Mä yritin monesti puhua sille, muttei se ikinä vastannut, mulkoili vaan pahasti. Mutta silti se oli niin helkkarin kiinnostava vaaleine kutreineen ja pohjattomine silmineen.
En saanut silmiäni irti siitä, vaikka kuinka kylmästi mua kohtelikin, se v...
Oltiin Viljamin kanssa pelattu jo jonkin aikaa kahdestaan sulkapalloa ja hetken päästä Viljamikaan ei jaksanut näyttää enään kärsivää naamaa. Hän näytti, jopa innostuvan pelistä, kun osui sulkapalloon ja sai voitettua mut pari kertaa.
"En tienny et toikin on meiän valinnaisessa", Viljami huomautti ja nyökkäsi taakseni. Kurtistin kulmiani, mutta päädyinpä siltikin kääntämään katseeni liikkasaliin tulleeseen vaaleahiuksiseen Pyryyn, joka suunnisti Niinan luokse. Tuijotin silmät varmaankin lautasen kokosina Pyryä ja sen ilmeettömiä kasvoja hänen puhuessa liikkaopelle. Mitä se teki täällä? Tai siis saihan se olla täällä, mutta ei se ennen ollut tällä valinnaisella liikkatunnilla.
"Eihän se oo ennen täällä ollu. Vaihtokohan se valinnaista?" käänsin tummanruskeat silmäni Viljamia kohden ja nostin toista kulmakarvaani, "Voiks niin muka tehä?"
"No voi, jos vaan saa reksin tai varareksin luvan siihen nii miks ei? Vaihtohan toi yks Samikin kemiasta tänne", Viljami sanoi pyöräyttäen mulle silmiään.
"Jaa", tuhahdin hänelle ja käännyin takaisin Niinaan ja Pyryyn. Niina hymyili sanoen jotakin ja osoitti sitten meitä muita.
"Kaikki kuulolle!" Niina huudahti saaden loppujenkin huomion itseensä.
Nainen odotti hetken ja, kun hän huomasi kaikkien katsovan häntä odottavana, nainen hymyili, "Pyry tuli meidän valinnaiseen, joten toivon, että kaikki ottavat hänet hyvin mukaan. Mukavaa porukkaahan olemme, eikö niin?"
Kuului myöntyvää mumisemista mikä sai liikkaopemme vieläkin iloisemmalle tuullelle. Hän vilkaisi Pyryä ja osoitti sitten mua ja Viljamia, "Voit mennä Gabrielin ja Viljamin kanssa, he ottavat varmasti sut hyvin mukaan."
Vilkaisin Viljamia, joka sattui katsomaan mua samaan aikaan. Hänen huulilleen levisi ilkikurinen virne samalla, kun mä yritin viesittää sille jotenkin telepaattisesti, että pitäisi turpansa kiinni eikä sanoisi mitään tyhmää. Ei kuitenkaan Viljamista mitään kauhean lupaavaa voinut odottaa, koska se saattoi päästää suustan vaikka ja mitä, kokemusta oli ihan liikaa. Mulkaisin jätkää varoittavasti ja käänsin sitten katseeni meidän luokse tulleeseen Pyryyn.
"Tota... Moi?" yritin tavoitella hänen katsekontaktiaan minkä hän väisti melko helposti. Kurtistin kulmiani hänelle, oliko sillä jotakin mua vastaan? No okei, viime kerralla meillä ei oikein ollu kemiat kohdannu tai mikä se sanonta olikaan. Se oli muuten ollut ensimmäinen kerta, kun se ees jotenkin puhu mulle.
"Alotetaanko? Pyry voi olla siellä sun puolellas nii mä koitan pärjäillä yksinään täällä!" Viljami huudahti samalla iskien salaa mulle silmäänsä. Hemmetin idiootti. Miksi se edes jaksoi kiusata mua Pyrystä? Eihän meidän kahden välillä ollut mitään eikä koskaan tulisi olemaankaan mitään. Sehän oli ihan päivänselvää. Mä en ollut homo eikä mulla ollut homoja vastaan mitään mutten itse ollut sellanen, en todellakaan. Ja tulipa nyt ainakin ilmi sekin ettei Viljami ollut todellakaan mikään homofoobinen, kun meitä kahta näytti oikein tunteella shippaavan.
"Lyötkö sä eka?" kysyin vilkaisten melko lähellä ollutta Pyryä. Se käänsi pohjattoman vihreät silmänsä mua kohti ja loi muhun jotenkin tosi tuiman katseen. Kohotin kulmiani hänen eleelleen. Pyry ei sanonut mitään vaan otti kädestäni sulkapallon ja käänsi katseensa sitten Viljamia kohden. Henkäisin hiljaa, kämmentä oikeasti kihelmöi sillä samalla tavalla, kun aikaisemminkin. Silloin siis, kun hän tarttui ranteestani kiinni. Liian outoa mulle, hän taisi olla mulle liian outoa.
"Haloo Gabrieel? Maa kutsuu jälleen!" pudistelin päätäni kääntäen kokonaan huomioni toisella puolella olleeseen Viljamiin, jonka kasvoilta paistoi jälleen se pieni huolestuneisuus. Hymyilin jätkälle kuin vakuuttaen olevani ihan kunnossa. Löin ajatuksissani itseäni lävärillä naamaan. Jos en nyt kuitenkaan nolaisi itseäni sillä, että jäisin lagaamaan ajatuksiini. Näytin nimittäin silloin ihan aivokuolleelta kalalta näin Viljamin sanoja lainaten.
Pyry tuhahti ja laittoi pelin käyntiin mikä sai tietysti Viljaminkin huomion musta pois mikä tietty oli hyvä. Pudistin päätäni hieman ja yritin keskittyä peliin. Ainoa asia tai siis paremminkin henkilö teki siitä hieman vaikeaa, sillä ajatukseni pyörivät hänen pehmeän näköisissä vaaleissa hiuksissa ja hurmaavissa lehdenvihreissä silmissä. Okei, ehkä oli paras perua sanani siitä etten tulisi koskaan tuntemaan mitään syvällisempiä tunteita Pyryä kohtaan. Hän nimittäin oli saanut mut pauloihinsa. Kliseistä, mutta totta.
☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•° Jee, oon ainakin jonkun aikaa aktiivinen😂💗 Toivon et tykkäsitte!❤👀 Kiitos, kun luit! ☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°
Ups! Ten obraz nie jest zgodny z naszymi wytycznymi. Aby kontynuować, spróbuj go usunąć lub użyć innego.
