Mä yritin monesti puhua sille, muttei se ikinä vastannut, mulkoili vaan pahasti. Mutta silti se oli niin helkkarin kiinnostava vaaleine kutreineen ja pohjattomine silmineen.
En saanut silmiäni irti siitä, vaikka kuinka kylmästi mua kohtelikin, se v...
Ryhmätyöksi me saatiin tehdä jonkinlaiselle isolle kartongille äidinkielen tärkeimpiä asioita mitä kaikkien tulisi tietää. Aihe oli tylsä, mutta emme jaksaneet valittaa. Oltiinhan me kuitenkin saatu valita itse ryhmämme ja opettajamme oli hyväksynyt kahdeksanhengen porukkamme, mutta sanoi, että kaikki piti saada tehdyksi. Aava kävi hakemassa meille vaaleansinisen ison kartongin sillä välin, kun Pinja ja Mimosa haki tusseja, liimoja ja sakset jokaiselle.
"Okei jos mä teen ykkös kohan tai minkälie ohjeen nii teettekö te sitten muut?" Aava kysyi ja tarkisti monta me edes tehtiin.
"Jos, vaikka viis kohtaa", ehdotin ja jatkaen, "Te voitte alkaa kirjottamaan niitä nii mä voin sit vaik liimata. Käykö?"
"Käy." Viljami nyökkäsi ja alkoi kirjoittamaan jotakin todella tärkeää äidinkielen oppia. Mitäköhän järkeä tässä edes oli?
"Olen tosissani Pyry, et voi tehdä yksin ryhmätyötä. Siksi sen nimi onkin ryhmätyö, koska se tehdään ryhmissä!" käänsin kiinnostuneena katseeni Maria Tammilaan ja Pyryyn. Opettajamme näytti hieman ärsyyntyneeltä sen katsoessa Pyryyn tuimasti. Huomasin jätkän kasvoilla yhtä jääräpäisen ilmeen, kun hän ilmoitti ettei tekisi missäkään ryhmässä vaan yksinään.
"En neuvottele kanssasi enään yhtään enempää. Jos et tee ryhmässä tätä työtä niin et tee ollenkaan ja joudun antamaan nelosen sinulle tästä työstä. Voit itse päätät", Maria sanoi ja lähti hänen luota pois. Kurtistin kulmiani hieman ihmeissäni Pyryn käytökselle, mutta päätin antaa asian olla ja kääntyä takaisin kavereideni puoleen, jotka ähersivät keskittyneinä ryhmätyömme parissa eivätkä edes olleet huomanneet, että olin jälleen kerran tuijottanut Pyryä. Onneksi sentään Pyry ei ollut saanut mua taas kiinni tuijottamisestaan, koska se olis oikeesti ollut ihan super noloa.
"Täs on tää."
"Häh?" älähdin hämmentyneenä tarkentaen katseeni Viljamiin, joka ojensi paperinpalasta mulle, "No tää eka äidinkielenoppi juttu."
"Aa joo", hymähdin nolostuneena napaten paperilapun hänen kädestään. Otin liiman ja kartongin itselleni ja aloin liimaamaan valkoiselle paperille kirjoitettua paperia. Kun olin saanut sen hyvään kohtaan vilkaisin muita tarkistaakeni olivatko heidän äidinkielenoppinsa valmiit ettei tapahtuisi enään samanlaista noloa pikku kohtausta. Aava vilkaisi mua hymyillen hieman, hymyilin tytölle takaisin.
"Mitä sä ajattelet, kun oot nii hiljanen?" Viljami kysyi hiljaa tullen hieman lähemmäs mua. Katsoin toista kulmieni alta, "En mitään eikä kuulu sulle."
"No totta kai se kuuluu mulle, oonhan mä sentään sun paras kaveris", Viljami sanoi vastaan virnistäen mulle, "Vai onks ne jotaki sellasia ajatuksia?"
"No ei!" huudahdin läpsäisten häntä käteen saaden samalla Viljamin nauramaan. Myös Maria käänsi haukan katseensa muhun ja pudisteli päätään varoitukseksi. Hymyilin naiselle anteeksi pyytävästi ja käännyin takaisin Viljamin puoleen.
"Mistäs te puhutte, kun noin äänekkääks Gabrielinkin sait?" Aava kysyi saaden Viljamin nauramaan vieläkin huvittuneemman näköisenä. Pyöräytin silmiäni, "Ei mistään ihmeellisestä. Kunhan Viljami on taas ihana ittensä ja päästelee suustaan tyhmääkin tyhmempiä juttuja."
Aava hymyili huvittuneena ja nyökäytti päätään. Sen jälkeen tyttö keskittyikin taas ryhmätyön pariin. Vilkaisimme Viljamin kanssa toisiamme hajoten uuteen naurukohtaukseen. Myöntettäkööt, että jätkä oli ihan huvittava välillä.
"Pyry! Miksi et tee mitään?" Marian yht'äkkinen huudahdus sai mut melkein säikähtämään kuoliaaksi. Herranjumala, varottaisi edes, jos aikoisi tuolla tavalla huutaa.
Vilkaisin sivusilmällä Pyryä ja huomasin hänen kasvoillaan ärtyneisyyden, no se ei ollut mikään yllätys, koska tuntui, että hänen kasvoilleen olisi jumittunut tuo ilme.
"Munhan ei tarvinnut tehdä mitään, jos en tee muiden kaa enkä oo tekemässä ryhmässä." Pyry puhui todella matalalla äänensävyllä mitä en ollut koskaan kuullut hänen suustaan, okei en edes tuntenut häntä, mutta silti. En ollut koskaan edes kuullunut noin pitkää lausetta hänen suustaan. Yleensähän ne tuppasivat olemaan vain mulkaisuja tai ärähdyksiä.
"Haluatko todella nelosen tästä?" Maria kysyi tiukasti.
"Jos en voi tehdä yksin ja sen takia saan nelosen niin siitä vaan", Pyry vastasi siristäen silmiään.
"Hyvä on! Se on sitten nelonen", Maria tuhahti ja lähti luokan etuosaan olevan opettajanpöydän luokse, istuutui ja alkoi kirjoittaa jotakin.
Kohotin kulmiani jätkän asenteelle. Oliko se aina tollanen? Hän nojasi hieman taaemmas samallailla, kun olin tehnyt jälkässä. Jätkän pää nimittäin osui hänen takanaan olleeseen seinään samalla, kun hän otti paljon rennomman asennon.
"Voi tota sun Pyryäs. No ehkä saat siitä vielä ees vähän sosiaallisemman tyypin."
"Ootko tosissas? Sä et sitten ymmärrä lopettaa hyvän sään ainana", tuhahdin Viljamille siltikään kääntämättä katsettani pois Pyrystä. Olikohan se aina tollanen vai ärsyttikö sitä tällä hetkellä enemmän?
☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•° Toivon et tykkäsitte!❤ Tätä on oikeesti vaa ihan super ihanaa kirjottaa!🙈💗 Kiitos, kun luit!😚❤
¡Ay! Esta imagen no sigue nuestras pautas de contenido. Para continuar la publicación, intente quitarla o subir otra.
Mitä mieltä muuten ootte tosta kuvasta? Kokeilin ite muokata sitä pikkusen :3 Esim just värejä ja tekstin yms💗 Mielipiteitä? :) ☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°
¡Ay! Esta imagen no sigue nuestras pautas de contenido. Para continuar la publicación, intente quitarla o subir otra.
