Mä yritin monesti puhua sille, muttei se ikinä vastannut, mulkoili vaan pahasti. Mutta silti se oli niin helkkarin kiinnostava vaaleine kutreineen ja pohjattomine silmineen.
En saanut silmiäni irti siitä, vaikka kuinka kylmästi mua kohtelikin, se v...
Kävelin Mimosan luokse, joka näytti perin pohjin säikähtäneeltä, kun saavuin hänen luokse.
"Moi", tervehdin loihtien huulilleni ystävällisen hymyn. Tyttö nosti katseensa muhun arasti ja sai pienen hymynkin huulilleen, "Moi..."
"Mä vaan aattelin et haluisitko tulla meiän kaa tonne, kun näytit olevan yksinäs", sanahdin katsoen Mimosaa kallistaen hieman päätäni.
"Ei ne mua sinne halua, ei ainakaan Juuli", Mimosa vastasi laskien katseensa pöytään.
"No haluaahan eikä sun kannata välittää Juulista", sanoin ja vilkaisin sitten kavereitani, jotka katsoivat mua takaisin hieman hämmentyneinä. Siltikin Viljamin huulilla oli hyväksyvä hymy samoin kuin Elmerin, Nooan, Pinjan ja Aavan, ainoa joka näytti nyrpeältä oli Juuli tietysti.
"Tuu vaa, mä tiiän ettet haluu olla yksin, ei kukaan haluu", maanittelin häntä.
"No okei...", Mimosa suostui hieman hangoittelevasti. Hän nousi ylös tarjottimisensa kanssa ja lähti seuraamaan mua muitten luokse. Istahdin takaisin Viljamin viereen ja taputin paikkaa vieressäni tytölle, joka näytti todella eksyneeltä ja aralta.
Lopulta kuitenkin hän istui viereeni ja laski katseensa ujona tarjottimiaeensa.
"Eli oot Mimosa?" Viljami päätti aloittaa keskustelun hymysuin.
"Joo oon", Mimosa vastasi nostaen katseensa arasti Viljamiin, joka katsoi häntä ystävällisena.
"Mä oon Aava, sulla on muuten aivan ihanat hiukset! Onko ne ihan omat vai värjätyt?" Aava kysyi innostuneena.
"Joo on ihan omat ja kiitti", Mimosa hymyili Aavalle pienesti.
"Mä oon Pinja tossa on Elmeri, Viljami, Nooa, Gabriel ja Juuli", Pinja esitteli osoittaen meitä jokaista ja sitten käänsi ruskeat silmänsä takaisin Mimosaan, joka nyökkäsi.
"Kiva tavata", hän sanoi katsoen meitä jokaista. Mun kohdalla tyttö loi hieman leveämmän hymyn kasvoilleen. Hymyilin takaisin hänelle ja käännyin muita kohden, "Kaikille käy varmasti, että Mimosa on meiän kaa. Vai?"
"Tottakai käy!" Aava hihkaisi heittäen meille ja Mimosalle innokkaan hymyn. Vilkaisin Mimosaa vieressäni ja hän näytti todella iloiselta. Hymyilin itsekseni ja jatkoin syömistäni.
Kun olimme saaneet syötyä, palautimme astiat omalle paikalleen ja lähdimme suunnistamaan kohti omia valinnaisiamme. Mulla ja Viljamilla oli liikkaa, Aavalla ja Mimosalla kuvista, Juulilla kemiaa ja Nooalla, Elmerillä ja Pinjalla ranskaa. Hyvästelimme toisemme ja lähdimme Viljamin kanssa hakemassa liikkakamamme, jonka jälkeen lähdimme pukkareita kohden samalla jutellen mitäköhän meillä olisi ja mitä liikkaopettajamme Niina Kivimäki oli keksinyt tällä kertaa päämme menoksi. Niina oli ihan mukava nuori naisopettaja, jonka blondit hiukset olivat aina ponnarilla tai nutturalla. Varsinkin, kun hänen hiuksensa olivat nutturalla, niistä näkyi pari tummempaa raitaa muille. Ne sopivat täydellisesti Niinalle.
"Onkohan meillä säbää? Se olis ihan huippuu", Viljami vieressäni totesi vilkaisten mua.
"Nii olishan se", virnistin, "Mutta Niinan tuntien, se varmaan teettää meillä jonku lihaskuntotestin ja rääkkää meiät kuoliaiks."
"No joo, totta toikin!" hän naurahti pukaten mua leikkisästi kylkeen, "Sähän tunnet nii hyvin Niinan."
"Jätkä hei! Vähä rajaa!" nauroin saaden Viljaminkin virnistämään ilkikurisesti.
Avasin pukkarin oven ja päästin ensin blondin ennen kuin astelin hänen perässään peremmälle pukkariin.
"Vaihtakaahan nopeasti vaatteet niin päästään nopeammin lämmittelemään!" Niina huudahti pukkarin ovilta ja asteli varmasti sen jälkeen liikuntasaliin.
"Hoputtaja", mumisin ja istuuduin alas puiselle penkille. Nappasin vaihtovaatteet ja käänsin katseeni Viljamiin, joka tonki reppuaan etsien liikkavaatteitaan. Hymähdin huvittuneena ja nousin ylös samalla vetäen ihanan lämpimän tummansinisen hupparini pois päältäni. Vaihdoin valkoisen paidan tilalle. Mustat farkut vaihdoin tummanharmaisiin lökäreihin ja käännyin sen jälkeen Viljamia kohden, joka oli myös saanut vaihdettua vaatteensa.
"Mennääks?" kysyin. Saadessani parhaan kaverini nyökkäyksen, lähdin kulkemaan hänen kanssaan liikkasalia kohden.
"Mä toivon oikeesti sydämeni pohjasta säbää!" Viljami sanahti samalla laittaen kätensä sydämensä kohdalle ja huokaisi dramaattisesti. Virnistin jätkälle, "Katotaan vastataanko sun rukouksiis."
"Toivotaan nii!" se virnisti mulle takaisin.
Asetuimme muiden luokse ja käänsimme katseemme Niinaan, joka hymyili kaikille todella pirteän näköisesti. Mitäköhän sillekkin oli tapahtunut, kun tänään oli niin hemmetin iloinen ja viime perjantaina näytti tappavan jokaisen, joka vain päätyisi sanomaan vähänkään väärää? Tutkailin naista hetken katseellani ennen kuin tajusin sormuksen hänen vasemman kätensä nimettömässä ja tajusin iloisuuden syyn.
"Hyvää päivää vaan kaikille!" Niina sanoi tarpeeksi kovalla äänellä, että kaikki varmasti kuulivat hänet. Nainen katsoi kaikkia ennen kuin ilmoitti tänään vuorossa olisi sulkapalloa. Viljami tuhahti äänekkäästi ja häntä vilkaistessani huomasin jätkän kasvoilla kärsivän ilmeen. Viljami, kun ei pitänyt sulkapallosta yhtään.
"Voi sua", virnistin taputtaen parhaan kaverini olkapäätä. Hän mulkaisi mua, "Turpa kiinni."
☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•° Heoo😋✌ Mites kaikilla menee? Kaikki ok?😚 Toivon et tykkäsitte, votetitte ja kommasitte! En oikee keksi mitään höpötettävää tähän xD💗 Kiitos, kun luit! ☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
