Lätkässäkö?

6. Sun pitää rikkoo ennakkoluulot

- Unohit sun kirjas, Joonatan naurahti ja ohjensi kirjojani minulle.
- Oho, kiitos, naurahdin nolostuneesti.
Olin jo kääntymässä ja jatkamassa matkaani, mutta Joonatan pysäytti mut.
- Öh, millä meet pois? Siis koulusta.
- Kävellen, miks nii? kysyin kulmat koholla.
- Voin kyytsää sut kotii, koska meen samaa reittiä, mut jatkan vaan eteenpäin. tuo harmaaseen paitaan ja mustiin farkkuihin pukeutunut teinipoika ehdotti.
Mietin hetken. No en kai menetä mitään?
- No joo, jos jaksat.
- Jaksan jaksan, enhän mä muuten olis edes ehdottanu, hän hymyili.
Naurahdin vaisusti. Facepalmasin sisäisesti itseni tyhmyydelle.
- No mennään, viitoin kädelläni

Joonatan käveli edeltäni pyöräparkeille ja minä hänen takanaan. Hän käveli ruostuneen pyörätelineen luo ja otti sieltä vanhahkon sinisen "mummopyörän". Se oli kivan näköinen ja simppeli pyörä.

- Hyppää tarakalle!
- No eiku sun niskaas, vitsailin ja kiipesin tarakalle.
- Ootpas sää vitsikkäällä tuulella, tuo naurahti.
- Oon periny mun surkeet läpät isiltä, ylpeilin.
-Huomasin.

Sitten Joonatan polkaisi (ehkä vähän liian turhan nopesti) vauhtiin. Olin lähellä kiljaista, mutta sain hillittyä itseni. Viileä ilmavirta tuli vasten kasvoja. Lihakseni rentoutui ja pidin jalkojani rennosti alhaalla.
Pian saavuimme alamäkeen ja tottakai tuo hurjapää laittoi kaiken pyöränsä vauhdista.

- VUHUUU, huusimme yhtäaikaa ja naurahdimme.

Olen aina nauttinut kovasta ja nopeasta meiningistä. Olen ollut pienenä paljon Helsingissä serkkujeni luona ja kävimme paljon Linnammäen huvipuistossa. Lintsi on ehdottomasti paras huvipuisto ikinä! Tuli käytyä todella hurjissa laitteissa, esim. Kot kotissa. No ei sentään, Kingi on ehdottomasti hurjin ja samalla parhain laite. Mutta palataan nykyhetkeen. Kaivoin farkkujeni taskusta puhelimeni ja avasin snäpin. Otin Joonatanin ja minun jaloitsta kuvan ja tallensin sen muistoihin. Tottakai tämä hetki pitää ikuistaa. Onkohan tuolla pojulla snäppiä? Viittiskö kysyä?

- Onks sul snäppii?
- Juu.
- Mikä nimi?
- Joonatann20 kahella N:llä, tuo sanoi ja vilkaisi minuun päin.
- Oke, meitsi addaa sut.
- Oonks mä nii hyvä tyyppi? tuo naurahtaa.
- Hmm, ehkä oot sen arvonen että voin laittaa sulle joka aamu "gm", hymähdän.
- Tai "sriikit", tuo naurahtaa

Saanko kysyä, miten jollain voi olla noin syötävän suloinen nauru?!

- Perillä ollaan arvon rouva.

Huomaan olevani tutun talon edessä.

- Kiitos uljas prinnssi, naurahdan ja hypähdän pois tarakalta.
- Ei vaa kiitti kyyist, ei olis tarvinu.
- Ei täs mitää, voin kyytsää jatkossaki.
- Juuh, moro! huikkaan ja heilautan kättäni.
- Moikka, tuo vilkuttaa takasin.

Avaan ulko-oven ja astun sisään. Jätän kenkäni eteiseen sekä reppuni. Kipitän huoneeseeni. Nämä tiukat farkut on saatava pois jaloistani! Otan farkut pois ja heitän ne tuolille. Otan valkoisesta kaapista juoksuhousut ja sujautan ne jalkaani. Laitan hiukseni niskapompulalle. Kävelen keittiöön keittämään kahvia. Ja kyllä, olen kunnon kahvi fani. Vesi, suodatinpussi, kahvinpurut ja kahvinkeitin päälle ja eikun odottamaan. Isä on hänen työhuoneessaan eikä ole tainnut huomata tuloani. Kahvinkeittimestä kuului hiljaistä ääntä. Voitelin itselleni ruisleivän ja laitoin leivän päälle kinkkua. Otin puhelimen ja päätin laittaa Margareetalle ja Anniinalle viestiä.

Ryhmä: Ivalon cooleimmat tytöt

Minä:
Ette arvaa mitä tänää tapahtu ;)

Margareta:
Noo?

Anniina:
Sä tiiät että vihataa tommosta "ette arvaa mitä tänää tapahtu"

Minä:
Siks pistinki ;)

Anniina:
KERRO JO!!!!

Minä:
Yks poika kyytsäs mut tänää kotii!

Margareta:
Etkä meille kertonu että seurustelet!

Anniina:
Tyhymä, ei se sitä tarkota että joku kyytsää sut kotii nii te automaattisesti seurustelette margariini :D

Margareta:
Kuulenko jo hääkellojen soivan ;)

Minä:
Ei meillä oo mitää säätöö, sanoinpaha vaa

Anniina:
Muista että meille voit tulla aina puhuu kaikesta, liitty se sitte mihin vaa.

Margareta:
Jep, me autetaa.

Minä:
Ootte kyllä aika kilttei :3

Anniina:
Nii, mut kuka tää poika olikaa ;))

Minä:
Siis se on mun nykyne luokkalainen. Pelaa lätkää iskän joukkueessa ja oli se sama poika joka oli meillä, varmaa oon sanonu siit.

Anniina:
Varmaa aika goalssss!

Margareta:
Onks hyvän näköne?

Minä:
no joo, mut pelaa lätkää nii en sitte tiiä....

Margareta:
Sun pitää rikkoo ennakkoluulot

Anniina:
Niimpä, ei kaikki lätkäjätkät oo mitää ylimielisii kusipäit.

Minä:
huoh, nii

Anniina:
Mähän sanoin, se tykkää siitä!!!!!!

Minä:
Jaa, mistä sää tommosta revit?

Anniina:
Anna mahdollisuus sille, se haluu selvästi tutustuu suhun! <3

Minä:
Tuskin, oon tämmöne lappalainen tyttö, ketää ei kiinosta...

Margareta:
Toi ei TODELLAKAAN pidä paikkaansa! Oot mahtava, kaunis ja luotettava! Ei ihme että tommoset komistukset kiinnittää huomion suhu!

Minä:
Kiitos margariini <3

Suljin puhelimen. Mutta nyt kun mietin, olen itse se ylimiellinen kusipää. Olen itse ajatellut että kaikki lätkää pelaavat pojat ovat ylimellisiä kusipäitä, vaikka minä itse olen. Mistä minä voin tietää henkilön oikeat puolet, jos en ole edes tutustunut? Miten olen ollut näin paska ihminen?

-----------------------------------------------------

~695 sanaa

PAHOITTELUT K-VIRHEISTÄ

Tässä uutta osaa! Paina tähtee ja kommentoi jos haluut <3

Baii 💙