Lätkässäkö?

9. Enkai ole ihastumassa

- EIKÖ KUKAAN KUULE?! huudan niin kovaa kuin voin.

Käytävän toiselta puolelta ryntäsi joku mies. Ei tietoakaan kuka hän oli, mut näin villillä veikkauksella että hän olisi joku valmennusryhmästä. Mies näytti hyvin järkyttyneeltä näkymästä ja juoksi luoksemme.

- Käy hakemassa Juuso, mies sanoi vakavana ja nosti Joonatanin jalat ylös.
- J-joo, änkytin ja lähdin etsimään isää.

Menin suoraan pukukopille missä koko joukkue on ja veikkaisin että isä myös.

- Onko Juuso siellä? Joonatan pyörtyi! huusin ja hakkasin ovea.

Pian puinen ovi avaantui ja isä tuli sieltä vakavan näköisenä.

- Mitä? tuo kysyi
- No rutto, Joonatan pyörty! Kannattaisko tulla auttamaan?! raivoan

Isällä kesti jokunen sekuntti sisäistää sanomani, mutta sitten muuttui järkyttyneen näköiseki.

- Missä hän on? Verensokerit varmasti alahaalla! hän huudahti.
- Pääovilla, kerron ja huomaan kun koko joukkue tuijottaa meitä. Punastun koska tajuan raivoavani koko joukkueen edessä.

Hölkkään isän perässä tapahtumapaikalle. Perässäni hölkkää koko joukkue katsomaan tilannetta. Olihan Joonatan kuulemma tärkeä joukkueestaan.

Joonatan oli jo herännyt kun me saavuimme. Hän oli edelleen kalpean ja huonovointisen näköinen. Mutta silti hereillä. Isä meni heti kyselemään hänen vointiaan ja antoi omenan, että verensokerit nousisivat. Joonatan lähtisi käymään kuitenkin terveyskeskuksessa katsomassa että varmasti kaikki on ok. Hänen äitinsä tuli hakemaan Joonatania ja pakko sanoa, et hän on aivan äitinsä näköinen. Naisella oli ruskeat hiukset ja samanlaiset silmät kuin Joonatanilla.

Tilanne oli kuitenkin hyvä, joten pääsin vihdoin ja viimein pelaamaan. Otin luistimet ja pistin ne jalakaan ja suunnistin kaukalolle. Avasin kaukalon portin ja liu'uin jäätä pitkin. Vedin jäähallin ilmaa keuhkoihin ja henkäisin ne pois. Ihanaa.

---

- Noniin, nyt jatketaan projektinne! Hakekaa läppärit ja jatkakaa powerpointtia parinne kanssa. kuului ylipirteä naisääni luokan edestä.

No rutto. Vilkaisin Joonatanin suuntaan ja hän katsoi minua en-jaksa-kävellä-sinne ilmeellä, joten huokaisin ja pyöräytin oikein kyllästyneesti simiäni. Nousin paikaltani ja kävelin luokan perälle missä itse mestari istuu.

- Hae läppäri, komensin Joonatania.
- En jaksa, hae ite. tuo pisti vastaan.
- Hae läppäri, sanoin oikein selkosuomella.
- Cmoon, sä oot lähempänä, tuo lätkäjätkä ulisi.
- Älä ulise, minä sinut sieltä käytävältäki pelastin. yritin sanoa vakavasti, mutta suupieleni nykivät kuitenkin ylöspäin.

Joonatan huokaisi ja nousi tuolistaan. Tuo kuitenkin vielä kurkkasi olkansa takaa. Hymyilin ivallisesti ja näytin kieltä. Tuo muka esitti surullista, mutta sen verran huomasin että hänenkin suupielensä yritti tuskaisesti nousta ylöspäin. Kun hän poistui luokasta, huomasin kuinka käteni olivat hikoontuneet ja sydän sykytti tiuhaan tahtiin. Enkai vain ole ihastumassa?!! Ei Matilda, ei lätkäjätkään! Tai, no mitä Joonatan on muka minulle tehnyt? Miksen voi ihastua. Ainiin, lätkäjätkät ovat kusipäitä. Äääh, minun piti päästä tuostakin ennakkoluulosta yli.

--

- Ei vitsit, Matilda, kato tää meemi! Joonatan sanoi sulosen naurunsa yli ja näytti puhelimeltaan hauskaa meemiä.
- No lol, sanoin ja naurahdin.

Koko tämäki tunti selasimme hauskoja meemejä ja muutenkin pelleilimme. Meillä oli huimat kaksi diaa Simo Häyhästä.

- Matilda ja Joonatan! Kuinka te kehtaatte häiritä tätä tuntia! Meillä on vain tämä tunti aikaa saada powerpointti valmiiksi ja huomenna pidämme esitelmän näistä! Minä otan teidän puhelimet kohta pois, hyi hävetkää käytöstänne! opettaja raivosi.

Katsoin Joonatania järkyttyneesti. Vai tämä tunti? Meillä on kaksi diaa. Vissiin pitää olla vähintään seittemän diaa. Sanoin äänettömästi "voi paska". Hän nyökytti päätään.

- Meijän pitää tehä tää kotona loppuun. Tuntia enää 10 minuuttia aikaa, tuo sanoi ja katsoi kännykän kellosta kelloa.
- Miten? Ai tuutko sä meille, vai? ihmettelin.
- Meille voi tulla, porukat on töissä ja tulee vasta illalla kotiin. Joonatan ehdotti.

Nyökytin epävarmasti päätäni. Kyllä se varmasti käy isälle.

- Käy se varmaan, sanoin epävarmasti ja huomasin kuinka sydämmeni alkoi pomppimaan kauheaa vauhtia.
- Okei, hyvä. tuo sanoi ja nyökytteli päätään.

Onneksi kello soi ja oli aika mennä pihalle. Vein nopsakasti kaapilleni äidinkielen kirjat ja näin Miisan ja Iriksen istumassa käytävän penkeillä. Suuntasin heidän luokseen.

- Mooi! tervehin energisesti kaksikkoa.
- Omg omg, oikeesti pyysiks Joonatan sua niille?! Iris istoili.
- No meijän pitää tehä vaa se projekti, ku, noh, öö, se jäi vähän, niinku...
- Sä oot ihan sika onnekas. Joonatan ei ikinä oo käyttäytyny tollee kenkää tytön seuras. Iris haikaili.
- Mistä sä voit sen tietää, naurahdin kuivasti ja raavin niskaani kiusaantuneesti.
- Siis, se yleensä vaa keskittyy tekemisee, mut nyt se kokoaja yrittää naurattaa sua ja tällee. hän selitti isoon ääneen.

Katsoin häntä kulmat koholla. Ensiksi, Joonatan sais iha varmasti kenet tahansa. Tuskin minä olisin mitenkään erityinen. Kuitenkin vaan yrittää olla mukava vaan siksi, koska isäni on hänen koutsi.

- No empä nyt usko, naurahdin kiusaantuneesti.
- Älä usko, mut miten must tuntuu et se kattoo sua, Miisa naurahti ja tökkäsi minua kyynärpäällään kylkeen.

Käännähdin katsomaan ja huomasin itse lätkäjätkä jengin ( Joonatania myöten) seisomassa käytävän päässä. Joonatan katsoi minua hymyillen ja pieni ujo hymy nousi huulilleni ja käännyin takaisin tyttöjen pariin.

- Aww, siinä rakastavaiset tuijottelevat, Iris härnää.
- Just, hymähdin ja pyöräytin silmiäni pienesti.
- Okei, ei härnätä liikaa Iris, Miisa naurahtaa.

Olen oikein iloinen, kun kello soi sen merkiksi että tunti alkaa. Minulla olisi näköjään englantia, ei lempiaineitani. Otin enkun kirjat kaapista ja suunnistin kyseiseen luokkaan. Vaikka olen aika hyvä kyseisessä kielessä, se ei ole koskaan napannut minua. Luokka on aika moderni verrattuna äikän luokkaan. Suunnistan luokan keskiriviin ja asetan reppuni penkin selkänojaan. Avaan kirjani ja huomaan etten ole tehnyt läksyjä. Miesopettaja saapuu luokkaan kahavikupponen kädessä ja vielä viimeiset oppilaat hänen kintereillään. Opettaja käy nimenhuudon ja aloitimme tunnin. Läksyjen tarkistuksessa olen vain hiljaa ja esitin, että olin tehnyt läksyt. Kuka ei tee niin?

- Matilda, kerro 3B:n vastaus. opettaja komentaa.
- Joo, tota noin, vastaus on "Jalkapallo on hauska harrastus, kun on hyvä tiimi" sanon nopesti käännöstehtävässä.
-Hyvä Matilda. opettaja kehuu.

Däbään sisäisesti, kun en jäännyt läksyjen tekemättömyydestä kiinni.

- Aika nerokasta, kuulen hiljaisen mutta tutun äänen.
- Tottakai, kuiskaan ja käännyn virnuilevaa Joonatainia kohti.

Tunti kului yllättävän nopeaa. Jouduimme vain tekemään itsenäistä työskentelyä. Kello soi ja koulu päättyi. Kunnes muistin, että minun pitäisi mennä Joonatanille. Hymyni hyytyi heti. Suorastaan minua jännitti paljon. Toivottavasti Joonatanilla ei ole tenttaavia sisaruksia kotonaan. Etsin Joonatanin. Hän oli kaapeilla.

- Eli mä tuun siis teille tekee sen projektin loppuun? varmistin vielä.
- Joo, niinhän me sovittiin. tuo sanoi ja laittoi ylinmääräisiä kirjoja kaappiin.
- Okei, lets mennään.

-------------------------

~963 sanaa

Sori k-virheet!!!!!!!!!!!

Okei, ensiks KIITOS 1K MITÄ IHIMETTÄ!!💙💙💙

Ja toisesks, oon iha sairaan väsyny, ku kirjotin tätä osaa kai jotai 3-5 tuntii tai jotai? 🤷🏼‍♀️😅 Eli saattaa jotku kohat olla outoi tai epäselvii mut tuun viel korjaa tätä joskus.

Mutta kohta 100 votea, joka on ihan hullua ja 1,2K näyttökertoja. Oon kiitollinen teille! Teijän kommentteja on iha sika ihana lukee ja äääh💙💙

Mutta ennen ku mä nukahan tähä nii heippa!💙😘