Hopeakiilto ravisti päätään. On aamupartio! Hän keskittyisi ensimmäisenä siihen, ja selvittäisi lopulta äskeisen enteen.
" Hopeakiilto, tule jo! " Kirsikkasielu huuteli entistä oppilastaan.
" Tullaan! "
---------------------------------------------------------
" Malvatassu... Mmh... " Sokealehti aloitti.
" Sano, mitä aijot sanoa. " Oppilas maukaisi.
Sokealehteä ärsytti se, että hänen OMA oppilaansa oli HÄNEN mestarinsa, joten molemmat voisivat helposti käskyttää toistaan. Siksi kaikki onkin kolliparantajasta sekaisin.
" Jos kerran sinussa elää Tähtiklaanin kissan, Täpläliidon henki, sinun on tiedettävä missä Kyytassu on! " Sokealehti maukaisi Malvatassulle.
Malvatassu oli hiljaa, ja mietti. Hän tunsi, kuinka hänen mestarinsa halusi Kyytassun takaisin.
" Hetken kun mietin, päähähi vain tuli pienen pieni vastaus, joka kertoi olevan Kyytassun elossa ja jossain täällä lähellä. " Malvatassu maukaisi hiljaa.
" Mitä! Meidän on lähdettävä etsimään häntä! " Sokealehti huudahti toiveikkaana.
" Ei! Tai siis... Sen verran tiedän, että se oli Tähtiklaanin tahto, saada Kyytassu pois Tuhkaklaanista. Hän on siellä, missä hänen pitääkin. Hän SYNTYI juuri täyttämään tämän, kohtalonsa. " Malvatassu esti toiveikasta mestariaan, tuntien vahvaa myötätuntoa Sokealehden menetyksestä.
Sokealehti katsoi oppilastaan, ehkä hieman vihaisena, mutta ymnärtäiväisen näköisenä.
Lopulta hän vain nyökkäsi.
" Minun on käytävä Kuuluolalla. " Hän totesi lopulta.
---------------------------------------------------------
" Mitä haluat tietää Tähtiklaanilta, kun menet ihan Kuuluolalle? " Hopeakiilto kysyi.
" Miksi Tähtiklaani valitsi Klaanin yhden uteliaimmista kissoista... Niin ja menen siis selvittelemään pari asiaa, ja valitsin juuri sinut, koska minulla on sinulle kerrottavaa... " Sokealehti maukaisi. He olivat päässeet Virtaklaanin rajalle.
" Kierretään heidän leiri, ettemme aiheuta hälinää. Jos he huomaavat meidät, selitämme matkaavamme Kuuluolalle. " Parantaja selitti aikeensa. Hopeakiilto nyökkäsi.
" Mikset ottanut Malvatassua mukaan? "
" Koska hän ei tahtonut... " Sokealehti hymähti.
Hopeakiilto katsoi Ihmeissään Sokealehteä, mutta nyökkäsi lopulta jälleen.
" Mitäs Tuhkaklaanilaiset tekevät meidän reviirillämme? " Kuului ääni, joka murisi ivallisesti. Ääni, kuului Iltakarvalle, jonka mukana oli Jokitassu.
" Menemme Kuuluolalle. " Sokealehti vastasi rauhallisesti.
" Jep jep... Kuka uskoisi? Missä oppilaasi on? " Iltakarva murisi.
" Hän jäi leiriin. " Kolli maukaisi.
" Saatetaan heidät rikkinäiselle sillalle. " Jokitassu ehdotti. Iltakarva katsoi hetken tylysti Jokitassuun, mutta nyökkäsi vastenmielisesti.
Kaksikin saatettua Tuhkaklaanin kaksi kissaa, he lähtivät.
Nyt he saisivat vastauksia.
Sokealehti tassutteli luolan päähän ja kosketti sen kylmää seinää ja makasi.
" Oli kaksi, toinen nopeasti katosi, tulee kolmas, joka toisen paikan täyttää, ja lopullisen valitun vastuun kantaa. " Kuului ääni.
Sitten Kaarnamyrsky ilmestyi kuvioihin ja alkoi lausua sanojaan hiljaisella, salamyhkäisellä äänellä:
" Sokealehti... Kuuntele... Sininen, ei enään sinerrä. Sen voimat ovat hiipuneet pois, ei hän enään voimiaan käyttää siis vois... On tullut siis kolmas, joka täyttää paikan tuon... Saa hyvän, erilaisen voima. Hän, turkki Sysi pimeä, smaragdin väriset silmät... Hän, hän se on! "
YOU ARE READING
Soturikissat ~ Salaisuuksien myrsky (Valmis)
Action> Hopeatassu ja Sinitassu ovat saaneet tietää voimistaan, mutta Sinitassu ei usko sitä todeksi. Oravaturkin ja Safiirin suhde ei tulisi mitenkään toimimaan, Kyytassusta (Marjasta) ei ole vieläkään kauheasti tietoakaan, Sokealehti tuntee itsensä hylä...
