Soturikissat ~ Salaisuuksien myrsky (Valmis)

Luku 27. Ylpeys

Kului pari auringonhuippua myrskystä. Sää oli rauhoittunut ja kaikki oli suunnilleen hyvin.
Tai ainakin niin voisi olettaa...

Pääskytähti kutsui kaikki koolle.
Olisi Ratamotassun ja Nokkostassun nimitykset.

" Ratamotassu ja Nokkostassu, saapukaa eteeni. " Pääskytähti pyysi.

Sysiroihu katsoi mielellään, kun tuon sisaruksia nimitettiin.
Hän katsoi emoonsa Lumisulkaan.
Lumisulka näytti hyvin hermostuneelta, varmaankin Ratamotassun puolesta. Tuo oli niin herkkä ja ahdistui tälläisistä tilanteista. Sisimmässään naaraskissa oli kuitenkin rohkea, jopa epäilyksen alla.

Nokkostassu oli puolestaan liian itsevarma. Hän luuli itsestään liikoja, ja pettyi joka kerta kun epäonnistui. Tosin, eihän Nokkostassu sitä itse koskaan myöntänytkään. Tiedä kuitenkin, että Nokkostassu on urhea Tuhkaklaanin tuleva soturi!

" Minä, Pääskytähti, Tuhkaklaanin päällikkö, pyydän esi-isiämme kääntämään katseensa näihin kahteen oppilaaseen. He ovat opiskelleet kovasti ymmärtääksen jalot lakinne ja on heidän vuoronsa tulla sotureiksi. Lupaatteko elää soturilain mukaisesti ja puolustaa tätä Klaania hengellänne? " Pääskytähti kysyi ikivanhan kysymyksen. Kaikki olivat aina vastanneet myöntävän vastauksen, mutta oli niitä pari kertaa kuullut, kun joku on sanonut vastaan. Tosin, se oli hyvin harvaa.

" Lupaan. " Ratamotassu veti syvään henkeä mau'uttua äskeisen sanan.

" Lupaan. " Nokkostassu maukui jälleen itsevarmalla äänellä.
Jotenkin kuitenkin tuntui siltä, että nuorta kollia piinasi tällä hetkellä sisimmässään epävarmuus.

" Tähtiklaanin voimien kautta, annan teille soturinimenne. Ratamotassu, tästä lähtien sinut tunnetaan nimellä Ratamolehti. Tähtiklaani kunnioittaa myötätuntoasi ja nokkeluuttasi, joten hyväksymme sinut Tuhkaklaanin täydeksi soturiksi!
Nokkostassu, tästä lähtien sinut tunnetaan nimellä Nokkospuoli. Tähtiklaani kunnioittaa itsepuolustustaitojasi ja urheuttasi, joten hyväksymme sinut Tuhkaklaanin täydeksi soturiksi! "

Sysiroihu vilkaisi Lumisulkaan, emoonsa.
Epävarmuus oli kadonnut, ja tuon silmistä paistoi ylpeys.
Sysiroihu vain kuuli, kuinka hänen emonsa lausui hiljaa: " Hyvin meni, soturini. "

Olikohan Lumisulka kuiskannut jotain tuon tyyppistä myös Sysiroihun omassa seremoniassa? Ei voi tietää...

Yhtäkkiä klaani alkoi toistamaan uusien sotureiden nimiä: " Ratamolehti! Nokkospuoli! Ratamolehti! Nokkospuoli! "

Kaikista kovimpaan huusi Lumisulka. Toisena Sysiroihu.

Ratamolehden olisi tehnyt mieli hyppiä ympäriinsä ja kiljua. Hän oli aivan liian iloinen.

Nokkospuoli näytti rauhallisemmalta. Aina tuo sama itsevarma ilme...