Uskoit vääriin sanoihin🏳️‍🌈✔

•°37°•

Pyry:

Saavuttiin Gabrielin kanssa vaaleahkon, tumma kattoisen talon luokse. Vilkaisin jätkää vierelläni, jonka utelias katse kävi tutkivasti koko taloa ja pihaa läpi. Sen tummanruskeat silmät näytti olevan aina täynnä sellaista iloa, joka sai sen tummiin silmiin eloa. Pudistin päätäni hieman, se oli Gabriel, en saanut ajatella siitä noin.
Kaivoin taskustani avaimeni ja avasin oven, jonka jälkeen väistin hiemaan sivuun, päästäen Gabrielin ensin sisälle.

"Oh sun talos näyttää tosi kivalle! Missä sun vanhemmat on vai onko ne töissä?" Gabriel uteli mun astellessa myös sisälle.

"Joo, ne on töissä", mutisin vastaukseksi.

Laitoin takkini naulakkoon Gabrielin seuretessa esimerkkiäni. Kengät vielä pois jaloista ja ohjasin sitten hänet keittiöön.

"No tota siis Gabriel-"

"Sano vaan Gabsu", hän keskeytti lauseeni kirkkaalla hymyllä.

"-Okei, Gabsu", korjasin heittäen hänelle pienen hymyn, josta hänen silmänsä näyttivät laajentuvan. Oliko mun hymy noin kamala? Suupieleni palautuivat takaisin normitasoonsa.
"Haluutko siis kaakaota?"

"Joo, todellakin!" hän hihkaisi innostuneena samalla, kun käännyin katsomaan sitä. Hänen silmänsä tuikkivat yhä kirkkaammin ja iloisemmin. Mun oli pakko tapella itteni kanssa hetken ennen kuin sain silmäni irti siitä. Se oli ihan hemmetin kaunis.

"O-okei no sä voit istua alas niin alan tekee sulle sitä kaakaota", mutisin suunnistaen kaapille.

"Ei sun tarvii palvella mua. Mä voin auttaa!" Gabsu sanoi ilahtuneella äänensävyllä. Tai no mistäs mä tiesin mitä se ajatteli? Jos se vaan esitti tai-

"Mikä tuli? Kaikki kunnossa?" ironista, kun mä olin kysynyt siltä samaa eilen.

"Joo on", ärähdin napaten kaapin kahvasta kiinni ja vetäisin sen auki ehkä hieman liiallakin voimalla nimittäin kaakaopurkki heilahti ja lähti tippumaan mua kohden. Kirosana pääsi suustani ennen kuin täynnä ollut kaakaopurkki tippui päälleni ja kaaduin maahan kolauttaen siinä episodissa perseeni kivuliaasti. Myös kaikki kaakaojauhot olivat levinneet mun hupparin päälle.

"Ei vittu", murahdin vihaisena ja aloin pudistelemaan jauhoja hupparistani.

"Eikä!" Gabriel huudahti tirskahtaen ja ryntäsi mun luokse äkkiä kyykistyen ennätystäkin nopeammin tasolleni.

"Ootko sä kunnossa? Ei kai sattunu?" se kyseli alkaen pudistelemaan kaakaojauhoja mun lempihupparistani. Ite olin lopettanut hupparini siistimisen sillä samalla sekunilla, kun se oli kyykistynyt tasolleni. Tuijotin keskittyneen näköistä jätkää aivan liian hämmentyneenä tehdäkseni mitään kauhean järkevää.

"Hei Pyry? Pliis vastaa jotakin", Gabriel sanahti ja käänsi huolesta kipinöivät silmänsä mua kohden. Räpsäytin silmiäni,
"Joo, oon ihan kunnossa."

"Okei hyvä." Gabriel hymyili mulle ja nousi sitten seisomaan ojentaen samalla kättään mulle. Katsoin sitä hieman epävarmasti, mutta tartuin silti sen kädestä kiinni ja annoin sen nostaa mut jaloilleni.

Heti, kun pääsin ylös niin pistävä kipu sai mut hieman sähähtämään ja irvistämään. Miten perseen kolautus pystyikin sattumaan niin paljon? Gabriel katsoi mua huolestuneen oloisena.
"Mihin sattuu?"

"Äh, ei minnekkään", mutisin jatkaen hupparini siistimistä. Tunsin sen katseen itsessäni, mutta yritin olla välittämättä. Mun pitäis onnistua vielä siivoamaan kaakaojauhot maasta ja vaihtamaan huppari plus tietenkin selvittää ettei mun joku häntäluuhun tullut mitää vakavaa.