Uskoit vääriin sanoihin🏳️‍🌈✔

•°31°•

Gabriel:

Olin seissyt siinä paikoillani varmasti jo yli kymmenen minuuttia. En oikein osannut sanoa mitä mieltä olin tämän hetkisestä draamasta. Mua ärsytti Juulin käytös, mutta myös Pyryn. Toisaalta sitten olin todella hämmentynyt Pyryn sanoista. Mitä hemmettiä hän oikein tarkoitti? Miksi ihmeessä muka puhuisin hänen selkänsä takana paskaa ja levittelisin perättömiä juttuja? En mä ollut sellainen. En todellakaan. En halunnut koskaan olla ilkeä kenellekkään, en ellei ollut mitään hyvää syytä. Ja mun tän hetkinen viha Juulia kohtaan oli ihan hyväksyttyä, sehän oli haukkunut Pyryä ja mä olin vaan halunnut puollustaa sitä. Muutenkin, en mä halunnut olla sellaisen ilkeän ihmisen ystävä. En ellei se parantaisi käyttättymistään. Miksi edes Pyry oli vihastunut, kun yritin puollustaa häntä?

Ravistin päätäni hieman ja lähdin lapsimaan kohti koulua. En ollut nähnyt minne Pyry oikean oli mennyt ja se hieman harmitti, halusin selvittää tämän asian hänen kanssaan. Mua oikeasti ärsytti tosi paljon, kun en tiennyt sen vihan syytä.

Avasin oven ja astelin sisälle hieman tunkkaiseen ilmaan. Käytävät oli aika hiljaiset eikä siellä oikein ollut ketään, jos ei laskettu mukaan satunnaisia oppilaita. En todellakaan menisi enään kuviksen tunnille takaisin, joten suuntasin askeleeni punertaville ja sinisille sohville, mitkä olivat tällä hetkellä vapaita. Istahdin punaiselle melko pehmeälle sohvalle ja huokaisin syvään. Välillä kaverisuhteet olivat syvältä niin kuin koulukin. Koulu kuitenkin taisi viedä voiton.

Nappasin puhelimeni käsiini ja aloin näpyttelemään Elmerille viestiä.

●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○

Minä:
Voiks tuua mun repun sohville, kun pääsette?

Elmeri:
Etkö aio muka enää tulla tunnille...? Juuli kyselee sua

Minä:
Juu en tuu

Elmeri:
Okei no joo käy

Elmeri:
Tuon sen sun reppus, kun päästään

Minä:
Kiitti Elmeri!

Elmeri:
No problem :)

Minä:
👌

●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○

Huokaisin uudelleen ja suljin keskustelimme sen jälkeen menin instaan selailemaan sitä ajan kuluksi.

•°•°•°•°•°•°•°•°•°•°•°•°•°•°•°•°•°•°•°•°•°•°
"Gabsuuuuu!" kuulin tutun äänen huutavan toiselta puolelta käytävää. Nostin katseeni puhelimestani samalla, kun hymy nousi huulilleni. Viljami virnisti iloisena ja hölkkäsi mun luokse sitten kumartuen antamaan mulle halin.

"Et onneks kuollu", sanoin huvittuneena.

"Kuule, se oli tosi lähellä!" Viljami erkaantui musta ja katseli mua hetken ennen kuin sen kasvoille nousi hieman huolestunut katse,
"Mikä se juttu oli Juulin kaa? Ooks ok?"

Hymy hyytyi huulitani ja pudistelin hieman päätäni,
"Mua alko vituttamaan tosi paljon sen käytös. Se vaan puhu niin helvetin ilkeesti enkä enään jaksanut sitä, joten sanoin sille siitä ja no ööö... lähin sieltä luokasta ehkä vähän dramaattisella tavalla."

"Okei toi sun vähän dramaattinen ei ikinä tarkota mitään hyvää!" Viljami naurahti ja istuuntui vierelleni. Huomasin sivusilmällä muun meidän porukan seisoskelevan kauempana ja vähän väliä ne vilkuilivat meitä.