Gabriel:
"Eiks tää olis hyvä?" käänsin huomioni toisella puolella kirjahyllyä olleeseen Nooaan, joka piteli jotakin punakantista kirjaa kädessään. Huomasin jätkän huulilla innostuneen hymyn mikä sai mutkin hieman naurahtamaan.
"Sen pitää olla sellasen tietynlainen", Pinja sanoi ja hymyili anteeksi pyytävästi Nooalle, jonka huulet olivat valahtaneet hieman alemmas. Nooa nyökkäsi ja hymyili sitten taas pienesti ennen kuin katosi etsimään uutta kirjaa Pinjalle.
Käänsin huomioni takaisin kirjahyllyyn, joka tuntui kohoavan todella korkealle, melkein kattoon asti. Tältä varmasti lyhyiltä ihmisiltä tuntui.
"Väistä." hieman säpsähtäen siirryin etäämmälle kuullessani tuon kylmän käskyn. Silmäni kiinnittyivät vieressäni olleeseen vaaleahiuksiseen jätkään, jonka maidonvaalea iho oikein sädehti kirjaston lamppujen alla. Miten jonkun ääni pystyikin olemaan niin väritön?
"Etkö sä ookkin Pyry?" kysyin kääntyen nyt kokonaan jätkän puoleen, jonka huomio oli täysin kirjahyllyn kirjoissa. Hän ei reagoinut mitenkään muhun, mikä sai kulmani kurtistumaan.
"Hei?" sanoin ja olin juuri koskettamassa hänen olkapäätään saadakseni jätkän huomion, mutta sitäkin nopeammin hän oli nappannut kädestäni kiinni ja naulinnut pohjattoman lehdenvihreät silmät omiini. Jätkä otti askeleen edemmäs niin, että olimme vastakkain. Huomaamattani pidätin henkeäni samalla, kun koko kehoni oli kuin juurtunut maahan. Hänen sormensa ranteellani sai kihelmöivää tunnetta aikaiseksi.
"Älä enään kertaakaan yritäkkään koskea muhun", Pyry sanoi kolkolla äänensävyllä tuijottaen hyytävästi mua. Nyökyttelin rivakasti päätäni. Kylmänväreet tanssahtelivat koko kehoni läpi samalla, kun kättäni kihelmöi edelleen.
Pyry mulkaisi mua vielä pahasti ja sitten tyrkkäsi käteni mua päin ja päästi samalla irti. Vaaleahiuksinen jätkä kääntyi ja lähti luotani jättäen mut hämmentyneenä taaemmas. Oikei ensinnäkin, mitäköhän vittua?
Ja toiseksi, mitää?Hetken shokin jälkeen sain jalkani liikkumaan jengiämme kohden. Jos jäisin seisomaan paikoilleni kuin idiootti, saisin ainakin Viljamilta vittuilua ja sitä nyt en juuri jaksaisi. En ainakaan Pyryn vihaisen kohtelun jälkeen. Miksi hän edes oli niin hemmetin pelottava ja ilkeä mua kohtaan? Mitä mä muka sille olin koskaan tehnyt?
Huomaamattani olin kääntänyt tummanruskeat silmäni Pyryä kohden, joka lueskeli jotakin kirjaa. Hän ilmeisesti tunsi katseeni, sillä pian taas kohtasin hänen hyisen katseensa, joka tuntui läpäisevän kaikki muurini ja pääsevän suoraan sisimpääni. Tää oli ihan vitun outoa, se oli ihan hemmetin outo. Rikoin katsekontaktimme ja livistin nopeasti muiden luokse."Gabriel? Löysitkö hyvää kirjaa Pinjalle?" Aava kysyi kääntäen huomionsa muhun. Tytön blondit hiukset hieman menivät hänen uteliaiden sinisten silmien eteen, mutta se ei näyttänyt häntä ainakaan kauheasti haittaavan.
"Öh en...", mutisin.
"Onkos sulla muita ajatuksia, hmm?" parhaan kaverini käsi oli taas päätynyt olkapäälleni eikä Viljami pelännyt varata painoaan mua vasten. Joko se luotti muhun tai sitten oli vain aivoton idiootti.
"Kuten ja jos sanot et Juuli nii mä hirtän sut", tuhahdin hiljentäen ääntäni varoittavaksi sihinäksi. Viljami katsoi mua ilkikurisesti silmiin yhä se ketuttava virne huulillaan, "Mä en aikonut sanoa Juuli."
"Sä oot nii hermoja raastava", ärähdin hänelle saaden mua vanhemman jätkän nauramaan sydämellisesti,
"Tykkäät kuitenkin!""Niinhän vissii toivoisit."
"Älä nyt viiti!" Viljami jatkoi nauruaan samalla venytellen mun poskiani.
"Lopeta!" sihahdin hänelle samalla yrittäen läpsiä toisen käsiä pois poskiltani. Jouduin läpsimään ihan kunnolla Viljamin käsiä, jotta hän päästi irti ja vetäytyi kädet ylhäällä. Ne hieman punersivat mikä sai huulilleni nousemaan virneen, siitäpäs sai. Kusipää.
"Älä nyt leikistä suutu. Eihän se mun syytä oo et sait pakit Pyryltä." mulkaisin jätkää pahasti, "Lopeta jo siitä jauhaminen. En jaksa kuunnella."
"Miks et? Hei ajattele jos seki tulee sinne Juulin bileisiin nii sähän voit pokata sen!"
"Nyt se turpa kii!" huudahdin ärtyneenä ja hyökkäsin Viljamin kimppuun. Kuitenkin Viljami kerkesi altani pois ja hän lähti juoksemaan karkuun.
"Et sä pitkälle pääse!" huusin hänelle ja lähdin pinkomaan parhaan kaverini perässä. Olin nopeampi, hän tiesi ja mä tiesin. Kaikki sen tiesi. Se oli lapsellinen, kun luuli oikeasti, että pärjäisi mulle juoksukilvassa. Pidensin askeliani huomaten samalla, että sain melkein Viljamin kiinni. Kuulin kuinka kirjastontyöntekijät huusivat meidän perään ja vannoivat ellemme lopettaisi hullutteluamme, he heittäisivät meidät ulos. Virnistin, voisihan ne heittää meidät ulos jos saisivat ensin kiinni.
Pian sainkin napattua Viljamin hihasta kiinni ja pysäytin hänet samalla sekunilla hyökäten jätkän kimppuun. Päänsin helposti voitolle, koska Viljami hengästytti niin pirusti ettei hänellä ollut energiaa panna vastaan mulle."Kiusankappale!" tuhahdin vääntäen jätkän kättä itteäni kohden eli taaemmas nimittäin olin päätynyt istumaan jätkän selän päälle. Ei kauaa kestänyt, kun Viljami hakkasi vapaalla kädellään lattiaa ilmoittaen, että luovuttaisi.
Virnistin omahyväisesti, "Mä voitan aina, usko tai älä."
"Paskiainen!" hän tuhahti nousten hieman haparoiden ylös.
"Nyt te pojat saatte lähteä rehtorin kansliaan!" yksi kirjastonhoitaja huudahti tullen lähemmäs. Vilkaisimme Viljamin kanssa toisiamme yhteistuumin ja lähdimme sitten pinkomaan karkuun äkäistä kirjastotätiä.
"Nyt lähetään! Kamat kantoo ja juoksuks!" huudahdin muille, kun saavuimme juosten heidän luokse.
"Mitä te nyt jälleen kerran teitte?" Aava huokaisi, mutta tajusi tilanteen, kun vihainen kirjastotäti lähestyi.
"Joko juostaan tai sit kansliaan! Päättäkää ite mut mä en oo ainakaan menossa kansliaan!" naurahdin lähtien juoksemaan ulos kirjastolta Viljami kintereilläni. Ilmeisesti muutkin seurasivat juoksuaskeleista päätellen. No olisipahan muilla ainakin juoruttavaa koko loppu viikko, Gabriel ja kirjastotädiltä karkaus.
☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°
Hehheh tälläne😂 Vitsi oon luova xD No mut toivon et tykkäsitte, kommasitte ja votetitte!💗
Ihania ootte😘💗 Kiitos, kun luit!
☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°
YOU ARE READING
Uskoit vääriin sanoihin🏳️🌈✔
RomanceMä yritin monesti puhua sille, muttei se ikinä vastannut, mulkoili vaan pahasti. Mutta silti se oli niin helkkarin kiinnostava vaaleine kutreineen ja pohjattomine silmineen. En saanut silmiäni irti siitä, vaikka kuinka kylmästi mua kohtelikin, se v...