Lätkässäkö?

11. Heittäkää nyt herranen aika löylyä!

Päivät, viikot ja kuukaudet vierivät. Koitti lokakuu, jolloin syysloma alkaa. Oon oottanu syyslomaa kesälomasta asti. Pääsen ainakin hetkeksi Ivaloon näkemään äitiä, kavereita ja isovanhempiani.

Istuin nyt juna-aseman penkillä. Tampereella syksy on astunut asemiin ja vilpoinen tuuli kävi vasten kasvojani. Vedin harmaan hupparin hupun päähän ja vedin farkkutakkiani paremmin päälle. Lähtöaikataulun lukemat näytti, että junan millä matkustan Rovaniemelle tulisi noin kymmenen minuutin päästä. Huokaisin ja kaivoin kännykkäni mustien collareiden taskusta. Isäni istui vieressäni ja tuijottaa keskittyneesti omaa puhelintaan. Eipä tuollakaan ole kauhesti varaa huudella kännykkäriippuvaisuudestani.
Hymähdän ja katson raiteille. Pian kuulen kuulutuksen jossa mainitaan että juna saapuu noin kahden minuutin päästä. Nousen seisomaan ja otan mustan matkalaukkuni maasta ja kävelen muiden ihmisten mukana lähemmäs raiteita, jolloin juna saapuu.

- Hyvää matkaa Matilda rakas! isä sanoo ja kaappaa halaukseen.
- Heippa iskä, sanon halauksen keskeltä.

Etsin oikean vaunun ja vielä vilkutan isälle ja astun junaan. Menen ihmismassan mukana vaunuosastoon ja etsin katseellani oikeaa istumapaikkaa. Löysin oikean paikan ja sain juuri ja juuri matkalaukkuni ylähyllylle. Istuin ikkunapaikalle ja otan reppuni alas selästä ja asetan sen jalkojenjuureen. Aurinko häikäisi joten otin aurinkolasini ja länttäsin ne päähäni. Junasta kuului kuulutus ja juna nytkähti liikkeelle. Hei hei Tampere! Tästä starttasi mun syysloma.

Kiitän onneani ettei viereeni istunut ketään. Matkalla kävin ostamassa ravintolavaunusta kahavin, koska kahavi on elämä. Katsoin maisemia, nukuin, söin ja kuuntelin musiikkia. Viestittelin Anniinan ja Margareetan kanssa, sekä myös Iriksen ja Miisan. Saavuimme Ouluun. Tästä ei ole enään pitkä matka Rovaniemelle. Sieltä hyppäisin linja-autoon, jolla pääsen Ivaloon. Juna pysähtyi. Vaunuun tuli paljon ihmisiä ja osa heistä puhui oikein vahvaa oulun murretta. Viereeni pysähtyi ehkä vähän vanhempi, kuin minä oleva poika. Huomioni kiinnittyi hänen lippalakkiin jossa on Kärppien logo. Poika istathi sitten tähän. Nyrpistin nenääni ja käännyin ikkunaan päin. Poika haisi ihan tupakalle. Voisin oksentaa tähän hajuun. Päätin laittaa Joonatanille snäppiä. Otin kuvan ikkunasta ja liitin tekstin "joku tupakalle haiseva teini poika sitte aatteli tulla tähä" ja painoin lähetä.
Sain nopeasti vastauksen jossa Joonatan on ottanut alakulmasta hänen komeista kasvoista kuvan jossa luki "Onnee"

- Haisenks mä muka tupakalle? kuulin pojan sanovan. Voi rutto, poika näki.
- Kieltämättä, mut voitko lopettaa stalkkamisen? kysyin jopa vähän ärtyneesti.
- Sori sori, otatko? poika naurahti iljettävästi ja tarjosi nuuskaa.
- Ei kiitos, tuhahdin.
En ikinä ottaisi toisen lääppimiä nuuskia, hyi.
- Ei sitte, mut anteeks ku utelen mut onks Joonatan Kalliokoski sun frendi? poika kysyy kulmat koholla.
- Joo on samalla luokalla, sanon ja yritän elehtiä ettei poika ala utelemaan liikaa.
- Aha, hyi tappara, kannattaa varoa. poika naurahti kuivasti

Muljautin hänelle simiäni ja käänsin katseeni pojasta ikkunaan. Tästähän tulisi oikein kiva matka. Toivottavasti hänen tupakan tuoksu ei tartu minuun.

----

Junamatka meni muuten hyvin, paitsi se iljettävä poika kysyi snäppiäni ja annoin hänelle vanhan snäppini. En tietenkään halua että hän addaisi minua. Tällä hetkellä istun bussissa, kohti Ivaloa. Etelän maisemat olivat muuttuneet paljon lappimaisimmaksi sekä täällä oli paljon kylmepi ja pimeämpi. En ole edes vielä sisäistänyt sitä et oon ihan kohta kotona. Näkemässä rakkaita kavereita ja äitiä. Voi, mulla on niin paljon kerrottavaa Anniinalle ja Margaretalle! Katasoin ikkunasta ulos ja olin vähällä nukahtaa mutta sai  silmäni pysymään auki. Piän näkökentälleni kantautui kyltti jossa luki "Ivalo". Vihdoin! Otin kaikki kamani ympäriltäni ja survoin ne reppuun. Laitoin takkini päälleni. Pian näkyi liiankin tutuiksi tulleita metsiä sekä tuttuja taloja alkoi näkyä. Hetken päästä saavuimme linja-autoasemalle. Kapusin linkusta pois, kiitin kuskia, ja otin matlalaukkuni ruumasta pois.