One More Second

Luku 8 ~ Martinus the salapoliisi

*MUOKATTU 19.6.2019*
______________

Martinuksen nk

Pelasimme Marcuksen kanssa Fifaa huoneessani, mutta tällä hetkellä tilanne näytti melko huonolta minun kannaltani: olin häviöllä 3-1 ja peliaikaa oli jäljellä enää pari minuuttia. Heiluttelin ohjaimen nappeja jokaiseen mahdolliseen suuntaan ja yritin saada pallon pois Marcuksen joukkueelta. En kuitenkaan onnistunut siinä, vaan Marcus teki neljännen maalinsa.

"Sä oot tavallisen huono tänään", veljeni ilmoitti ja potkaisi minua hellästi olkapäähän. Minä siis istuin lattialla, ja Marcus makasi sängylläni. Muljautin silmiäni ja vilkaisin poikaa olkani yli.

"Annoin sulle vaan tasotusta, ettei sun tarvii ain hävitä", virnistin, ja tällä kertaa Marcus muljautti silmiään.

"Huonoin puolustuspuhe ikinä", minua 15 minuuttia vanhempi ihminen sanoi nauraen ja nousi istumaan. "Ja sitä paitsi, se oon mä, kuka voittaa useemmin", poika jatkoi voitonriemuisena ja laski ohjaimen kädestään sängylle.

"Just", mutisin ja konttasin sammuttamaan elektroniikkalaitteen. "Täst lähin aletaan merkkaamaan ylös voitot ja häviöt, ni puolenvuoden pääst tiedetään, kumpi on oikeesti parempi", ehdotin leikilläni ja otin kännykän lattialta käteeni.

"Toi vois toimii", Marcus pohti ääneen, mutta kuulin tuon äänestä, ettei poika ollut tosissaan. "No ei oikeesti, huonoin idea, jonka oon kuullu vähään aikaan", veljeni jatkoi ja repesi nauruun. Naurahdin itsekin ja pudistelin päätäni.

"No mitä muutakaan mult vois odottaa?" kysyin nauraen ja levittelin käsiäni. Marcus nosti katseensa puhelimestaan minuun ja virnisti leveästi.

"Ei ainakaan hyviä ideoita", tuo naurahti, minkä jälkeen syventyi jälleen puhelimeensa. Noudatin veljeni esimerkkiä ja surffailin itseni Instagramiin.

"Nelli on lisänny uuden kuvan", ilmoitin rikkoen huoneessa leijaileen hiljaisuuden. Tuplaklikkasin kuvaa, ja sen alapuolella ollut valkoinen sydän muuttui punaiseksi. En kuitenkaan selannut etusivua alemmas, vaan avasin tytön profiilin.

"Joo, näin sen kans", Marcus sanoi, mutta olin varma, ettei tuo nostanut katsettaan puhelimesta. Annoin lausahduksen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, koska olin keskittynyt katselemaan Nellin kuvia. Etsin tytön ensimmäinen kuvan, ja sen löydettyäni pieni hymy nousi huulilleni. Nellin kanssa kuvassa oli mustavalkoinen kissa, ja tyttö hymyili leveästi. Kuvaan oli merkitty joku, ja katsoin, kuka se oli: sonjahelenee. Jostain syystä aukaisin kyseisen tytön profiilin ja kurtistin kulmiani. Tytön biossa luki: I have the best twinsister ever @nellisiljamariaa. Oliko Nellillä kaksoissisko ja missä kaksonen oli nyt? Miksi Nelli oli yksin meillä? Hämmennykseni syveni entisestään, kun aloin selailemaan Sonjan kuvia. Tyttö näytti aivan Nelliltä, mutta sillä erotuksella, että tuolla oli ruskeat hiukset ja ruskeat silmät. Kiinnitin huomioni yhteen kuvaan, joka näytti tutulta. Kurtistin kulmiani ja mietin hetken, missä olin nähnyt kuvan aiemmin. Sitten lamppu syttyi pääni päällä: Nellin profiilissa oli tuo samainen kaverikuva. Se oli se kuva, jonka kuvatekstissä luki jotain suojelusenkeleistä ja taivaan kirkkaimmasta tähdestä. Eli se "kaveri" oli Nellin kaksonen. Rullasin sivun ylös saakka ja aukaisin uusimman kuvan. Katsoin, koska se oli julkaistu, ja silmäni laajentuivat lautasen kokoisiksi samalla, kun suuni aukeni hitaasti. Uusin kuva oli julkaistu melkein vuosi sitten.

"Marcus", sanoin ja siirsin katseeni veljeeni, joka oli jälleen makuuasennossa sängylläni. Poika ei kuitenkaan reagoinut mitenkään, joten syvä huokaus karkasi huulieni välistä. "Kuuliks pösilö?" tokaisin entistä kovemmin, ja tällä kertaa veljeni käänsi päätään minun suuntaani.