Lätkässäkö?

13. Mä tykkään susta ihan pirskatin paljon

Syysloma meni liian nopeasti. Aivan liian nopeasti. Tällä hetkellä istuin arvatkaa missä. No missä muuallakaan, kun matikan tunnilla. Tunti oli alkanut noin kymmenen minuuttia sitten, mutta opettaja ei saanut videotykkiään päälle. Pian ovesta kuului kova koputus ja sieltä oven ulkopuolelta astui hengästynyt Joonatan. Poikarukka oli aivan likomärkä. Ei ihme, kun pihalla satoi kaatamalla. Poika pahoitteli myöhästymistään ja etsi katseellaan vapaata paikkaa. Sitten tajusin että vieressäni oli yksi ja ainoa vapaa paikka. Joonatan käveli ja istuutui viereeni ja riisui likomärän takkinsa tuolin selkänojaan.

- Tästä tulee sitten wilmamerkintä, opettaja sanoo tuimasti Joonatanille.
- Joo, siellä on ollu nyt aika hiljasta, mutta saahaampaha siihenki korjaus, poika vitsaili ja koko luokka repesi nauruun.

Opettaja katsoi Joonatania murhaavasti, mutta keskittyi kuitenkin videotykin säätämiseen. Säätämisen jälkeen, hän sai kun saikin laitteen toimimaan. Siirryimme näköjään uuteen aiheeseen. Jo viime aihe tuotti minulle vaikeuksia. Minulla on ollut aina ongelmia matikassa. Huomasin sen jo ekalla matikantunnilla. Matikassa ei oo mitään logiikkaa. Mutta viime koe meni yllättävän hyvin. Seiska plussa, olisi voinut mennä huonomminkin. Normaalisti kutosilla tai vitosilla eteempäin.

- Ja ruvetkhan hommiin! Oppimisen iloa! opettaja toivotti ja meni tiotokoneensa ääreen.

En, siis en kertakaikkiaan ymmärrä tätä. Enkä todellakaan viiti pyytää apua, vaikuttaisin luuserilta. Piirsin marginaali viivan ruutuvihkoon ja kirjoitin sivunumeron sen toiselle puolelle, jotta vaikuttaisin edes hieman aktiivisemmalta. Katsoin laskua, jota pitäisi alkaa ratkomaan. Haluun heittää tän matikankirjan vessanpönttöö ja istuu sikiöasennossa luokan nurkassa.

Pian eteeni tuli taiteltu paperilappu. Avasin sen ja siinä luki "tuukko kattoo reenejä?"  Kuristin kulmiani ja vilkaisin ihastukseeni päin. Kirjoitin lapun toiselle puolelle "Joo, ei mulla muutakaa tekemistä oo." Viskasin lapun Joonatanin matikanvihon päälle. Tuo avasi sen ja hymyili (ihanaa hymyään) ja näytti peukkua. Vilkaisin eteeni ja meidän luokan Alexandra mulkoili minua halveksuvasti. Käänsin katseeni nopeasti pulpetille. Huulien välistä pääsi raskas huokaisu.

- Eikö suju? kuului hiljainen kuiskaus vierestäni, ja säikähdin pienesti.
- E-ei, ei suju, änkytän ja räplään harmaan kauluspaitani hihaa.
- Mä voin auttaa, Joonatan naurahti ja  tuli aivan viereeni.
Hänen kätensä hipaisi kättäni, jonka seurauksena kylmät väreet kantautuivat kehooni.

Poika selitti selkeästi ja ehkä hieman pikkuvanhasti miten kyseiset laskut kannattaa ratkaista. Ja silloin sisäinen lamppu syttyi päässäni ja ymmärsin miten ne lasketaan. Tunsin itseni Albert Einsteiniksi. Hymyilin ja alotin laskemaan.

Tunti menikin törkeen topeesti ohi. En muista millon viimeksi matikantunti olis ollu kiva. Kävelin tunkkasesta luokasta käytävälle Iriksen ja Miisan kanssa.

- Meen vessaan, Miisa huikkaa ja jättää meidät käytävälle.

- Arvaa mitä!? Iris huutikuiskaa, kun Miisa katosi näkyvistä.
- No
- Oliver on aivan varmasti lätkässä Miisaan! Siis aivan varmasti. Mä näin ku se tuijotti sitä koko tunnin! Iris selittää innoissaan.
- Kiva juttu, hymyilen ja istun penkille.
- Mutta se ei uskalla kertoo sitä sille, koska Elias on sen veli, tuo huokaisee.
- Ai häh, Elias on Miisan veli? Ai onkse Elias iskän joukkueessa? kummastelen.
- Sun iskän joukkueessa? Ai onks sun iskä Tappara junnujen valmentaja? Iris huutaa.
- On, kuiskaan.
- Sä et oo kertonu kaikkee meille, tuo tuhahtaa.
- Aa, mä arvelin et te tiiätte, valehtelin.

En edes tiiä miks en oo halunnu kertoo sitä Irikselle ja Miisalle, noh ompaha tämäki tieto lipsautettu.

- Varmaa tosi siistii, tuo haaveilee.
- Joo tosi siistii, kokoaja jossai hallilla ja ohjaa terveelliseen eläntapaan, naaurahdan kuivasti.

*****

Katsoin itseäni peilistä. Näytänköhän mää tässä harmaassa college paidassa läskiltä. Paskat kiinostaa, meen näillä vaatteilla. Mustat colleget ja harmaa college paita, oi mikä muodin supersankari mä olenkaan. Otan reenikassin ja kävelen eteiseen. Kiskon päälleni tummanvihreän syystakkini ja tungin jalkani tennareihin. Iskä menee jo edeltä käynnistämään autoa. Sade oli yhtä hirveä, kuin aamullakin. Tuuli paiskoo hiuksiani naamalleni. Kävelen sateen poikki autoon. Kaasuttelimme Volovolla hallille.

Tungin luistimia jalakaan. Sidon nauhat mahdollisimman tiukalle ja teen tuplarusetin. Kiristin kypäränhihnan tiukalle ja avaan pukuhuoneen puisen oven ja suuntaan kaukalolle. Kuristan kulmiani. Kaukalon toisessä päädyssä on joku muu. Yleensä reenaan isän tai sitten ihan yksikseni täällä. Astun kaukaloon ja liu'un jäätä pitkin. Hahmo kääntyy ja näen hänen pelipaidassaan: 20 Kalliokoski

Miks rutossa Joonatan on täällä? Eikö pojan treenit loppuneet jo ajat sitten? Poika huomasi meikäläisen ja luisteli kovaa vauhtia minua kohti. Hän teki hienon jarrutuksen kohdallani.

- Onko sun isäs tulossa tänne? ihastukseni kysyi.
- Sillä on toimistossa hommia, joten ei, sanon ja kohautan olkiani.
- Aa okei, Joonatan sanoi ehkä hieman helpottuneena.
- Haluutko pelaa mun kaa? tuo kysyi ja pyöritteli mailalla kiekkoa.
- No en mä aatellu tuol nurkassakaa istuu, naurhadin ja otin kiekon Joonatanilta.

Kuljetin kiekon maalin edustalle ja laukoin sen maalia päin, mutta yritykseksi se vain jääkin. Kiekko osuu kaukalon reunaan ja siitä kuului kova ääni. Huvittunut naurahdus kuuli takaani. Pyöräytin silmiäni ja hain kiekon takaisin itselleni.

- Otetaanko ylärima challenge? Joonatan ehdottaa.
- Joo, valmistaudu häviää, naurahdan.
- Sinulle minä häviämiset näytän, tuo sanoi vakavissaan, mutta repesimme nauruun.

Lauoimme noin 10 metrin etäisyydeltä. Sain 3 osumaan ylärimaan, toisin kun Joonatan 10. Poika on aiva tajuttoman lahjakas ja hullu jääkiekossa.

- Mitkä ruton life hacksit sulla on jääkiekossa? tuhahdin, kun päädyin häviämään 3-10.

Poika kohautti olkiaan.

- Ehkä hyvä seura saa hyviä tuloksia, poika mutisi.

Kuristin kulmia, kaipaan selvennystä.

- Ihan totta Matilda. Mä tykkään susta ihan pirskatin paljon, poika sanoi yllättäen.

Jähmetyin paikoilleni. Kuuliko oikein?! Joonatan Kalliokoski tykkää minusta! Voisin hyppiä pilviin!

- Oikeesti? Minäki tykkään sinusta, sanon naama punasena.

Ei aikaakaan kun kädet kietoutuivat ympärille ja Joonatan rutisti minut halaukseen. Halaan häntä takaisin. Keskellä jäähallia. Siinä me, ei ketään muuta. Voiko olla parempaa paikkaa?

______________________________________

~850 sannaa

K-virheistä suuret pahottelut!!!

En mä tiiä tuliko tästä osasta liian cringe, mut menkööt. Saimapaha nyt vähä tätä tarinaa eteempäi😅☺️

ALOTIN UUDEN KIRJAN!

Olis ihanaa jos kävisit kurkkaa sen mun profiilista💙. Kirjan nimi on Vieraalla Maalla. (mee pliis lukee se lol)

Mutta ei mulla oikein muuta sanottavaa ookkaa. Kiitos kun luit☺️

Heippa!💙💙💙