parisen tuntia sitten Nellin instagramiin. En edes tiedä, missä ihmeen välissä kaksikko oli ottanut yhteiskuvia. Rehellisesti sanottuna, olin hieman kateellinen veljelleni, koska tuo sai viettää niin paljon aikaa Nellin kanssa. Okei, itse olin lukittautunut pariksi päiväksi huoneeseeni, mutta siihen oli syy. Tai se syy oli oikeastaan melko tyhmä, mutta syy kuitenkin: halusin selvittää, kuinka paljon Nelli minusta oikeasti piti. Salaa toivoin, että tyttö tulisi kysymään, mikä on tai pyytämään kanssaan jonnekin. Suunnitelmani ei ollut toistaiseksi oikein tuottanut tulosta. Päinvastoin, se oli mennyt aivan päin mäntyä. Nelli oli vain liimautunut Marcuksen kylkeen eikä kaksikko näyttänyt muistavan olemassaoloani lainkaan. Myönnettäköön, että saatoin olla hieman lapsellinen, mutta en enää kehdannut mennä alas ja olla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Pitäisi keksiä joku hyvä selitys, joka menisi täydestä sekä Nellille että Marcukselle. Tyttöön nyt saattaisi upota huonompikin tekosyy, mutta pösilö ei menisi niin helposti lankaan. Ja kaiken lisäksi sain suututettua Nellin aikaisemmin tänään. Se ei todellakaan ollut tarkoitus, mutta se vain tapahtui.