Mä yritin monesti puhua sille, muttei se ikinä vastannut, mulkoili vaan pahasti. Mutta silti se oli niin helkkarin kiinnostava vaaleine kutreineen ja pohjattomine silmineen.
En saanut silmiäni irti siitä, vaikka kuinka kylmästi mua kohtelikin, se v...
Kellot pirisivät ja ilmoittivat, että pääsisimme Maria Tammilan tiukan katseen alta. Nousimme, pakkasimme kamamme ja lähdimme sitten ulos luokasta pulisten melko kovaa.
"Eiks meillä ookki seuraavana valinnaista?" Elmeri kysyi saaden hetkeksi kaikkien huomion itseensä.
"Joo mut eka ruokkis", Viljami hymähti saaden hopeahiuksisen Elmerin silmien pyöräytyksen, "Tiiän kyl et meil on eka ruokkis."
"No et maininnu sitä!" Viljami virnisti. Naurahdin hieman kaksikolle.
"Mä vien eka kamat kaappiin niin tuun sen jälkeen. Voitte mennä jo eeltä", sanoin muille ja lähdin vastausta odottamatta kohti kaappeja. Kuulin jotakin Elmerin ja Nooan puheensorinaa ennen, kuin se hiljeni. Ilmeisesti lähtivät jo sinne ruokalaan. Hyvä, saisinpa olla rauhassa eikä tarvitsisi kuunnella hetkeen Viljamia ja sen tyhmiä juttuja. No tosin se tiesi, että lähtisin kaikkiin tyhmiinkin ja perättömiin juttuihin mukaan.
Saavuin ruskeiden kaappien luokse. Kaivoin taskusta kaapinavaimen ja avasin kaapinoven. Tungin reppuni sinne ja sitten suljinkin sen. Lukitsin kaapin ja vilkaisin oville päin missä huomasin Pyryn. Hänkin oli kaapillaan ja tunki kamojaan kaappiinsa. Ilmeisesti ei huomannut mua ja mun intensiivistä katsetta, onneksi. Muuten se olisi ollut tosi noloa. Pudistelin päätäni omalle käytökselleni ja päätin lähteä sinne hemmetin ruokalaan kuusipäisen porukkani jatkoksi.
Kävelin rentoa tahtia ruokalalle ja astelin ruokajonoon samalla yrittäen pongata Nooaa, Aavaa, Elmeriä, Pinjaa, Viljamia ja Juulia. Huomasin pian heidän istuvan normipaikallamme eli yhdellä läheisimmällä ikkunapaikalla mikä oli ruokalan yksi isoimmista pöydistä. Olimme varanneet sen eikä kukaan muu ikinä mennyt istumaan siihen lukuunottamatta paria uutta, jotka eivät vielä tienneet. Otin lautasilleni jotakin mitälie perunamuussin tapaista mössöä ja pari lihapullaa niitten seuraksi. Täytin lasini vedellä ja suunnistin sitten muiden luo tarjottimeni kanssa taiteillen. Monesti oli käynyt niin, että joku oli tiputtanut tarjottimesansa ja tottakai koko ruokala yhtyi taputuksiin viheltämisen lisäksi. En halunnut olla se huono onninen, jolle tapahtui niin. Ei tehnyt mieli olla naurunalaisena seuraavan vuoden vain sellaisen vahingon takia, joten katselin tarkkaavaisesti jalkoihini ja yritin päästä turvallisesti porukkani luokse.
"Kestipä sulla aika kauan", Viljami totesi nostaen katseensa muhun. Kohautin olkapäitäni väliinpitämättömästi istuen samalla hänen viereensä.
"Mitä tää ees on?" Juuli kysyi törkäten haarukallaan perunamuussisösseliä. Tytön kasvoilta paistoi selkeä inho.
"No siis perunamuussia sen pitäis olla", Nooa vastasi hymähtäen.
Suljin korvani Juulin valittamiselta ja aloin syödä lihapullia, mitkä sen sijaan olivat syötäviä kuin joku perunamuussin tapanen. Kuuntelin vain sivukorvalla, kun muut nauroivat ja vitsailivat. Mua ei vaan jaksanut nyt huvittaa. Ajatuksiini sen sijaan pääsi Pyry, jonka läpi tunkevien silmien ajatteleminenkin sai sydämeni lyömään kovempaa rinnassani. Ei hemmetti, se oli niin kolkko mua kohtaan ja silti musta se oli niin kiinnostava. Halusin tutustua siihen ja saada tietää siitä enemmän. Outoa, mutta olin muutenkin luonteeltani todella sosiaallinen, joka halusi tutustua kaikkiin eikä Pyry ollut mikään poikkeus.
"Juhuuu? Maa kutsuu Gabrielia?" käsien heilutteli sai mut räpyttelemään silmiäni ja kääntämään tummanruskeat silmäni Viljamia kohden, jonka silmissä pilkehti pieni huoli.
"Onks kaikki kunnossa? Oot ollu tänää tosi monesti omissa ajatuksissas?" Viljami kysyi katsoen mua suoraan silmiin.
"Joo, kaikki on kunnossa. Kunhan vaa aattelin jotaki", sanahdin parhaalle ystävälleni heittäen hänelle vahvistavan hymyn.
"Aa okei. No mut hei, muista et mulle voi aina puhuu", Viljami sanoi hymyillen ennen kuin kääntyi takaisin ruokansa pariin.
Kyllä mä sen tiesin, että sille pystyi puhumaan mistä vain ja se osasi olla kuuntelevainen ja tuomitsematon. Halusin silti ensin koota ajatuksia yksikseni ja vasta ehkä sen jälkeen purkaa niitä hänelle. Järkeä mun olisi nyt mennä parkumaan Viljamille ja sen jälkeen huomata ettei siinä ollutkaan mitään järkeä. Kokeiltu nimittäin oli jo pari kertaa.
"Kattokaa kuka tuli. Eiks toi oo se Mimosa, joka viime viikolla alko itkemään keskellä käytävää?" Juuli kysyi ivallisesti saaden meidät kaikki kääntämään katseemme ruskeat hiukset omanneeseen tyttöön, joka katsoi maahan. Käänsin takaisin katseeni Juuliin, jonka kasvoilta oikein paistoi ilkeys. Yksi asia mitä ainakin vihasin tuossa tytössä oli juuri se kaikki vahingonilo ja ilkeys. En ymmärtänyt miksi muille piti olla niin hemmetin ilkeä ja vain sen takia, että kuului suosittuun porukkaan. Ei se kuitenkaan tarkoittanut, että muita sai kiusata.
"Ent sitten?" kysyin hiemahkon haastavalla äänensävyllä. Juuli kääntyi puoleeni hieman ihmeissään, "No, kun se on nolo."
"Sä oot nolo, kun tolla tavalla puhut siitä. Ja mistä sä teidät mikä sai sen itkemään?" nostin toista kulmakarvaani mua tuijottaneeseen Juuliin, jonka siniset silmät kattoivat mua yllättyneinä.
"N-no...", hän vielä yritti keksiä syytä Mimosan pilkkaamiseen, mutta luovutti, kun huomasi tuiman katseeni.
Käänsin katseeni pois Juulista ja katselin ihmisiä ympärillämme. Huomasin Mimosan istuneen yhteen nurkkapaikkaan aivan yksikseen mikä mulle hieman surullisen fiiliksen. Ei kukaan ansainnut istua yksikseen tai olla muutenkaan yksinään ilman frendejä. Vilkaisin Viljamia ennen kuin nousin ylös ja lähdin kävelemään häntä kohti. Tunsin Juulin äimistyneen katseen selässäni, mutten antanut sen haittaavan paskaakaan.
☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•° Julkasen näitä uusia osia aika aktiivisesti mut uskon ettei se haittaa ketään xD💗 No joo, toivon et tykkäsitte, kommasitte jotakin ja votetitte!❤ Kiitos, kun luit!😋👋 ☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°☆•°
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
