Uskoit vääriin sanoihin🏳️‍🌈✔

•°34°•

Gabriel:

Viikonloppu saapuikin sitten todella nopeasti ja pian olikin lauantai eli Juulin bileet. Olin miettiny menisinkö sinne ja lopulta olin päätynyt siihen loppu tulokseen, että menisin ja vetäisin pään ihan sekaisin, jotta saisin ajatukset muualle Pyrystä. En halunnut ajatella sitä. Se vihasi mua enkä tiennyt miksi. Olisin halunnut jutella sille silloin perjantaina, mutta se oli vissiin lähtenyt kotiinsa nimittäin en nähnyt sitä koko loppu päivänä, vaikka kuinka olin yrittänyt tähyillä. Otti päähän ihan kunnolla.

Sammutin suihkun ja astelin takaisin huoneeseeni pyyhe vyötäisilläni. Menin vaatekaapin luokse ja nappasin sieltä taivaansinisen hupparin, jossa oli joku teksti. Otin hupparin seuraksi mustat farkut ja farkkutakin. Huokaisin syvään napaten kännykkäni käteen. Kello näytti yhdeksää ja bileet alkaisivat noin puoli kymmeneltä, joten nyt olisi hyvä lähteä. Vaihdoin vaatteet päälleni ja heitin pyyhkeen sängylleni välittämättä siitä pikku seikasta, että sänkyni kastuisi pyyhkeen alla. Vedin farkkutakin niskaan, menin alakertaan, vaihdoin Nemolle veden ja lisäsin ruokaa ruokakuppiin ja hyvästelin kissan. Lähdin viilenneesen ulkoilmaan, joka tuntui pureutuvan luuytimiin asti. Vedin farkkutakkia paremmin päälleni samalla hieman vapisten kylmästä. Lähdin sitten kävelemään Juulille päin.

Saavuin omakotitalon luokse, joka oli rakennettu ilmeisesti puusta ja se oli väriltään kellertävä. Ovi oli valkoinen ja katto hieman tummemman ruskea. En ollut koskaan käynyt Juulilla, joten katselin ympärilleni. Olin saanut häneltä viestin missä oli ollut osoite. Näpyttelin puhelimeni pinkoodin ja menin mun ja Juulin keskusteluun. Olin ollut etäinen sille, mutta oltiin me pari sanaa vaihdettu silleen nopeasti, vaikka se olisi ilmeisesti halunnut jutella mulle enemmän. Mua ei vaan kiinnostanut jutella sille.

●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○

Minä:
Moi. Oliks sun talos keltanen?

Juuli😒:
Joo oli!😘

Minä:
K.

Juuli😒:
Oikeesti ihan mahtavaa et sä päätit tulla vaikka meiän välillä onkin vähän riitaa...😊💕

Minä:
Joo. Haluun tällä hetkellä vaan pään sekasin eikä se syy miks tulin liity mitenkään suhun.

Juuli😒:
Okei ymmärrän... Mut haluun puhuu sun kaa tänään ja selvittää meiän välit☺

Minä:
Oke miten vaan.

Juuli😒:
Kiitti Gabsu!❤

Minä:
Sano vaan Gabriel. Se ei oo sulle mikään Gabsu :)

Juuli😒:
Okei sori😅💕

●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○

Suljin keskustelumme ja lähdin sille keltaiselle talolle. Lähemmäs päästyäni kuulin musiikin ja tiesin silloin, että se oli oikea talo, vaikka olinkin äsken tarkistanut Juulilta. Avasin oven ja suljin sen perässäni astellen sisälle. Heitin farkkutakkini muiden takkien seuraksi ja jätin kenkäni niille tarkoitetulle paikalle.

"Gabriel!" kuulin Elmerin ja Pinjan iloiset huudahdukset.

Lähdin kaksikkoa kohden samalla vääntäen huulilleni hymyn. Mua ei oikeastaan hymyilyttänyt yhtään, mutten halunnut näyttää sitä heille. Olihan se helpompi hymyillä ja sanoa olevansa ok, kun yrittää selittää mikä oli vialla. Muutenkin mut tunnettiin sellaisena hymyilevänä tyyppinä, joka ei ollut koskaan kuullutkaan kaveriongelmista tai muista surullisista tunteista.