Mä yritin monesti puhua sille, muttei se ikinä vastannut, mulkoili vaan pahasti. Mutta silti se oli niin helkkarin kiinnostava vaaleine kutreineen ja pohjattomine silmineen.
En saanut silmiäni irti siitä, vaikka kuinka kylmästi mua kohtelikin, se v...
Kuljin kotiovelleni ja huokaisin ärsyyntyneenä, avaimet oli sitten kadonneet syvälle takkini taskuun ja olivat sotkeutuneet kuulokkeisiini. Maailman ärsyttävintä maailmassa. Hetken siinä kuulokkeita ja avaimia toisistaan erotellen, sain ne irti toisistaan ja avasin oven, mutta juuri ennen kuin sain oven auki, huomioni kiinnitti äänähdys takaatani. Käännyin ympäri huomaten todella lähellä olleen beigen kissan, joka napitti mua mantelin muotoisilla meripihka silmillään.
"Mikset sä oo kotonas? Aijai, ei tälläsessä säässä kannata yksin tassutella", mutisin kissalle samalla kyseenalaistaen sitä seikkaa, että pälätin juuri kissalle. Eläimelle, joka ei kuitenkaan tajuaisi sanan sanaa.
Otin pari askelta kissaa kohden eikä se perääntynyt. Seisoi vaan urheasti paikoillaan ja tutkiskeli kasvojani. Kyykistyin kissan tasolle ja laskin käteni varovaisesti sen pään päälle. Ei sitä koskaan tiennyt oliko sillä joku hullunlehmäntauti tai oliko se vihainen ja raapisi silmäni irti. En ollut eläinihmisiä eikä se tainnut tulla yllätyksenä. En mä eläimiä vihannut, mutta pienempänä niistä karvakasoista oli jäänyt vain pahat muistot.
Huomasin rapsutellessani kissaa, että sillä oli kaulapanta. Vilkuilin ympärilleni ja nappasin sen jälkeen sen syliini. Tässä säässä en lähtisi sitä viemään minnekkään ja sen olisi parempi olla yön yli luonani. Se ei rimpuillut tai mitään mikä helpotti sen kantamista sisälle lämpimään. Nappasin avaimen ovesta ja askelsin sisälle kissa sylissäni. Suljin oven perässäni kiinni ja lähdin omaan huoneeseeni.
"Okei, onkohan sulla nimeä tossa sun pannassas?" mutisin katsoen tarkemmin kissan kaulapantaa. Totta tosiaan siinä oli puhelinnumero ja nimi, Nemo.
"Eli Nemo siis?" laskin kissan maahan ja se nosti katseensa taas kasvoihini.
Lopulta päädyin hemmottelemaan kissaa jääkaapista löytyneillä kinkun palasilla, vaikken siitä olennosta niin tykännytkään, mutta mistä mä tiesin milloin se oli lähtenyt omille teilleen tai syönyt viimeksi? Koulussa taisin antaa melko kolkon kuvituksen itsestäni, kun kotona taas hemmottelin jonkun tuntemattoman kissaa. Enhän mä voinut sille mitään, jos en vaan pitänyt koulusta enkä ihmisistä.
Huokaisin tylsistyneenä ja kävin makaamaan sängylleni välittämättä siitä, että tummanharmaa päiväpeitto oli allani ja päivävaatteet päälläni. Nemo tai mikä ihme sen kissan nimi olikaan, hyppäsi vierelleni sängylle ja kävi makaamaan viereeni. Se alkoi kehrätä ja puski mua aina välillä vaativasti. Se olì heittäytynyt selälleen ja antoi mun yllätykseksi silittää sen mahaa. Oliko se kissa vai koira? Ei kissat olleet tollasia.
"Mä palautan sut huomenna sun omistajalles. Se on varmasti huolissaan susta", sanoin haukoituksen sekoituttua sanoihini. Nemo naukaisi pehmeästi sulkien silmänsä. Hymyilin kissalle pienesti.
Hetken paikoillani maattuani, nousin ylös ja vaihdoin vaatteet, jonka jälkeen aloin katsoa Netflixiä puhelimeni kautta Nemon maatessa vieressäni. Sitä ei paljoa tainnut haitata, että sen korvanjuuressa höpötettiin. Aina välillä sipaisin sen untuvaista masua ja välillä se muistutti olemassa olostaan kehräämällä.
•°•°•°•°•°•°•°•°•°•°•°•°•°•°•°•°•°•°•°•°•°•° Aamulla wilmaan eli koulun viestintäjuttuun oli kilahtanut viesti tän päivän tuntien perumisesta. Sitä ei sen enempää selitelty miksi, mutta ei mua haitannut yhtään. Nytpähän olisi aikaa palauttaa Nemo oikealle omistajalleen.
Nousin ylös ja vetäisin mustan hupparin peittämään paljasta yläkroppaani. Hupparissa oli olkapäiden ja rintakehän kohdalla punaisia ruusuja. En ollut koskaan käyttänyt tätä hupparia koulussa, vaikka se kuului yhtiin lemppareihini. Hupparin kanssa vedin jalkoihini mustat farkut, mitä oltiin revitty polvien kohdalta. Otin huoneeni naulakosta vielä farkkutakkini ja vedin sen ylleni kääntyen sen jälkeen Nemon puoleen, joka tutkaili mua.
"Eiköhän viedä sut sun omistajas luokse", sanoin hiljaa mennen takaisin kissan luokse. Näppäilin puhelinnumeron sen pannasta ja huomasin yrittäessäni soittaa numeroon, että se oli jo tallenettu puhelimeeni. Silmäni hieman levisivät siitä hämmästyksestä, numero kuului Gabrielille? Siis sille Gabrielille? Enhän mä edes tuntenut ketään muuta Gabrielia, joten sen oli pakko olla se ärsyttävä hissaprojektin pari. Huokaisin turhautuneena. Soittamisen sijaan menin meidän keskusteluun ja heivasin kännykkäni taskuuni. Ikävä kyllä tiesin missä hän asui eikä sinne mennyt todellakaan kauaa.
"Mennään", sanoin kissalle ja otin sen syliin. Tarkistin kaiken olleen mukana ennen kuin astelin ulos huoneestani ja lähdin ulos hieman kylmään ilmaan. Peitin Nemoa takillani yrittäen pitää sen lämpimänä.
Gabriel ei varmasti tiennyt, että asuttiin sen kanssa todella lähellä toisiamme eikä sinne kävellyt meiltä kuin alle kilometrin niille. Nemoa sylissä pitäen menin meidän keskusteluun ja näppäilin yhdellä kädellä viestin sille käskyttäjälle.
○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○● Minä: Tuu ulos.
Gabriel aka idiootti: Häh kui?😲
Minä: Tekisit kerrankin niin, kun käskettäisiin. ○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●
Saavuin Gabrielin pihaan juuri samaan aikaan, kun se avasi oven ja huomasin selvän hämmästyneisyyden jätkän kasvoilla samalla, kun sen silmät näytti kostuvan.
☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•° Toivon et tykkäsitte ja hehheh, Pyryn näkökulmaa jälleen kerran :D Kiitos, kun luit!❤
Alhaalla on huppari mikä Pyryllä on päällään :)⬇️
Deze afbeelding leeft onze inhoudsrichtlijnen niet na. Verwijder de afbeelding of upload een andere om verder te gaan met publiceren.
☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°
Deze afbeelding leeft onze inhoudsrichtlijnen niet na. Verwijder de afbeelding of upload een andere om verder te gaan met publiceren.
