Mä yritin monesti puhua sille, muttei se ikinä vastannut, mulkoili vaan pahasti. Mutta silti se oli niin helkkarin kiinnostava vaaleine kutreineen ja pohjattomine silmineen.
En saanut silmiäni irti siitä, vaikka kuinka kylmästi mua kohtelikin, se v...
Pyry kulki meidän ohi omalle paikalleen. Se oli tullut myöhässä tunnille, suunnilleen jotakin kymmenen minuuttia. Mulle se ei suonut katsettakaan mikä oli toisaalta aika rasittavaa, mutta annoin olla. En tiennyt miksi se oli vihainen tai olinko sanonut jotakin väärin, mutta aioin mennä pyytämään anteeksi siltä ja muutenkin juttelemaan tän tunnin jälkeen. En välittänyt Elmeristä ja Viljamista, jotka juttelivat innostuneina Juulin tulevista bileistä, mitkä olivat lauantaina. Katselin vain lumoutuneena Pyryä, joka näytti menneen aivan omaan kuoreensa. Hän näytti todella keskittyneeltä. Ilmeisesti hän piirsi pulpettiinsa eikä välittänyt opettajamme Henni Mettäsen opetuksista.
"Pyry, kuunteletko yhtään?" Henni kysyi turhautuneen oloisena samalla, kun oranssihiuksisen naisen katse oli kiinnittynyt Pyryyn.
Pyry nosti katsettaan hieman ylemmäs. Sen leukalinja tuli hyvin esille. Mun poskia kuumotti enkä tajunnut miksi. En mä halunnut tuijottaa, mutta en vain saanut katsettani irti siitä. Se oli vaan liian puoleensa vetävä.
"En." sen vastaus sai monet naurahtamaan. Ainakin se tais olla rehellinen. En olisi itse kuitenkaan koskaan uskaltanut sanoa opettajalle vastaan. Mua vaan pelotti, että siitä tulisi joku soitto kotiin tai sellaista. En halunnut huolestuttaa kiireistä äitiäni, joka raatoi itsensä puhki.
"Oppitunnit on tarkoitettu oppimista varten eikä pulpeteiden tuhrimista varten!" Henni sanoi tuimasti ja ilmeisesti katsoi Pyryä.
"Sori vaan jos en tajuu tota sun lässytystäs ja, jopa pulpetteihin piirtelemenkin on kiinnostavampaa", Pyry vastasi normaalilla äänensävyllään, mikä sai opettajan silmät hieman laajentumaan. Henni oli selvästi melkoisen yllättynyt Pyryn väliinpitämättömästä asenteesta.
Kuitenkin nainen sai nopeasti maan pinnalle taas. "Ulos."
"Kiitos, mielelläni", vaalea hiuksinen jätkä hymähti ja nousi ylös. Seurasin katseellani, kun hän pakkasi kamansa ja lähti rennolla vauhdilla luokan ovea kohden. Välissä hän käänsi myrkynvihreät muhun ja aiheutti meidän välille hetkellisen katsekontaktin. En uskaltanut rikkoa katsekontaktia, joten tuijotin hämmentyneenä takaisin edes yrittämättä peittää sitä. Hän katsoi mua vielä hetken syvälle silmiin ennen kuin vilkaisi Henniä hymähtäen. "Kiitos tästä erittäin pitkästyttävästä oppitunnista."
Oven pamahdus ja jätkä olikin poissa. Luokassa vallitsi hetkellinen hiljaisuus. Huomasin Hennin kasvoilla pelkkää tyytymättömyyttä ja ärtyneisyyttä. Pyry saisi ihan varmasti kuulla siitä vielä myöhemmin. Ihan varmasti.
"No ohhoh katoppa sua Gabsu!" Viljami hihkaisi kuiskaten ja nojautua mua lähemmäs, "Sun Pyryshän on aika pahis."
"Älä pliis alota tota", tuhahdin hiljaa saaden aikaiseksi Viljamin naurua.
"Mitä muuten Juuli sano Pyrylle sillon ovella, kun ne seiso siinä hetken tuijotellessa toisiaan?" kysyin hiljaa kääntyen parhaan kaverini puoleen, "Onko sulla mitään ehdotuksii?"
Viljami kurtisti hieman kulmiaan ja laittoi kätensä puuskaan. Hän näytti mietteliäältä. "Eiks sun kannattais kysyy sitä Juulilta nimittäin en oo tietääkseni mikään megakuulija tai meedio. Sori."
Pyöräytin silmiäni jätkälle. Huulillani väreili huvittunut hymy. Miten se osasikin tehdä kaikesta niin huvittavaa?
"Entä-" aloitin kääntyen takaisin Viljamin puoleen. Se katsoi mua kohottaen kulmiaan ja nyökkäsi merkiksi mun jatkaa lausettani. "-Entä jos se tykkää Pyrystä?"
"Juuli vai? Ookko sä ihan tyhmä Gabriel?" Viljami alkoi hekottaa, "Vaikka ootkin mustis siitä nii, älä nyt hyvä mies tollasta ala kelata!"
"Mä vaan mietin...", mutisin laskien katseeni pulpettiin. "Enkä mä oo mustis tai mitään... Mä vaan mietin."
"Juupa juu, kaikki uskoo ihan takuu varmasti. Sä vaan unohit yhen jutun." nostin katseeni takaisin virnistelevään Viljamiin. "Mä oon sun paras kaveri etkä voi valehdella mulle jäämättä siitä kiinni. Voit huudella kenelle vaan noita sun paskoja valheitas ja olettaa niiden uskovan, mutta mua ei noin vaan voi juksata. Mä tunnistan jos sä ystävä hyvä valehtelet."
"No usko mitä vaan haluut mutten tykkää siitä sillä tavalla", tuhahdin kääntäen katseeni pois Viljamista, jonka tiesin virneilevän mulle ilkikurisesti. Mun poskia kuumotti hieman ja toivoin todellakin ettei Viljami huomaisi sitä. En mä tykännyt mistään Pyrystä... Ihan totta.
En mä oo homo. En mä tykkää jätkistä. Mä tykkään vaan tytöistä. En ehkä Juulin tapaisista ärsyttävistä kimittijistä, mutta ehken ollut vaan löytänyt sitä omaa. Ehkä mun piti vaan kärsivällisesti odottaa sitä oikeaa. Niinhän sen oli pakko mennä. Tää Pyry juttu oli vaan hetkellinen juttu ja se menisi ohi hetkessä kunhan vain yrittäisin olla siitä hieman kauempana. Kuitenkin tiedostin sen hyvin etten voisi olla siitä todellakaan erossa. Se vaan oli niin hemmetin kiinnostava, vaikka se taisikin vihata mua. Ei hemmetti nyt sentään.
☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•° Tää on hieman tylsä osa *köh* mut joo...😅 Kiitos, kun luit! ☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
