Lätkässäkö?

2. Ethän sä olekkaan niin surkia.

Herään aamulla noin yhdeksän aikoihin. Puen ihan perus mustat legginssit ja vähän pitemmän tummansinisen t-paidan. Kävelin keittiöön jossa isä istui pöydän ääressä selaten sanomalehteä.

- Huomenta, onks kahvii? kysyn väsyneenä.
- Juu, syö kunnon aamupala. Kahentoista aikoihin alkaa viimeset treenit ennen poikien lomaa, isä sanoo sanomalehden takaa.
- Vai niin, ai niinku lätkäloma, naurahdan ja otan pannusta kahvia ja kaadan maitoa joukkoon.
- Juuh, tuo hymähti.
- Ja monelta treenit loppuu? kysyn isältä ja voitelen kaks ruisleipää.
- Puol kaks, ruskea hiuksinen isäni huokaisi.
- Huomenna saattaa käydä poikia meillä hakemassa papereita.

Nyökyttelin päätäni. Vai poikia tulee meille. Toivottavasti olen silloin jossain. En jaksa katella niitä hemmoteltuja kakaroita, joita melkein kaikki tytöt kuolaa.

Miksi?

Anna kun kerron. Noin kutosluokalla minua kiusasi lätkäjätkä porukka. Melkein joka viikko pojat repivät läksypaperini, heittivät reppuni ties minne, nimittelivät, löivät. Se oli hirveää. En ole sanonut siitä kenellekkään. Yksi päivä mainitsin siitä äidille ja isälle ja he ottivat kantaa asiaan. Sen jälkeen se kiusaaminen väheni, mutta ei kokonaan. Sen jälkeen he vain nimittelivät hirveillä sanoilla mitkä ovat jättäneet sydämmeeni ikuiset parantumattomat arvet.

Syötyäni menen pakkaamaan treenikassini. Otan mukaan jotain evästäkin, koska joutuisin katselemaan treenejä melkein kaksi tuntia. Treenejen jälkeen vaihtaisin kamat ja pääsisin vihdoin luistelemaan hienolla hallilla.
Pian kello olikin puoli 12 ja hyppään isin kyytiin. Halli ei ole kauhean kaukana niin päästään nopeeta. Saavumme parkkipaikoille ja astun autosta ulos. Avaan jäähallin oven ja henkäisen ilmaa. Ihan normi haju. Näin muutamaa isän joukkueellaista jotka juttelivat isälle. Marssin katsomoon. Päätin istua semi lähelle kenttää. Avasin puhelimeni.
Pian treenit alkoivatkin. Yksitellen pelaajista lipui kentälle. Katsoin kännykän takaa pelaajia. Olisikohan tuolla niitä poikia joihin törmäsin huoltoasemalla? No en minä tunnistanut koska kaikilla samanlaiset pelikuteet ja kypärän edessä oli suojaverkko asia juttu.

- Noniin, nämä ovat viimeiset treenit tältä kesältä. Sitten pääsette lomille poijjat! isä sanoi ja taputti käsiään. Muutin pelaajat taputtivat. - Meillä on tänään täällä katsomossa oikein erityinen vieras! isä sanoi ja kääntyi katsomaan minua.
No voi nyt rutto raato ryökäle! Jähmetyi paikalleni. Mitä mää siinä olisin voinut tehdä. Däbää vai?

- Hän on mun tyttäreni ja tuli katsomaan pelejä. isä sanoi virnuillen.

Löin käteni naamalleni. Voi ku tuo osasi olla nolo!
Kaikki pelaajat katsoivat minua. Kuitenkin tuolla jossain oli se henkilö johon törmäsin. Se oli kylläkin aika sulone, pakko myöntää.
Pian he alkoivat lämmitellä. Katsoin ihan huvikseen, jos noitten touhuista oppisi itsekkin.
Pian syväydyin kännykkäni uunemiin. Laitoin ruskeat luonnonkiharat hiukseni kireälle niskaletille. Sitten tujotin poikien touhuja. Joku niistä veti itse asiassa todella upean maalin. Ja tuuletuskin oli hieno. Tuo poika vilkaisi minua virnuillen.

Hetkonen!

Tuo on se poika johon törmäsin. Pelipaidassa luki: Kalliokoski 20. Suupieliini tuli pieni hymy, kun tuo minua niin virnuili.
Aika meni yllättävän nopeaa ja heidän treeninsä loppuivat. Isä vielä muistutti jostain papereista pelaajille.
Jes, vihdoin pääsen pelaamaan ihan kunnolla!
En kuitenkaan muistanut missä pukukoppi olisi, joten isä johdatti minut sinne.
Onneksi siellä ei ollut ketään. Pelaajat taisivat olla jossain muussa pukuhuoneessa. Onneksi.

Vaihdoin kamat ja kävelin kentälle. Otin luistinsuojat pois ja ampaisin vauhtiin. Tää on se juttu mitä rakastan! Luistelin niin kovaa kentän toiseen päähän ja jarrutin äkkinäisesti. Terävät hokkarit luistivat oikein hyvin jäällä. En ollut käynyt isällä vähään aikaan niin tällä hallilla en ole käynyt kuin pari kertaa. Pian otin kiekon ja aloin lätkimään sitä maaliin. Pian isänikin tuli jäälle ja opasti minua. Yritin yhtä kikkaa, minkä isä mulle juuri neuvoi. Yht'äkkiä kuulin kauempaa äänen.