Kävelin - 20 asteen pakkasessa kouluun. Minua ei palellut juuri ollenkaan, sillä olin pukenut vaatetta ihan mukavasti. Tämmöset pikkupakkaset on ihan perus kauraa. Pimeydessä katulamput valaisivat pyörätietä saaden lumipeitteen kimmeltämään. Vedin keltaista Ponkesin pipoa syvemmälle päähäni. Hiljaisuuden rikkoi takaani tulevan auton ääni. Käänsin päätäni nähdäkseni sen. Jaa, vain joku mopoauto. Mauto hiljensi vauhtia. Sydämmeni alkoi tykyttää tiheämmin. Entä jos tuo on joku kidnappaaja? Kiihdytin vauhtiani. Mauto saapui kohdalleni. Se pysähtyi. Tumma hahmo avasi oven. Sydämmeni jyskytti kauheaa tahtia. Jalkani eivät liikkuneet minnekkään. Auto sisävalot valaisivat hahmon kasvot. Häh, Joonatan? Eikun Benjamin! Mitä hän tekee täällä?
- Luulitko sää mua joksiki kidnappajaksi, hä? Benjamin naurahti. - E-en mä, sönkötän säikähdyksestä. - Ilmeestäsi päätellen, luulit. Noh, hyppää kyytiin, täällä on iha sairaan kylmä! Benjamin huudahti autosta.
No, kyllä minulle kyyti kelpaisi, jos ollaan rehellisiä. Kävelin epävarmoin askelin Beljaminin mauton luo ja laitoin oven varovasti kiinni. Sujautan turvavyön ja otin mukavemman asennon. Radiosta kuuluu musiikkia. Benjamin hyräilee sen tahtiin. Hänellä on hyvä lauluääni. Ei kestänyt kauaa kun saavuimme liiankin tutuksi tulleen yläasteen pihaan. Kiitin Joonatanin isoveljeä kyydistä ja kävelin kouluun. Minulla on liikuntaa heti aamusta. Ihanaa vetää punnerruksia sekä vatsalihaksia, kun pojat saavat pelata sählyä ja muita pelejä. Tämä on niin reilua. Vedän t-paidan helmaa paremmin ja sidon ponnarilla hiukseni poninletille. Huokaisen ja kävelen muiden perässä liikuntasaliin. Istahdan reunalla olevaan pitkään penkkiin odottamaan opettajaa. Kummakseni näen poikien liikunnanopettajan. Pian tyttöjen liikunnanopettaja saapuu, perässään - Häh, pojat? Miksi he täällä tekee?
- Noniin, tänään on luvassa tanssia! Hannele, eli tyttöjen liikunnanopettaja huudahaa ylipireteänä. Käännähdän katseeni muihin tyttöihin. Kaikki kuiskuttelevat ja miettivät jo pareja.
- Tänään siis harjoitellaan paritanssia ja muitta mutkitta siirrytään suoraan pareihin, Hannele ohjeistaa.
Vilkuilin hermostuneesti muihin. Vihaan tanssimista. Miisa ja Iris kuiskuttelevat innoissaan ja selvästi valitsevat pareja katseellaan.
- Huudan parit ja sitten menette vierekkäin tähän näin riviin, opettajamme huutaa ja osoittaa punaista viivaa keskellä liikuntasalia.
- Marcus ja Iris
Iris huokaisee turhaantuneena ja kävelee vastenmielisenä Marcuksen viereen jättäen hajuraon. Iris vilkaisee minua send-help-ilmeellä. Hymyilen hänelle vahingoniloisena.
- Aino ja Jaakko. - Miisa ja Henri.
En keskittynyt kuuntelemaan. Nämä kynteni vaikuttavat nyt mielenkiintoisemmalta.
- Ja sitten Oliver ja Matilda.
Vavahdun ajatuksistani. Nousen ylös ja lähden Oliverin luo. Vilkaisen Joonataniin päin. Alitajuisesti jotenkin luulin, että olemme automaattisesti pari, mutta todellisuus todisti toisten. En osannut tulkita hänen ilmettään. Se oli, ilmeetön. Menimme valssi-asentoon, niinkuin opettaja määräsi. Oliver vaikutti jäykältä ja hermostuneelta. Hän välillä vilkuili minua ja sitten lattiaa. Mikä häntä vaivaa? Huomasin myös Joonatanin ilmeettömän katseen Oliverissa. Onnekseni minun ei tarvinnut tanssia kenenkään Marcuksen kanssa, vaan Joonatanin hyvän kaverin. Se ei tuntunut niin ärsyttävältä. Tanssimme valssia musiikin tahtiin. Alexandra vaikutti olevan mielissään Joonatanin parina. Minulla tekisi mieli motata tuota ämmää naamaan, mutta hillitsin itseni.
- Auh! inahdin, kun Oliveri talloi varpaani. - Äh, sori, hän mutisi. - Joo ei mitään, naurahdan kuivasti.
Jos olen oikeassa, näen pojan kasvoilla hennon punan. Mikä häntä vaivaa? Alexandran kikatus kantautuu jälleen korviini. Ihan oikeasti saanko hypätä kaivoon? Jälleen Oliver talloo varpaani. Irvistän kivusta. Oliverin katse pysyy maassa ja hänen punansa eikun vain punehtuu. Yht'äkkiä kova pamahtaa takaraivooni. Tuntuu kuin joku olisi lyönyt kirveellä takaraivooni. Kaadun lattialle pamauttaen pääni uudestaan. Huudahdan tuskasta ja näköni pimenee.
****
Raotan simiäni. Valo häikäisi aluksi, mutta totuin siihen melkein heti. Nousin istumaan. Olin terveydenhoitjalla.
- Matilda thank god sä heräsit! Iris hihkaisee ja halaa minua. - Huh, mä säikähin et sä kuolet! Miisa naurahtaa ja halaa minua. - Noniin, katsotaas miten potilas voi. terveyden hoitaja sanoi ja hätisti Iriksen ja Miisan pois luotani.
- Miten voit? hän kysyi. - Päätä särkee ja on huono olo, huokaisen. - Sinulla on matala kipukynnys. Mittaan verensokerisi.
Terkkari otti laitteen ja painoi piikillä sormeeni. Yritin sinnikkäästi kestää kivun. Hän otti laitteella sormesta tulleen veren ja sitten hän puhdisti koesormeni ja laittoi laastarin siihen.
- Matalat verensokerit. Ota tästä pillimehu. Isäsi on tulossa hakemaan sinua, hän sanoi ja ojensi pillimehun.
Join omenapillimehun, joka oli harvinaisen pahaa. Oveen koputettiin ja terkkari avasi oven.
- Onko Matilda täällä? poikaystäväni ääni kuului ja se sai heti hymyn huulilleni. - Kyllä, tule sisään, terveydenhoitaja sanoi.
- Kuinka voit? Joonatan kysyi ja heti halasi minua. - Hyvin, sanon halauksen keskeltä. - Minä olin niin huolissani.
Irrottauduin ja katsoin Joonatanin ihaniin sinivihreisiin silmiin.
- Nuori lempi, kuului ääni takaamme.
Unohdin kokonaan terveydenhoitajan läsnäolon. Puhdistin päätäni ja hymyilin. Pian kuului uusi kopitus ja ovesta astui isäni.
- Noniin, mitäs nupulle kuuluu? - Iskä! sanoin häpeissäni. - Mutta hyvin, jatkoin.
Joonatan tirskahti ja pyöräytin hänelle silmiäni. Isä jäi vielä keskustelemaan, kunnes lähdimme. Joonatan saatteli minut autolle.
- Soitellaan myöhemmin. Pärjäile! hän sanoi. - Juu, heti kuun oloni helpottaa, sanoin ja annoin hänelle pusun poskelle.
*******
Makasin sängylläni läppäri käsissäni. Oloni oli paha. Vedin Joonatanin hupparin hupun päähäni. Selasin läppäriltä kultaisen-noutajan pentujen ilmoituksia. Minun pitäisi lopettaa haaveilu omasta koirasta, sillä tiedän etten tule saamaan sitä. Joulu oli ihan pian, ja nyt on jo liian myöhäistä toivoa koiraa. Se on jo tullut perinteeksi. Huomasin aika uuden ilmoituksen suloisista pennuista Tampereelta. Nämä ei ole edes hirmu kalliita. Selasin ilmoitusta eteempäin ja pentueen yksi pentu oli hieman erinlaisempi kuin muut. Sillä oli pieni musta piste silmäkulmassa. Söpö. Selasin vielä eteempäin ja harmikseni pentu oli varattu. Huokaisin ja suljin läppärin. Laskin sen maahan ja otin buranaa päänsärkyyn. Vedin peittoa paremmin ja aloin nukkua.
_____________________
~836 sanaa.
Anteeksi kirjoitusvirheet.
Sori, nyt tuli vähän lyhyempi luku. Toivon että se ei haittaa.
SIIS KIITOS IHAN RUTOSTI. 10 K MENI RIKKI! ÄÄÄHÄHÄHÄHÄHÄHÄHÄHÄHÄHÄHÄHÄH EN KESTÄ! OOTTE IHANIA! 💗💗💗💗💗💗💗💗💗💗💗💗💗💗 💙💙💙💙💙💙💙💙💙💙💙✨✨✨✨✨✨✨✨✨✨✨✨✨✨✨
Sen kunniaksi laitan söpön kissakuvam tähän loppuun :))))))))))
Ups! Gambar ini tidak mengikuti Pedoman Konten kami. Untuk melanjutkan publikasi, hapuslah gambar ini atau unggah gambar lain.
