Soturikissat ~ Salaisuuksien myrsky (Valmis)

Luku 4. Pääskysen nousu

( Random otsikkooo!) 

Pääskysulka ja Sokealehti tassuttelivat Virtaklaanin rajalle.
Pääskysulka hieman epäröi.
" Toivottavasti Virtaklaanilaiset eivät pane pahakseen. " Tuleva päällikkö huokaisi.

" Jep, mutta uskon, että eivät. " Sokealehti hymähti ja lähti tassuttelemaan. Pian olisi kuuhuippu.

He tassuttelivat leirin vierestä. Heillä onkin nyt kissoja vartiossa. Koitassu, Meritassu ja Iltatassu. Tosin, he ovat varmaankin nyt sotureita.

" Keitä siellä? " Iltakarva kysyi muristen nähdessään ja aistiessaan muita kissoja.

" Minä ja Pääskysulka matkaamme Kuuluolalle. " Tuhkaklaanin parantaja vastasi.

" Jaa, millä luvalla? " Musta Naaras jatkoi muristen.

" Soturilain. Iltakarva, Kyseenalaistatko sinä soturilain? " Koisiipi kysyi.

" En, mutta... "

" Eli anna heidän mennä! " Merituuli huokaisi.

Tuhkaklaanilaiset jatkoivat matkaansa.

Kuuluolalle päästyään, Sokealehti neuvoi Pääskysulkaa.
" Mene makaamaan luolan päähän ja kosketa seinää kuonollasi. "

Tuo noudatti neuvoja.

" Hei, Pääskysulka, oletko valmis saamaan kaikki yhdeksän henkeäsi? "

Pääskysulka nyökkäsi, ja näki kuinka eteensä asteli Kaarnamyrsky.

" Tällä hengellä annan sinulle voimaa. Käytä sitä tulevina vaikeina hetkinä. " Kaarnamyrsky huokaisi.

" Mitä tarkoitat, Kaarna- " Pääskysulka hiljeni kipuun. Kaarnamyrsky oli haihtunut pois.

Seuraava oli sininen taidokas soturi, jonka siniset kauniit silmät roihusivat.

" Tällä hengellä, annan sinulle luottamusta. Luota itseesi ja luottamuksen arvoisiin kissoihin. Älä sorru vääryyteen. Luottamus on tärkeä asia. " Siniroihu katsoi Pääskysulkaa.
Sitten hän haihtui.

Kipu tuli taas, mutta kovempana. Siihen kyllä tottuu.

" Tällä hengellä annan sinulle toivoa. Käytä sitä vaikeimpina hetkinä. Edes sanasta
' Toivoton ' ei puutu toivoa. Toivoa on aina. Toivon sinulle hyvää, PääskyTÄHTI. " Ruusutähti maukaisi.

" Ruusutähti... " Pääskysulka aloitti, mutta hiljeni.

" Annan sinulle hengen, nimeltä anteeksianto. Se on tärkeää. Jos, ei osaa antaa anteeksi, toinen voi tuntea itsensä vääräksi, ja tuo voi olla pettynyt itseensä. Anteeksi täytyy pyytää, ja anteeksi täytyy antaa. Puhun kokemuksenäänellä. " Varjoliito maukaisi ja katosi.

" Mitä? " Pääskysulka mietti ääneen, samassa, kun kipu satutti tuota.

" Henkeni, jonka annan sinulle, on rakkaus. Rakasta kissaa, joka on se oikea. Rakasta klaaniasi. Rakkaus saa taistelemaan sen puolesta, uhraamaan henkensä sen takia. Se om vahvin tunne ikinä. Siksi on kiellettyjä rakkauksia. Miettien esimerkiksi sinua ja Lehtiraitaa. Itse en ehtinyt kokea sitä, vaikka halusinkin. " Varpusroihu huokaisi ja katsoi kolliin.

Kollin silmistä paistoi Myötätunto.

" O-olen pahoillani... Rikoin kuitenkin soturilakia... " Tuo huokaisi myös.

" Älä ole pahoillasi... Tunteita ei voi noin vain hallita..." Kuului kuiskaus ja esiin asteli Viherturkki.

" Tällä hengellä annan sinulle myötätuntoa. Tunne, kuinka joku tarvitsee apua, auta häntä silloin. Tunne, kuinka saat jonkun iloiseksi, ole sinäkin iloinen hänen puolestaan. Tunne ja auta häntä pääsemään ylitse rakkauden sirpaleista. Ne raapivat ikävästi, kun se on rikottu sirpaleiksi. "

Usvan sekaa, tassutteli Tumma Naaras. Korppimieli.

" Henkeni on viisaus, jonka annan sinulle. Tee viisaat päätökset elämässäsi. " Korppimieli hymyili ja tassutteli pois.

Kotkahöyhen tuli esiin.

" Tällä hengellä annan sinun huomata omat virheesi. Älä tee samaa virhetät kuin minä. Kuuntele muita ja huomaa omat virheesi. Kukaan ei ole täydellinen. Kuolin sen takia, etten kuunnellut Hopeakiiltoa. " Rusehtava Kolli maukaisi lempeästi.

Olisi enään viimeinen henki.

" Tällä hengellä annan sinulle itsevarmuutta. Käytä sitä viisaasti. Tulet sitä tarvitsemaan. " Laskutaivas oli viimeinen hengen antaja.

" Kutsumme sinua nimellä Pääskytähti. Vanhaa elämääsi ei enään ole. Olet saanut yhdeksän henkeä ja Tähtiklaani nimittää sinut Tuhkaklaanin suojeliaksi. Puolusta sitä hyvin; Pidä huolta sekä nuorista että vanhoista; Kunnioita esi-isiämme ja soturilain perinteitä; elä jokainen elämäsi ylpeästi ja arvokkaasti. "