Lätkässäkö?

3. @joonatankalliokoski pyysi saada seurata sinua.

Auringon säteet tunkeutuvat sälekaihtimieni läpi huoneeseeni. Rakastan kesäisiä aamuja.
Kello näytti kahdeksan. Kahdeksan? Mitä ihmettä, miten heräsin näin aikaisin! Yritin saada unta, mutta se tuntui mahdottomalta. Pian luovutin ja nousin. Vaihdoin yökuteet mustiin legginsseihin ja tummanvihreään överi suureen t-paitaan. Avasin oven ja näin isäni olohuoneen sohvalla tuijottamassa puhelintaan. En sanonut mitään vaan kävelin vessaan. Vessasta tultuani menin valmistmaan itelleni aamupalaa. Päätin tehdä munakasta ja juoda maitoa. Kokkailin siinä hetken ja sitten söin tyytyväisenä. Selailin samalla snäppejä ja sitten instagramia.
Menin huoneeseeni ja löin kuulokkeet korville ja aloin kuunella musiikkia. Avasin samalla verhot ja katsoin pihalle. Tänään olisi oikein hellepäivä. Mahtavaa! Aloin purkamaan vielä viimeisiä laatikoitani. Sieltä paljastui kehystetty kuva, jossa oli minun parhaat kaverini. En tulisi näkemään heitä vielä pitkään aikaan. Väkisinkin silmäni kostuivat katsellessa kuvaa. Asetin sen koulupöydälleni. Otin laatikon pohjalta poronsarvet. Otin penkin ja kiinitin ne oveni yläpuolelle. Huoneeni on kohta valmis. Vielä matto pitää hankkia. Laitoin vaaterekkiini jotain vaatteita, ettei se näyttäisi tyhjältä. Asettelin vielä jotkut valot rekin ylätankoon. Kello näytti jo 11. Aika kuluukin aika nopeaa.
Puhelimeeni tuli viestejä. Avaan puhelimen ja viestit olivt tulleet Anniinalta. Avaan keskustelun.

Anniina:
Mooi. Miten mennee?

Minä:
Ihan kivasti. Ikävä vaa ivaloo..

Anniina:
Mullaki ikävä sua. Onks siel komeita poikia? (;

Minä:
En nyt tiiä..Hemmoteltuja lätkäjätkiä..

Anniina:
Nehä on aina söpöjä (;

Minä:
Ei tapparalaiset oo söpöjä!! Enemmänki kärppäläiset!

Anniina:
Totta, mut koita nyt iskee joku tosi komia itelles sieltä :D

Minä:
Lätkän pelaajat on aina nii hemmoteltuja ylimielisiä paskoja :DD

Anniina:
Eläs ny, mistä vetoo että oot jo kusessa johonki xd

Minä:
Hyi moro

Suljin keskustelun. Mistäköhän Anniina tommosta repii. Noh, ihan sama.
Astelin olohuoneeseen. Ajattelin soittaa viulua. Rakastan viulun soittamista. Kiristin jousen ja asetin leukatuen viuluun. Otin jotain random nuotteja ja aloin soitella.

- Hyvä Matilda! isä kehuu keittiöstä.
- Elä ny häiritte! naurahdan isälle
Jatkoin soittamista.
- Kohta on ruoka. Kanaa ja riisiä. isä ilmoittaa.
- Jaa. vastaan tuolle.

Päätin lopetta joten laitoin viulun takaisin koteloon ja löysäsin jousen. Isä kattasi pöytää. Otin lautasen ja hain ruokaa. Otin myös puhelimeni keittiötasolta ja aloin taas selaimenaan instagramia. Päätin laittaa Margareetalle ja Anniinalle snäppiä ruuastani. Laitoin kuvaan tekstiksi "#fitness #lovemylife". Naurahdin itsekseni tuolle ja lähetin sen. Pian saan Margareetanlta redbullista kuvan jossa lukee "#fitnesslife". Naurahdan tuolle.

- Pistäppä se puhelin pois, isä komentaa.
- Joo joo, huokaisen ja suljen puhelimen.

Pian sain syötyä. Kiitin ruuasta ja löntystin olohuoneen sohvalle. Minua alkaa väsyttämään paljon. Otan sohvan toisesta päästä harmaan viltin ja kietoudun siihen. Pistin pääni tyynyyn. Suljin silmäni. Pian nukahdan sikeään uneen.

Herään. Tunnen että sohvan päässä on toinen henkilö. Haukottelen oikein makiasti.
- Jaa no päätithän sää herätä, kuulen pojan äänen.
Avaan silmäni dramaattisesti ja käännyn ääntä kohti. Siinä se oli. Se sama poika. Se, juuri se. Sama poika johon olen mennyt törmäämään. Se, sama joka oli niissä treeneissä. Juuri se poika. Joka on harvinaisen komea.

- Ai moi, vastaan ja nousen istumaan ja otan viltin pois päältäni.
- Taisit nukkua aika sikeästikkin, poika virnistää.
Vasta tässä vaiheessa tajuan mitä minulla on päällä ja että hiukseni ovat jäätävällä niska nutturalla.
- Nii, tykkään nukkua, vastaan ja raavin niskaani kiusaantuneena.
- Joo, Matilda muutti muutama päivä sitten tänne tuolta Ivalon kylmyydestä, isä puuttui keskusteluumme.
- Onko sieltä sulanu jo lumet? poika kysyy sarkastisesti.
Katsoin poikaa et-oo-tosissas- ilmeellä.
- Eiku siellä on  lunta ja siellä asuu pingviinit ja jääkarhut, vitsailin.

Poika naurahti söpösti. Tutkailin hieman poikaa. Sillä oli ruskeat kiharat hiukset kaulaan asti. Perus lätkä kampaus. Ja hänen suloiset vihreä siniset silmät. En kuitenkaan viitsi töllätä tuota kokoajan, vaikka voisin. Hänellä oli joku filan t-paita ja jotku adidaksen kollarit jotka istuivat hänelle ihan sika hyvin.
Otin kännykän. En viitsinyt kuitenkaan silläkään kokoajan olla. Viittiskö kysyä tuon nimeä? Vai olisinko vain hiljaa. Tai ikää?

- Minkä ikänen oot? poika ehti kysyä.
- 15-vuotta, entä sää? kysäsen
- Juu minäki. poika vastaa hymyillen
Miten voi olla noin syötävän suloinen hymy!?
- Eli sun nimi on siis Matilda? poika varmistaa.
- Sepäse, entä sun, kysyn puhelimen takaa. En halunnut toljottaa tuota poikaa kokoajan.
- Joonatan, tuo vastaa.
- Hyvä nimi, naurahdan
- Kyllä, ei sunkaan nimi ole hassumpi, Joonatan vastaa.
- Onks sulla instagramia, kysyn vahingossa. Ei minun sitä pitänyt kysyä!
- Joo, voit sitten kuolata kaikessa rauhassa, poika naurahtaa.
- No anteeks mut en oo kuolaamassa sun perään, naurahdan kiusaantuneena. - Pistä nimeä tulemaan, sanon
Joonatan ottaa puhelimensa ja näyttää siitä instagram profiiliaan.
- Oho, 3 k seuraajia, ihmettelen. Alan seuraamaan häntä. Joonatan vain hymähtää. Pian tulee ilmoitus, että @joonatankalliokoski pyysi saada seurata sinua. Ilmeeni kirkastui heti ja hyväksyin seuraamispyynnön.

----------------------------------------------------
~ 706 sanaa

PAHOITTELEN K-VIRHEISTÄ!

Joo o, tässä olis kolomatta ossaa! Kommentoi jos vaa jaksat. Ihanaa että moni on lukassu mun tarinaa ❤️
Kommentoi ideoita ja tämmöstä hassun hauskaa, hihi
Moikka!

TÄTÄ OSAA ON EDITOITU JÄLKIKÄTEEN!