Mä yritin monesti puhua sille, muttei se ikinä vastannut, mulkoili vaan pahasti. Mutta silti se oli niin helkkarin kiinnostava vaaleine kutreineen ja pohjattomine silmineen.
En saanut silmiäni irti siitä, vaikka kuinka kylmästi mua kohtelikin, se v...
"Tuutko sä Gabriel vai aiotko jäädä tänne luokkaan?" Viljamin huudahdus sai mut taas maanpinalle. Mumisin jotakin myöntävän tapaista, taittelin paperin varovaisesti kahtia ja laitoin sen hupparini taskuihin. Se anto mulle numeronsa? Missä vaiheessa Pyry oli edes kerennyt kirjoittaa sen?
Laitoin hissan kirjat reppuun, nappasin tietokoneen ja repun. Palautin nopeasti tietokoneen sille tarkoitettuun paikkaan ja lähdin sitten Viljamin ja muiden luokse, jotka juttelivat luokan ulkopuolella.
"Mikäs sulla kesti?" Viljami kysyi kääntyen mun puoleen. Katsoin parasta kaveriani mietteliäänä, kertoisinko hänelle? Uhka vai mahdollisuus? Hyvä puoli siinä oli, että Viljami olisi iloinen mun puolesta ja huono puoli taas, että se saattaisi olla aivan liian innokas ja hän saattaisi alkaa kiusoittelemaan mua.
"No...", aloitin hieman epävarmasti ja nappasin hänen ranteesta kiinni samalla vetäen hieman sivuummalle muista. Viljami katsoi mua kysyvästi toinen kulmakarva koholla.
"Seantomullenumeronsaootkonytilonen?" sanoin putkeen todella nopeasti saaden Viljamin kasvoille nousemaan huvittuneen virneen, "Niin, että mitä?"
"Se anto mulle numeronsa...", kuiskasin hiljaa kääntäen katseeni pois parhaasta kaveristani. Mun huulille oli noussut pieni hymy.
"Se? Kuka se?"
"No kukakohan?" puuskahdin hymyillen.
"Siis se? Oikeesti?!" Viljami huudahti innostuneena. Siirsin tummanruskeat silmäni häneen ja nyökkäsin hymyhuulin. Viljami sai jonkun kohtauksen nimittäin hän alkoi pomppia paikoillaan hokien 'Omg!' ja samalla saaden kaikkien oudoksuvat katseensa itseensä.
"Mitäs nyt on tapahtunu?" Aava kysyi ihmetellen, vaikka tytön tummanpunaiseksi maalatuilla huulilla säteilikin hymy.
"Omgg!" Viljami hoki uudelleen ja sitten ihan arvaamatta kupsahti mun kaulaan. Hän takertui muhun nanosekunissa ja kiersi kätensä ympärilleni melko tiukasti. Rento nauru pakeni huulteni välistä samalla, kun kiedoin käteni hänen ympärilleen. Se oli nähtävästi innokkaampi kuin mä.
Halaus session mikä oli kestänyt yli viisi minuuttia, lähdimme kohti seuraavaa luokkaa. Olin kiitollinen Viljamille siitä ettei hän ollut möläyttänyt miksi me oltiin niin iloisia. Ei hän ollut kiusannutkaan mua, vähän vaan kysellyt miten Pyry antoi mulle sen numeron ja sanoiko hän mitään. Selitin jätkälle hänen vain törkänneen sen mulle ja sitten se olikin jo painellut ulos luokasta jättäen mut äimistyneenä hieman rypistynyt paperinpala käsissäni sinne luokkaan. Viljami nauroi mun hienolle kertomukselle samalla, kun hän oli kietonut kätensä olkapäälleni.
Meillä oli seuraavaksi maantietoa ja siellä me kaikki istuttiin takana. Meidän opettajana toimi Johanna Jyrkkänen, joka oli ihan mukava sellaiseksi hieman vanhahkoksi naiseksi. Hänellä oli tummanruskeat lyhyet hiukset ja jonkinlainen otsatukkakin. Naisella oli aina hieman yli-iso villapaita päällään ja tummat farkut sekä pyöreät lasit. Sanottiin Johannaa välillä pöllöksi sen silmälasien takia, mutta ei me mitenkään pahalla tavalla sitä tarkoitettu. Kaikin puolin mukava nainen, jolla oli kivan hento ääni, mikä ei rääkännyt tärykalvoja.
"Tallensiks sä jo sen numeron?" Viljami tiedusteli hieman hiljempaa. Vilkaisin jätkää, "En mä viel."
"No sit hopi hopi!"
"Ei sillä nyt noin kiire oo...", sanahdin istuen alas. Viljami varasi äkkiä ennen Juulia paikan vierestäni ja virnisti tytön happamalle ilmeelle voiton riemuisesti.
"Varo vaa sit Juulia, koska sähän tiiät et se tykkää susta", Viljami kuiskasi heittäen samalla tunnusomaisen leikkisän virneensä kehiin.
"Tiiän oikein loistavasti et Juuli tykkää musta, mut kyl mä sitä osaan varoa. Muutenkin ei sillä oo niinkään paljoa väliä et sain sen numeron, koska en tykkää siitä mitenkään enempää, kun kaveri mielessä", selitin napaten matsan kirjat repustani. Tunsin Viljamin painostavan katseen kasvoillani, mutta yritin sivuuttaa sen ja esittää etten huomannut häntä.
"Taasko sä alotat ton sun hienon puhees siitä ettet tykkää siitä? Ihan oikeesti Gabriel, sä vaan kiusaat itteäs tollasella käytöksellä ja väittämällä ettet tykkää siitä yhtään enempää, kun kaveri mielessä. Ei siinä oikeesti ole mitään väärää, jos tykkäät siitä. Ei sitä tarvii hävetä ja mä ihan oikeasti seison sun vierelläs, vaikka tekisit mitä!"
Käänsin ihmeissäni katseeni Viljamiin, joka katsoi mua takaisin melko vakavan näköisenä. Mitä mä tollaseen vastaisin? Kiitos? Nyökkäsin pienesti hänelle ja käänsin sitten katseeni pulpettiin. Sitä koristeli oikeasti ihan hienot kuviot. Jotkut oltiin tehty tusseilla, lyijykynillä ja jotkut jopa raaputettu. Huomioni kuitenkin kiinnitti yksi pieni kukka, mikä oltiin raaputettu pulpetin pintaan. Sitä oltiin vahvistettu kaikilla sinisen väreillä ja, jopa mustakin esiintyi siinä. Kuka jaksoi tehdä jotakin noin kaunista koulun pulpettiin? No joku taiteellinen ja erittäin hyvä piirtäjä.
•°•°•°•°•°•°•°•°•°•°•°•°•°•°•°•°•°•°•°•°•°•° Koulu oli jo päättynyt ja olin lähtenyt kävelemään yksin kotia kohti. Viljami olisi muuten kävellyt mun kanssa, mutta hän oli lupautunut jo aikaisemmin olemaan Aavan kanssa. Ei se tietenkään haitannut. Oli vain hyvä, että Viljami vietti aikaa Aavan kanssa ja antoi huomionsa tyttöystävälleen. Aavakin oli niin mukava ja ne sopivat täydellisesti yhteen. En mä muutenkaan halunnut olla niin itsekäs, että olisin pakottanut Viljamin olemaan mun kanssa Aavan sijaan.
Kaivoin puhelimeni taskusta ja nappasin samalla taitetun paperipalan. Avasin paperin ja näppäilin puhelimeeni Pyryn numeron ja nimeksi laitoin 'Pyry' hienon ytimekkäästi. En mä mitään emojia siihen halunnut laittaa, vaikka joskus sellainen piristikin nimeä. No sentään Pyryn nimi oli ainutlaatuinen mikä ei todellakaan ollut tylsä. Miten mä edes alottaisin sen kanssa viestittelyn? Eihän se saisi edes mun numeroa ellen uskaltaisi laittaa sille 'moi' -viestin tapaista. Halusiko se edes jutella mun kanssa vai oliko tääkin pilaa? Hetken mietittyäni päätin rohkaistua.
○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●
Minä: Öh joo hei, täs on tää mun numero...
Luettu ○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●
Se ei sitten edes viittinyt vastata. No ei sillä ole mitään väliä. Avasin oven ja olin valmistautunut tervehtimään Nemoa, mutta tajusin samalla sekunilla ettei se ollut kotona. Purin huultani etten olisi romahtanut siihen maahan itkemään. Mulla oli sitä niin ikävä ja mua pelotti sen puolesta. Jos olisin katsonut tarkemmin niin Nemo ei olisi päässyt karkuun.
☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•° Sanotaanko et Gabrielin tän hetkinen Nemo ongelma ja, kun Nemo karkasi nii ne liittyy jotenkin omiin ajatuksiin. Mulla on kaks erittäin uteliasta ja seikkailunhaluista kissaa ja mua pelottaa aina et ne karkaa, koska ne osaa olla tosi ovelia ulos pääsyn suhteen😣 Ne on pari kertaa päässy karkuun, mutta onneks ne ei oo ikinä lähteny minnekkään kaus😊 Okei tää ei liity tähän tarinaan mitenkään, sori xD No joo, toivon et tykkäsitte!💜Kiitos, kun luit!❤☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°
Ups! Ten obraz nie jest zgodny z naszymi wytycznymi. Aby kontynuować, spróbuj go usunąć lub użyć innego.
