15. Sentään minua ei heitetty pellolle

2.5K 105 162
                                    

Olin kertonut heti illan jälkeen Anniinalle ja Margareetalle siitä mitä tapahtui. He sekosivat täysin ja suunnittelevat jo meidän häitä. Yritin rauhoitella heitä, mutta turhaan.
Isä taas otti uutiset ihan hyvin. Ei tuo hyppinyt riemusta, mutta ei sentään hakannutkaan Joonatania. Hänen mielestä seurustelu kuuluu myöhemmälle iälle.

Mutta nyt oli paljon jännittävämpi hetki.
Pidin Joonatanin kädestä kiinni. Seisoin tällä hetkellä heidän kodin edessä. Menisin pian tapaamaan ensimmäistä kertaa hänen vanhempiaan.

- Jännittääkö? ruskea hiuksinen komistus kysyy katsahtaen minua.
- Joo, sanon hiljaa.
- Ei ne oo tuomitsemassa sua, hän naurahtaa ja avaa ulko-oven.

Astuin valoisaan eteiseen ja riisuin ulkovaatteet.

- Joonatan! kuului pienen lapsen ääni.

Kikkarapäinen pikku poika kipitti Joonatanin luo ja halasi häntä. Joonatan kumartui ja halasi pikkuveljeään takaisin. Sydämmeni suli siihen paikkaan. Molemmat olivat älyttömän suloisia.

- Kuka toi tyttö on? kikkarapää kysyi ja osoitti etusormellaan minua.
- Hän on Matilda, Joonatan sanoi ja hymyili.
- Joonatanilla on tyttö mukana!! pikku poika sanoi ja juoksi keittiöön.
- Äh, älä välitä Simonista. Hän on vähän, noh, innokas. hän sanoi vähän nolostuneena.

- Ai kuka tyttö? kuului naisääni keittiön melskeen ohella.

Astelin hermostuneesti Joonatanin kannoilla keittiöön. Uunilohin herkullinen haju kantautui sieraimiini. Ruuanlaitto hommissa oleva Joonatanin äiti katselee minua kummissaan. Näin hänet silloin jäähallilla kun Joonatan pökertyi käytävään.
Naisella on kapeat kasvonpiirteet, siro nenä, ruskeat hiukset ja samanlaiset sinivihreät silmät, kuin poikaystävälläni.
Keittiöaltaan edessä oli Joonatanin kopio, mutta vain vanhempi versio. Pojalla oli vain lyhyempi tukka ja hieman pyöreämmät kasvonpiirteet, mutta silti kapeat. Hän etsi lasia kaapista.

- Tässä on Matilda, Joonatan esitteli.
- Hei, olen Anita, Jonnun äiti! Anita sanoi ja kätteli.
- Matilda Haikara, hymyilin ja kättelin takaisin.

Tulipas nyt virallinen esittäytyminen, no mikäs siinä.

- Ja me ollaan yhessä, Joonatan sanoa töksäytti.
En voinut estää pientä hymyä huulillani. Sydämmeni jytkytti jännityksestä, miten muut reagoivat.

Joonatanin isoveli purskautti vedet suustaan altaaseen.

- Anteeks, nyt on jäänyt velikulta jotain kertomatta, hän sanoi hämmästyneenä naurun kera.
- No tuli kyl vähän puskista tämä tieto, mutta kiva että olette löytäneet toisensa, Anita sanoo hymyillen.

Sisäinen helpotus leviää kehooni. Sentään minua ei heitetty pellolle.

- No käykää pöytään, Matilda myös! Siiimoon, ruoka valmista! Anita huikkaa.

Simon juoksee pikkuauto kädessä ruokapöytään. Hän esittelee sitä ylpeästi kuinka se kiitää pitkin laminaattilattiaa.

- Pistä se auto pois, Benjaminiksi esittäytynyt poika käski Simonia.
- Mutta ku se on mun punainen fellali! poika sanoi surullisena ja paiskasi auton menemään.
- Tullee lommoki siihen lattiaan ku riehut, Benjamin huokaisi syvään ja istui pöytään.

Anita kyseli kaikkea maan ja taivaan väliltä. Hän paljastui oikein mukavaksi ja ihanaksi naiseski.
Benjamin oli taas hieman hiljaisempi ja uppoutui kännykän syvään maailmaan.
Ruoka oli erittäin hyvää. Uunilohta, mehukas salaatti ja perunamuussia. Rakastan tätä ruokaa.
Anita kertoi, että Joonatanin isä oli tällähetkellä työmatkalla Saksassa. Olisi kiva tavata häntäkin, mutta enköhän saa hänet joskus tavata.

Ikkunasta heijasti katulamppujen kellertävä valo keittiöön. Marraskuinen pimeys toi jonkinlaista tunnelmaa. Ivalossa oli jo kuulemma lumi maassa. Täällä ei lumesta ole tietoakaan. Sade hakkaa ikkunaa vasten. Sää on erittäin ihana, näin sarkastisesti sanottuna.

- Kiitos tosi paljon ruuasta, oli tosi hyvää! kehuin ja vein astiat keittiötasolle.

********

Köksän tunnilla täysi melske. Sekoitin tällähetkellä kuohkeaa kermavaahtoa. Teimme kaikki ryhmissä kakkuja. Meidän ryhmään kuului Milja, Iris, Miisa ja minä.
Milja oli punahiuksinen kalpeakasvoinen tyttö naapuriluokasta. Hän oli hiljainen, mutta todella kiva ja kaunis.

- Haittaaks jos maistan vähä et onks täs liikaa suolaa, Iris vitsaili ja otti lusikan kärjellä vasta vatkattua kermavaahtoa.
- Just, tuhahdin.

- Köksän tunnit on aik kivoi, sanoi kun pursutin kermavaahtoa mansikkakakun päälle.
- Se on kotsa, ei köksä! Miisa tuhahtaa muka loukkaantuneesti.
- Ai sori, siis köksä, kettuilin.
- Kotsa on paljon järkevämmän kuulonen, Milja jupisee.
- Köksä se on! tuhahdin
- Ei, vaan kotsa! Miisa inttää

- Mikä kolmas maailmansota täällä on menossa? Iris naurahtaa.

Kaikki hiljenimme, sillä tajusimme kuinka tyhmästä aiheesta kinastelimme.

*****

Kävelimme käytävää joka johtaa ruokalaan. Itselläni ei ollut kauhean kova näläkä, sillä söimme paljon kakkua viime tunnilla.
Käytävä oli hiljainen, sillä muut olivat luokissa tai syömässä.
Poikien valinnaisliikuntatunti oli päättynyt ja he olivat varmaan syömässä tai suihkussa.

- Joo itel ei tee sitten ollenkaa mieli tota sapuskaa, Miisa huokaisee ja istuu käytävän penkille.
- Joo sama, sanomme Iriksen kanssa yhtä aikaa ja istumme Miisan viereen.

Puhelimeni kilahtaa takataskussa. Kaivan kapistuksen käteeni. Äitiltä viesti.
Avaan viestin kulmat kurtussa.

Äiti

August-pappa on nyt nukahtanut ikiuneen.
Kuoli tänä aamuna sydänkohtaukseen, eikä saatu elvytettyä. Mummilla hirveä suru. Kysy että pääsetkö koulusta kotiin ja kerro Juusolle, itse en siihen pysty.
Katotaan illalla milloin pääset Ivaloon.

Purskahdin hillittömään itkuun. Miksi? Miksi yksi tärkeimmistä ihmisistä pitää kuolla, kun on onnellisimmillaan?

__________________________________

~717 sanaa

Sorry k-virheet!

Oon pyöritelly tän osan ideaa varmaa kuukauden ja päätin sen vihdoin toteuttaa.
En tiiä vaa onnistuinks siin miten😂

Muutta, kiitos ihanista kommenteista viime osaan, ne sai mut todellaki hyvälle tuulelle! Ja siis noita lukunäyttökertoja vaan tulee ihan sikana! Kiitos, että ootte lukenu tätä kirjaa! 💗💙💗💙

Mutta, otan ehdottomasti myös kritiikkiä vastaan sekä parannus ideoita.

Otetaan myös huomioon, että olen vasta 6 luokalla, eli jotkut kohdat saattaa olla vaikka vanhemmalle yleisölle outoja tai typerästi kirjotettu, mutta tässä sitä kehitytään! 💪🏻

Kauhee saarna, mutta kiitos ja heippa!! 💗

Ps. SUOMI PÄÄS FINAALIIN RAATO RYÖKÄLE!! 💙🇫🇮💙🇫🇮💙🇫🇮💙🇫🇮💙🇫🇮💙🇫🇮💙

Lätkässäkö? Where stories live. Discover now