Lätkässäkö?

5. Ja nauroin hänelle kun oltais oltu parhaita kavereita

Tässä minä nyt seison. Uuden kouluni pihassa. Kesäloma tuli ja meni ja nyt on taas aika palata kouluun. Tarkkailen vaaleaa isoa koulua. Pihalla on iloisen näköisiä yläkoululaisia. Kaikilla oma porukkansa. Ehkä minäkin vielä joku päivä seison jonkun kaveriporukan kanssa.

Vai pääsenkö?

Ehkä olenkin se ainoa tyttö joka isuu käytävällä päivät pitkät ilman ketään. Ehei, ei minulla niin käy. Vai käykö? Olenko se ainoa joka katsoo vain sivulta kun muut pitävät hauskaa?

Astelen sorapihaa pitkin hermostuneena koululle päin. Minulla ei ole mitään käryä minne menen. Tai minne ysiluokkalaiset menevät. Kaikki täällä on ihan uutta minulle.

-YSILUOKKALAISET TÄNNE!! vanha naisopettaja huutaa oven edestä.

Kävelen rivakasti opettajan luo. Muutkin ysit saapuivat paikalle. Opettaja johdatti meidän ruokalaan. Ruokala oli todella iso ja varmaan uudistettu vasta. Ainakin uudelta näyttää.
Ihmisjoukon keskellä yritän kurkotella tyyppien yli. Olen huimat 163 cm pitkä. Jep, olen "tosi pitkä". Opettaja tai rehtori korottaa äänensä:

-Tervetuloa uudet ysit. Ihanaa aloittaa uusi lukuvuosi näin pirteiden nuorten kanssa. Uusille oppilaille tiedoksi, olen Tuomo Riihi-Aho teidän rehtorinne ja toivotan teidät kaikki tervetulleeksi. Käy sanomassa nimesi Annikkille, jos olet uusi oppilas. Hän on tuolla, niin ohjeistetaan mille luokalle menet. Pitäkää vielä ihana vuosi ysit. Tämä on viimeinen vuosi yläasteella. Onnea tulevaan lukuvuoteen.

Ihmiset alkavat supitella. Ja pian luokanvalvojat huutavat oman luokkansa. Käyn sanomassa tuolle Annikille nimeni. Mene kuulemma 9A:lle.
Kävelen luonanvalvojan luo. Vilkuilen tulevia luokkalaisiani. Hienosti tällättyjä tyttöjä, normaaleja poikia. Hetkonen! Ei voi olla totta! Joonatan, ja muut sen jenginsä. Ei voi olla, ei voi olla! Hän on samalla luokalla kun minä.

Nyt sitten kävellään luokkaan. Oli varmaa yllätyksenä teille. Astuin ihan normaaliin luokkaan. Iso liitutaulu ja sen vieressä älytaulu. Normaalit pulpetit. Istun mahdollisimman perälle luokkaa. Annampas minä hyvän ensivaikutelman kaikille.

-Noniin tervetuloa ysille. Minä olen teidän uusi luokanvalvoja Riitta-Liisa Riihi-Aho. Tuomon vaimo. Ihana nähdä teitä. Viime vuonna taisimme nähdä. Mutta en muista teidän nimiä, nii tehdään perus nimikierros. Alotetaan eturivistä! ylipirteä nainen selittää.

- Miisa
- Iris
- Ville
- Joonatan
- Alexandra
- Marcus

Ja jne. Sitten sattui oma vuoroni. Nielaisin ja avasin suuni:

- Matilda

Kaikki katsoivat minua. Hymyilin arkaa hymyäni mistä huokui epävarmuus ja ujous. Huomasin Joonatanin jengin supisevan. No terve olen se sama Matilda ei tarvi siellä puolihuuto kuiskata. Ja sitten opettaja selosti jotain turhaa. Saimme lukujärjestykset ja muutaman oppikirjan mitä tarvitsemme tänään. Siinä me sitten istuttiin.

Vihdoin ruokailu. Otin random keittoa lautaselleni ja menin etsimään mukavan nököistä ja tyhjää pöytää. Huomasin meidän luokkalaisen viittomassa minulle paikkaa. Taisi olla se Iiris. Menin kohteliaasti heidän pöytään ja istuin penkille.

- Moi, oon Iris, haluuks hengaa, kivan kuuloinen tyttö sanoi.
- Juuh, eipä täällä muutakaa seuraa oo, naurahdin.
- Täs on Miisa, Iris esitteli.
- Moi, Miisa huikkaa.
Hymyilin vastaukseksi.
- Taidat olla uus, mistä muutit tänne? Iris kysyy.
- Öh, Ivalosta, vastasin vaisusti.
- Uu tosi siistiä! Minkälaista siellä oli? Miisa intoilee
- Ihan hausaa, siellä oli ainaki kylmempi ku täällä  ja kaikki tyylii kaikki tunsi toisensa, hymyilin.
- Kiva kuulla, hän hymyilee.
- Omg, miks Joonatan kattoo tänne?!?! Iris kuiskaa meille.

En vastaa mitään. Vilkaisen Joonataniin päin ja hän katsoo meitä, mutta kääntää katseensa pois.
- Mitä ihmeellistä siinä muka on? kysyn ja syön keittoa.
- No siis, Joonatan on tosi suosittu, koska se on niin komee ja pelaa lätkää ja on ystävällinen ja....
Miisa keskeyttää:
- Sä oot ihan pihkassa siihen Iris!
- Öh, en, Iris punastelee.
En vastaa mitään vaan keskityn syömään keittoani.
- Ainii oltiimpas me tyhmiä, sä olit siis Matilda? Iris vaihtaa aihetta
- Juuh, naurahdan.
- Ujjui, kato Miisa mää muistin, Iiris naurahtaa.

********

Kävelin käytävää pitkin joka haisi oikein hajuvedelle ja tunkkaselle. Olisin voinut oksentaa hajulle. Seuraavaksi olisi äikkää. Suunnistin sinne. Onneksi se oli ihan ruokalan vieressä oleva luokka. Kävelin jälleen luokan perälle. Pian kaikki saapuivat luokkaan opettajaa myöten. Opettaja aloitti saarnansa. Sen lopuksi hän vielä sanoi:

- Aloitamme heti projektin. Tehdään Powerpointti jostain suomalaisesta tunnetusta henkilöstä. Se voi olla vaikka Robin, Sauli Niinistö, Patrik Laine tai ihan joku tunnettu vaan. Määräämpäs parit heti täältä wilman kautta. Elikkäs, Marcus ja Alexandra, Oliver ja Miisa, Matilda ja Joonatan.....

Nonii alko tääki tunti oikein mahtavasti. Joudun heti jonkun Joonatanin pariksi. Mutta alitajuisesti juhlin jo sisälläni. Oli Joonatan ihan komia, pakko myöntää. Ja sulone ja söpö...Okei mitä ruttoa Matilda? Näköjään Joonatan oli jo ehtinyt istua vierellenikin.

- Moro, tuo tervehti iloisesti.
- Terve, sanon tahalleen haukotellen niin että hän tajuaisi että en olisi halunnut häntä parikseen. (vaikka alitajuisesti minulla oli jo bileet pystyssä)
- No kenestä haluut tehä, käykö vaikka Laine?
- Njääh, vastaan
- Aho, Puljujärvi, Kupari, Selänne?
- C'moon ei mitään jääkiekkoilijaa pliis, vastaan hänelle naurahtaen.
- No ok, joku kivikautinen penkkiurheilia sitte, tuo naurahti oikein sulosesti.
Ok mitä ihimettä taas.
- Hmm....mielulmmin joku henkilö joka on tehnyt jotin merkittävää, painotin sanaa "merkittävää".
- Simo Häyhä!!!!! huudahdin
-No okei, Joonatan vastasi niin masentavasti kun olla ja voi.
- Jes!
- Tyyppi ihan mielissää, tuo naurahti.
Tökkäsin häntä kyynärpäällä hellästi.
-Nyt se alako väkivaltaseks, tuo jatkaa kiusaten.
- Kyllä minä sinulle väkivaltaset näytän, mutisin itsekseen ja kaivoin kännykän mustatsa Fjällräven repustani.
Nyt piti etsiä tietoa ja kirjottaa paperille. Tai no vain minä keskityin koulujuttuun, Joonatan heitti hänen surkeaa läppää ja nauroin hänelle kuin oltais oltu parhaita kavereita.

Pian harmikseni tunti loppui ja oli aika siirtyä kotiin. Otin reppuni ja kävelin luokasta ulos. Laitoin kenkäni jalakaan ja suunnistin ulko-oville.
Pian tunsin kosketuksen olkapäästäni ja käännyin. Joonatan??

-----------------------------------------------
~ 841 sanaa

ANTEEKSI K-VIRHEET!!!!!

Siinä uutta ossaa. Jos nyt rehelliseksi mennää nii nää kaikki osat mitä tähä mennessä oon kirjottanu on aika huonoja, joten tuun editoimaan nää uusiks jossai vaiheessa! Mut kiitos ku luit ja muista painaa tähtee ja kommentoimaan jos jaksat💙💙

OSAA ON EDITOITU JÄLKIKÄTEEN🤙🏻