One More Second

Luku 25 ~ "EI!"

Nellin nk

Istuin sohvalla pidellen valkoiseen pyyhkeeseen käärittyä pakastehernepussia poskellani. Maria ja Jonas olivat lähteneet jo melkein puolituntia sitten, mutta oikeastaan vasta hetki sitten olimme kaikki toipuneet sen verran, että pystyimme liikkumaan. Martinus oli ohjannut minut sohvalle ja Marcus toi minulle kylmää poskeani varten. Aivan kuten minä tein silloin hänelle, kun Jasmiina tinttasi tuota turpaan. Kjell-Erik oli mennyt Emman kanssa yläkertaan ja Anne oli jäänyt siivoamaan keittiötä. Nainen oli käskenyt Martinuksen avukseen ja pienen suostuttelun ja muutaman uhkauksen jälkeen, poika oli lopulta suostunut. Marcus oli hävinnyt omille teilleen, mutta oletin pojan olevan huoneessaan joko selaamassa puhelintaan tai pelaamassa Fifaa. Olin olohuoneessa siis yksin ja tuijottelin vain valkoisia seiniä, joilla oli joitakin hyllyjä. Hyllyjen päällä oli paljon kehystettyjä valokuvia kaksosista, Emmasta ja koko perheestä. Minusta se oli jotenkin söpöä. Meillä kotona ei koskaan ollut kauheasti valokuvia esillä. Tietysti hyllynkulmilla oli jotain satunnaisia kuvia minusta ja Sonjasta sekä vanhempieni hääkuvat, mutta ei mitään ylimääräistä. Yhdellä valkoisella lipastolla oli kultaisissa kehyksissä Sonjan kuva, jonka edessä oli kynttilä sekä muutama tytölle tärkeä esine: tuon ensimmäinen pehmopupu sekä mummulta saatu rannekoru. Minulla oli samanlainen rannekoru, mutta en koskaan uskaltanut käyttää sitä, koska pelkäsin hukkaavani sen. Koru kulki kuitenkin aina mukanani yhdessä rasiassa.

"Mä toin sulle vähän mukavampia vaatteita", kuulin lempeän äänen, joka havahdutti minut ajatuksistani. Räpyttelin hetken itkemisestä punaisia silmiäni ja tajusin tuijottavani Marcusta. Pojalla oli sylissään valkoinen huppari sekä mustat Adidaksen collarit. Tunnistin vaatteiden kuuluvan minulle, joten tuon oli täytynyt käydä tonkimassa vaatekaappiani. En kuitenkaan voinut olla pojalle vihainen, sillä hän tarkoitti vain ja ainoastaan hyvää.

"Kiitos", sopersin ja siirsin kylmän käärön pois poskeltani, minkä jälkeen pieni hymy nousi huulilleni. Marcus ojensi vaatteet minulle ennen kuin suuntasi askeleensa kohti keittiötä. Marcus oli itsekin vaihtanut mukavampiin vaatteisiin sillä valkoisten polvista rikki olevien farkkujen tilalla oli harmaat colitsihousut sekä valkoisen t-paidan päälle oli ilmestynyt musta huppari. Seurasin poikaa katseellani niin kauan, kunnes tuo hävisi nurkan taakse enkä luonnollisesti enää nähnyt tuota. Päätäni pudistellen nousin ylös ja riisuin tiukat mustat farkut pois jalastani, minkä jälkeen laskostin ne sohvanreunalle. Puin collarit niiden tilalle ja vetäisin hupparin vain valkoisen t-paidan päälle.

"En tiiä, pidäks sä kuumasta kaakaosta, mut täs olis mukillinen", Marcuksen ääni kantautui jälleen korviini ja pian kyseinen henkilö ilmestyi näkökentälleni kantaen käsissään kahta mustaa mukia, joista nousi höyryä.

"Rakastan kuuma kaakaota", hihkaisin innoissani saaden Marcuksen naurahtamaan. Poika tuli luokseni ja ojensi toisen mukin minulle ennen kuin istahti viereeni. "Kiitos", sanoin hymyillen ja huomasin, että kaakaon päällä oli kermavaahtoa ja vaaleanpunaisia pikkuisia vaahtokarkkeja. Hymyni kasvoi entisestään, ja sain vieressäni istuvan pojan naurahtamaan.

"Ole hyvä", poika sanoi hymyillen ja otti hörpyn omasta juomastaan. Noudatin tuon esimerkkiä ja aloin ryystämään kuumaa juomaa alas kurkustani. Tein sen kuitenkin liian nopeasti, ja minun tuurillani onnistuin tietenkin polttamaan kieleni.

"Auts", parahdin ja irvistin. "Kuumaa", jatkoin ja puhalsin kuppiin.

"Ahne", Marcus naurahti ja tönäisi minua kylkeen, mutta teki sen kuitenkin varovasti etten läikyttäisi juomia syliini. Mulkaisin tuota ruskeasilmäistä ja vaaleahiuksista ihmistä murhaavasti ja keskityin jälleen kaakaon viilentämiseen.

"Haluisiks sä puhua?" poika kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen, ja kuulosti normaalia vakavammalta. Huokaisin syvään ja aloin näpytellä mukin mustaa pintaa sormillani. Minulla oli kaksi vaihtoehtoa: joko olisin vain hiljaa enkä avautuisi ajatuksistani Marcukselle tai sitten puhuisin. Molemmat olivat tavallaan hyviä vaihtoehtoja, mutta voisin toteuttaa niistä vain toisen. Mietin hetken, mutta päädyin kuitenkin nyökäyttämään päätäni.