Soturikissat ~ Salaisuuksien myrsky (Valmis)

Luku 12. Uskottelua

Hopeakiilto raotti silmiään. Hänen tassujaan oli särkenyt eilisen taistelun jäljiltä ja Pilvisydämen kanssa Malvatassun etsimisestä.
Pian olisi kuitenkin Hiirenkorva. Se helpottaisi paljon elämistä.

Hopeakiilto katsoi siskoaan, Sinikukkaa.
Soturi nousi ylös ja hiipi sisarensa vierelle.
" Pst.. Sinikukka? " Hopeakiilto naukaisi hiljaa. Sinikukka värähti ja kääntyi toiselle kyljelle.
" Sinikukka! " Hopeakiilto sihahti hiljaa ja läppäisi tuota kuonoon hellästi. Sinikukka nosti päätään.
" Mitä nyt? "
" Tule "

Päästyään sotureidenpesän taakse, Hopeakiilto aloitti keskustelun.
" Sinikukka... Tiedät kai voimistasi? Siis niistä Tähtiklaanin lähettämistä? " Hopeinen Naaras kysyi varoen.
" Mistä voimista? Ai niistä illuusioista mitä välillä nään? Ne ovat vain jotain mielenhäiriöitä tai jotain... Tämäkin on varmaan unta... Sitä paitsi, Tähtiklaani on satua. " Sinikukka murahti hiljaa.

" Mmh... Ei ole. Ja Tähtiklaani on olemassa! Miten vain... Sinulla on voimia. Tähtiklaani lähetti myös minulle voimia ja lähetti minut myös varmistamaan, että tiedät ja uskot voimiisi. Sinulla on tärkeä vastuu, Sinikukka! Älä hylkää sitä, jooko? " Sinikukka katsoi sisartaan vihaisena.
Miksi hänet pitäisi pakottaa uskomaan johonkin Tähtiklaaniin?

" Hopeakiilto! Mitään voimia ei ole, eikä Tähtiklaania! Pelkkää satua, ja voimat; Hallusinaatioita. Ei - Ei siinä ole järkeä! " Sinikukka murahti vihaisesti Hopeakiillolle ja lähti tassuttelemaan sisälle päin.

" Jos et usko Tähtiklaaniin, usko voimiisi. " Hopeakiilto maukaisi vielä perään.
Sinikukan saavuttua takaisin sisälle, Hopeakiilto kohotti katseensa hopeahännälle, jossa tähdet loistivat kirkkaasti.
" Tähtiklaani, Auttakaa minua... " Hopeakiilto kuiskasi hiljaa ja tassutteli pesään käyden siellä nukkumaan.