Lätkässäkö?

18. Anna sytkäri

Joonatanin näkökulma

Kävelen pakkasessa kouluun. Olen aivan jäässä. Tennarit ei ollut paras vaihtoehto, sillä täällä on 15 astetta pakkasta. Eikä täällä ole yhtään lunta. Aivan perseestä jos minulta kysytään.

Vaalea koulurakennus häämöttää ja kiihdytän kävelyäni. Haluan nopeasti sisälle. Katulamppujen valossa melkein juoksin koulumme asvalttipihalle. Ympäri pihaa oli kylmissään olevia kaveriporukoita.
Mikseivät ihmiset mene sisälle?

- Ei sisälle saa mennä, nuori mies! vanha ruotsin opettajamme huutaa, kun olen avaamassa koulumme ovea.
- Miks ei? huudahdan kettuilevasti opettajalle.
- Eikö sinulle ole kerrottu, että maanantaisin on pakkovälkkä, jolloin kaikki ovat ulkona! vanha naisopettaja raivoaa pää punaisena.

Tietenkin, miten olen näin idiootti, että unhodin mikä viikonpäivä on tänään. Facepalmaan sisäisesti ja lähden etsimään kavereitani.

- Kalliokoski! kuulen Oliverin äänen kauempaa.

Näen hänen vaalean hiuspehkon ihmisjoukosta huitomassa käsiään.
Juoksen Oliverin ja Eliaksen luo.

- Etkö sä huomannu meitä? Oliver naurahtaa.
- No empä tainnu, sanon olkia kohottaen.
- Sokia, Elias sanoo.
- Tuu, Oliver huikkaa ja tönäisee minua.

Seuraan poikia roskakatoksien nurkkaan. Oliver katsoo joka puolelleen varmistan ettei meidän lisäksi ole ketään. Sitten hän kaivaa takin taskusta askin.

Tupakka askin

- Mistä sä sait nää? kysyin epäuskoisena.
- Ja ethän sä ees polta?

- Joku mies tarjoutu antaa, ja tästä päivästä, hän sanoi tyytyväisenä.

Hän survoi käteemme yhden röökin. Hän asetti tupakan huulilleen ja sytytti sen. Oliver veti myrkkyä keuhkoihinsa ja puhalsi ne ilmaan.

- Oliver, sä oot jääkiekkoilija, sanon varoittavana.
- Mitä väliä! Ei se määritä mitä mä teen, hän sanoi turhaantuneena.

Elias sytytti omansa ottaen mallia Oliverista.

- Ihan oikeesti, me harrastetaan jääkiekkoa, me ei voida pilata meidän keuhkoja näillä! turhaudun.
- Mikä sua vaivaa? Kyllä poliisitki juo ittensä joskus känniin. Sä oot muuttunu sen Matildan takia, Oliver sanoo ärsyyntyneesti, mutta äänestään voi huomata ivaa.
- Mua ei vaivaa mikään, vaan haluun sanoo teille järkeä. Matilda ei liity mitenkään tähän.

Tiesin, että Matilda vihaa päihteitä. Voin kuvitella hänen pettyneen ilmeensä, kun saa kuulla että olen polttanut.

- Ota nyt, ei siihen kuole, Elias avaa suunsa.
- Kato. Eliaskaa ei oo tommone nössö. Oliver sanoo, ja on selvästi tyytyväinen Eliakseen.

Katson röökiäni joka odottaa sormissani, että sytyttäisin sen. Tämän kerran? Ei enempää. Mitä haittaa siitä yhdestä kerrasta olisi. Ei keuhkot mene pilalle yhdestä kerrasta.

- Anna sytkäri, huokaisen.

Oliverin kasvoille syntyy omahyväinen ilme. Hän ojentaa mustan sytkärin käteeni. Katson vielä epäuskoisena Eliakseen. Hän nyökkää rohkaisevasti.
Jos Matilda saa tietää, niin Juusokin. Juuso ei tykkäisi tästä.

Sytytän röökin ja vetäisen hieman myrkkyä keuhkoihini. Myrkky on kauhean makuista. Aloin yskiä kuheana ja tumppasin tupakan maahan.

- No ootko nyt ylpee? kysyn yskäkohtauksen seasta.
- Tosta se lähtee Joonatan, Oliver sanoi tyytyväisenä ja tumppasi omansa maahan.
- Lähetään, Elias sanoo ja tumppaa tupakan maahan.
- Joo eikä sanaakaan opettajille. Oliver kuiskaa vakavana.