Soturikissat ~ Salaisuuksien myrsky (Valmis)

Luku 3. Iltakatastrofi

( Jos joku kysyy, miks kuvassa olevan kirjan vieressä/alla on tollanen jutskanen, niin en tiiä, minun Pikkusisko teki sen :3 Leimoilla...) 

Viisikko istui rauhallisesti aukiolla. Oli kuitenkin onni, että leiri sijaitsi aukiolla olevassa suuressa kuopassa, jonka yllä oli piikkipensaita.
Hopeakiilto värähti. Hän aisti jonkinlaista uutta. Hän ei vain tuntenut sitä.
" Argh... Pitikin eilen haistella päivät pitkät loppuarvioinnin jälkeen laventelia. Aistit ihan sekaisin... " Hopeakiilto kuiskasi itselleen.
" Hyss... " Sinikukka murahti.
Harmaahallankin korvat värähtivät.
Tuo nuuskaisi ilmaa.

" Kettu. Kaksikin. " Harmaahalla murahti hiljaa ja alkoi sähistä.
Hän laittoi kynnet esiin jo valmiiksi.
Jostain, varjojen piilosta, tuli kettu. Se hiipi tänne päin.

" Se on tuolla. " Tiikeriraita sähähti.

" Käyn varoittamassa klaania Pilvisydämen kanssa " Hopeakiilto naukaisi hiljaa ja askelsi sulavin askelein päällikön pesälle Pilvisydämen mennessä sotureidenpesälle.

" Mitä nyt, Hopeakiilto? " Ruusutähti kysyi vaivaantuneena.

" Kettu, mahdollisesti kettuja. " Hopeakiilto vastasi.

" Mitä? " Ruusutähti sähähti ja juoksi aukiolle. Hän näki, kuinka Sinikukka, Harmaahalla ja Tiikeriraita taistelevat kahta kettua vastaan.

" Soturit, hereille! " Ruusutähti ' karjaisi ' sotureidenpesälle.

Soturit säpsähtivät hereille ja juoksivat ulos.

" Mitä nyt? " Ukkoshäntä kysyi.

" Kettuja! " Ruusutähti huudahti. Paikalle saapui kolmas kettu.

" Juovaraita, Hopeahohto, suojelemaan pentutarhaa. Varjoliito ja Ruskokynsi Klaanin vanhimpia! Muut hyökkää. " Ruusutähti jakoi käskyt.

Kolmas kettu, oli kellertävä, jolla ei kauheasti ollut punertavaa. Se syöksyi Klaanin vanhimpien pesälle.

Varjoliito raapaisi kettua naamaan ja kaatoi tuon. Ruskokynsi hyppäsi sen päälle ja puraisi kaulasta. Kettua kuitenkaan ei ehditty paljoa purra ' auki ' joten nousi kaataen Ruskokynnen ja otti Varjoliidon hampaiden väliinsä.

" Varjoliito! " Ruskokynsi värähti ja puraisi kettua etutassusta.
Kettu karjaisi ja kaatui maahan Varjoliidon lentäessä puun vierelle.

Hopeakiilto hyppäsi punertavan ketun päälle, mutta tuo onnistui heittämään soturin kauas. Hopeakiilto palasi ja hyppäsi tuon ylitse. Kettu hyppäsi Hopeakiiltoa päin, mutta Naaras meni tuon alta ja raapaisi vatsasta.

Kettu kaatui maahan.
Oliko se muka jo kuollut?
Tähtiklaanin tähden...

Sinikukka halusi tarkistaa sen voimillaan ja katsoi tulevaisuuteen.
" Ei... " Tuo henkäisi.

Hopeakiilto käänsi päänsä ja kipitti toista kettua kohti. Aijempi ' Kuollut ' kettu nousikin ylös ja oli juuri puraisemassa Hopeakiiltoa.

" Varo! " Sinikukka rääkäisi. Ruusutähti kuuli huudon ja näki Hopeakiillon sekö ketun. Tuo juoksi heidän väliinsä niin, että kettu tappoikin Ruusutähden.

" Ruusutähti! " Hopeakiilto säikähti nähdessään päällikkönsä kuolleen ruumiin.

Ketut oli onneksi juuri voitettu.

" O-oliko se hänen viimeinen henki? " Hopeakiilto kysyi.
" Vain parantaja tietää... " Sinikukka huokaisi.

Sokealehti ja Malvatassu kiirehtivät Ruusutähden luokse.

Sokealehti käski Malvatassun kokeilla ruumiinlämmön.
" Viileä. Ei vielä kylmä. " Malvatassu huokaisi ja tunsi kovan kylmän tuulen vireen.

" Hän ei hengitä enään ikinä, muutenkaan. Se oli hänen viimeinen henki. " Sokealehti huokaisi.

" Matkaat huomenna saamaan yhdeksän henkeäsi, Pääskysulka. "

" Varjoliitokaan ei hengitä! " Ruskokynsi huudahti ja katsoi tummaa kollia.

" Mitä?! " Lukkikynsi huudahti ja juoksi Leoparditäplän, Juovaraidan, Oravaturkin ja Paatsamakukan kanssa sinne.

" Eikä Sinikasvo ja Kuulehti! " Ukkoshäntä ulvaisi Varapäällikön pesän läheltä.

Pääskysulka katsoi kissoja.

" Montako henkeä aijot riistää klaaniltalme, Tähtiklaani? " Tuo huokaisi hiljaa ja meni Sokealehden luokse.

" Mennäänkö me sillä välin Kuuluolalle noiden pitäessä valvojaisia? " Tuo kysyi ja Sokealehti nyökkäsi.

" Kyllä "

// Ripperiino Ruusutähti Pepperooni