Uskoit vääriin sanoihin🏳️‍🌈✔

•°50°•

Pyry:

"Pyry? Gabriel? Teiän pitäis herätä, ollaan ihan kohta siellä meiän pysäkillä missä pitää jäädä pois." Gabrielin kaverin, Viljamin ääni tunkeutui hyvään uneeni saaden mut avaamaan silmäni ja kohdistamaan katseeni vaaleat hiukset omanneeseen Viljamiin, joka katsoi meitä, hymyillen? Kun hän huomasi mun heränneen, hän meni takaisin omalle takapaikalleen jättäen mut katsomaan ympärilleni hieman hämilläni unen pöppörössä.

Käänsin lehdenvihreän, utuisen katseeni muhun nojanneeseen Gabrieliin, joka tuhisi suloisesti ja piti päätään olkapäälläni samalla, kun oli asettanut toisen kätensä mun syliin. Hän näytti niin kauniilta. Niin epäaidolta. Pitkät, tummat silmäripset tekivät pienet varjot hänen poskilleen ja huulet olivat suloisesti mutrussa. Kiharaiset hiukset laskeutuivat hänen kasvoilleen ja mun teki vain mieli pörröttää niitä. Ei kenelläkään ollut noin söpöjä hiuksia tai kasvoja tai personnallisuutta. Hän oli itse täydellisyys.

"Gabsu, sun pitäis herätä. Ollaan ihan kohta bussipysäkillä", sanoin hiljaa, lämpimällä äänensävyllä. Olin ilmeisesti nukahtanut pitäen kättäni hänen ympärillään.

"Mmh viel pari minsaa...", Gabriel mumisi uneliaana hieraisten päätään mun olkapäätä vasten samalla, kun hänen huulilleen nousi hellyttävä hymy.

"Me ollaan bussissa, hupsu", kuiskasin huvittuneena. Hän avasi hitaasti silmänsä aiheuttaen välillemme hetkellisen katsekontaktin. Me oltiin niin lähellä. Jos olisin laskenut kasvojani vain ihan pikkuisen, olisin voinut suudella häntä. Gabriel katseli mua silmiin, hymyn hitaasti noustessa uudelleen hänen huulilleen.

"Tuolla se pysäkki on! Elmeri paina sitä stoppia!" Viljamin iloinen huudahdus keskeytti meidän hetken. Gabriel ponkaisi istumaan ja katseli ympärilleen innostuneena. Hänen kiharat olivat tällä hetkellä vieläkin enemmän pörröllä ja ne sojoittivat hieman. Hymyilin huvittuneena hänelle.

"Mitä?" hän kysyi kääntyen katsomaan mua hymyillen kallistaen samalla päätään.

"Sä näytät ihan hassulta", totesin huvittuneena saaden Gabrielin mutristamaan huuliaan,
"En mä oo hassu. En mä näytä hassulta."

"Kyl sä nyt näytät." laskin käteni hänen hiuksiinsa ja suin niitä vähän parempaan asentoon. Kuten olinkin ajatellut, ne olivat todella pehmeät. Käyttikö hän jotakin hoitoainetta hiuksiinsa?

"Kiitti Pyrtsi!" Gabriel hihkaisi heittäen mulle iloisen hymyn ennen kuin nousi ylös ja patisti mutkin jaloilleni.

Bussi kaarsi bussipysäkille. Annoin Viljamin ja muiden mennä ensin ennen kuin itse lähdin kulkemaan ovia kohden. Kuulin Gabrielin askeleet takani ja pian tunsin hänen hellän otteen hupparini selkämyksessä. Pelkäsikö hän muka eksyvänsä bussissa? Hymyilin huvittuneena hänen eleelleen samalla, kun sydän pamppaili rinnassa kovaa tahtia. Vaikka mua ahdisti isot porukat niin halusin tulla, koska Gabrielkin tuli. En halunnut olla kusipää Pyry Allèn, joka ei ikinä halunnut tulla mukaan ja pahoitti vaan toisten mieliä. Tai no eipä kelläkään muulla kuin Gabrielilla ollut väliä. En halunnut menettää sitä idioottimaisuuteni vuoksi.
Asteltiin peräkkäin ulos bussista ja mentiin muiden luokse.

"Okei uskon ettei kaikki haluu mennä kaikkialle porukalla, joten jos mennään pareittain tai pienissä ryhmissä ettei kukaan jää yksin?" Viljami ehdotti katsoen meitä kaikkia kysyvästi.

"Okei no mä meen ainakin Mimosan kaa", Nooa ilmoitti hymyillen laskien samalla kätensä Mimosan olkapäälle saaden tytön hymyilemään arasti.

"Selevä", Viljami sanoi kääntäen katseensa siihen hopeatukkaan,
"Elmeri? Meetkö sä Pinjan kaa vai?"

"Mä kyl haluun mennä shoppailee! Aava ja Juuli, tuutteko te mun kaa?" se tummanruskeat, lyhyet hiukset omannut tyttö kysyi.

"Shoppailu sopii aina!" vaaleahiuksinen Aava hihkaisi ja nappasi kahden muun käsivarsista kiinni.