Uskoit vääriin sanoihin🏳️‍🌈✔

•°55°•

Gabriel:

Koko päivä oli mennyt aika nopeasti ohi meidän Pyryn kanssa katsellessa Netflixiä ja yrittäessä tehdä jotain ruokaa yhessä. Okei no ruoan tekemisestä ei ollut tullut mitään, koska ensinnäkin kumpikaan meistä ei osannut tehdä ruokaa ja toiseksi keittiö näytti enemmän joltakin pyörremyrskyn jäljiltä sen jälkeen. Joten me oltiin päädytty vain tilaamaan pitsaa. Onneksi meillä oli rahaa.

Kuului koputus ja me vilkaistiin Pyryn kanssa toisiamme ennen kuin mä pomppasin ylös sohvalta ja kiiruhdin avaamaan oven rahojen kanssa. Oven toisella puolella oli mukavan oloinen, hymyilevä tyttö, jolla oli tummat kiharaiset hiukset.

"Moi oliks yks Americana ja Opera Special?" tyttö kysyi vilkaisten ensin käsissään olleita kahta pitsalaatikkoa ja sen jälkeen mua.

"Joo", vastasin hymyillen.

"Se olis 22.80", tyttö sanoi hymyillen. Nyökkäsin hänelle ja ojensin kolmekymppiä tytölle sanoen hänelle, että voisi pitää loppu rahat ennen kuin otin pitsalaatikot itselleni, hyvästelin tytön ja suljin oven hieman hankalasti.

"Pyryy!" huudahdin.
"Tuu auttaa mua näiden hemmetin painavien laatikoiden kaa!"

Kuului askelia ennen kuin blondi vihreä silmäinen jätkä ilmestyi näkökenttääni virne huulillaan.
"Onks ne muka niin painavia?"

"No on!" hymähdin melkein heittäen Pyrylle toisen pitsalaatikoista. Pyry pyöräytti silmiään kuitenkin hymyillen ja lähti sitten ilmeisesti olohuoneeseen.

Otin paremman asennon pitsalaatikostani ennen kuin seurasin toista olohuoneeseen, missä meillä oli joku random elokuva menossa. Laskin pistalaatikkoni pöydälle ja istahdin alas. Oli Viljamin kanssa yhdessä vaiheessa tultu tilattua pitsaa samasta paikasta kuin nytkin, joten tiesin, että pitsa oltiin leikattu valmiiksi kahdeksaksi palaksi, joten veitsiä ei tarvittu. Nerokasta. Vilkaisin Pyryä vierelläni, joka oli saanut käsiinsä jo ananaspitsan palan ja mutusteli sitä tyytyväisen näköisenä. Virnistin näylle ennen kuin käänsin katseeni omaan pitsalaatikkooni. Itsekkin sain pian käsiini pistapalan ja aloin syödä sitä yrittäen siinä samalla tiputtamatta mitään kalliille sohvalle. Ei nimittäin huvittanut tällä hetkellä saada äidiltä mitään ragekohtausta siitä, että sotkin aina sen sohvia. Ei ollut mun vika, jos olin pitsan ystävä ja saatoin aina välillä tiputtaa sohvallekkin. Öö.. hups?

"Kui sä nyt noin tuiman näköseks menit ihan yht'äkkii?" Pyryn aika matala ääni sai mun ajatuskuplan poksahtamaan ja mun katseen siihen. Se katsoi mua kallistaen päätään vähän mikä meinas saada mut hymyilemään ittekseni kuin jokin hullu, koska se oli vaan niin söpö, kun teki noin. Kun se näytti noin pehmolta halusin vaan halata sitä ja painaa pikku pusuja joka ikiseen kohtaan sen naamaan.

"Ei, kun mietin vaan et mitäköhän äiti sanois, jos mä vahingos tiputtaisin tähän sen hengellä varjelemaan sohvaan jotakin pitsamössöä", vastasin nostaen huulilleni hymyn. Pyry tutkaili mua hetken sellaiselle ilmeellä et olinko tosissani, jonka jälkeen sen huulilleni levis virne,
"Mitäköhän se sanois, jos siihen tippuis jotakin muutakin?"

"Pervo!" mä huudahdin alkaen nauramaan posket punoittaen.

"Ite oot pervo. Enhän mä ees sanonu mitä siihen tippuis!"

"Silti!" naurahdin peittäen käteni nolostuneena. Sen käytös sai mut ihan punastuneeks ja hämmentyneeks samaan aikaan.

Tunsin hellän sipasun mun olkapäällä, joka sai mun huomioni taas kääntymään vaaleahiuksiseen Pyryyn, jonka smaragdin vihreät silmät oli muuttunu tosi tummiks. Sellasiks tosi pohjattoman oloiseksi, mikä sai pakostikkin mut vakavoitumaan ja ehkä hieman säikähtämäänkin et mitäköhän väärää mä olin tehnyt tällä kertaa. Se tuijotti mua samalla, kun siirsi pitsalaatikoitamme maahan. Sen ilme ei herpantanutkaan mun silmistä, mikä sai mut vieläkin säikähtäneemmäks.
Jännitys alkoi kuplia mun vatsassa sillä samalla sekunilla, kun Pyry siirtyi lähemmäs mua ja laski kätensä mun toiselle tuli kuumalle poskelle. Sydän hyppi innostuneena ja kädet tuntu hikoavan samalla, kun poskessa kihelmöi. En mä ymmärtänyt miten pieni Pyryn kosketuskin sai mun kehon reagoimaan tällälailla. Ja sitten, kun mä yritin jotakin niin se ei aina näyttänyt tepsivän. Tai siis ei mun kosketus varmaan saanu sitä yhtä sekopäiseksi hellyydenkipeäksi, kun se mut sai.