Uskoit vääriin sanoihin🏳️‍🌈✔

•°48°•

Gabriel:

○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●

Minä:
Pyryyyy😭 Autaaaa

Pyry❄💕:
?

Minä:
Viljami tappaa mut😖

Pyry❄💕:
Kui?

Minä:
Öööööhhhh

Minä:
En mä tiiä hehhehehehehe

Pyry❄💕:
Aha? No onnee sit sen kaa

Minä:
Kiitti vaa😭😖

○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●

Suljin keskustelumme ja astelin sisälle koulun lämpöön, joka ei tuntunut niin vastenmieliseltä, kun lämpimimmillä ilmoilla. Mua vähän hermostutti miten Viljami tällä kertaa keksisi ärsyttää ja kiduttaa mua. Sen ideat, kun eivät olleet koskaan hyviä. Oikeasti.
Käänsin katseeni eteen päin, kun kuulin mua kohden tulleet askeleet. Helpotukseni huomasin henkilöiden olleen vain Elmeri ja Nooa, jotka höpöttivät kovaan ääneen jostakin edes huomaamatta mua.

"Moi!" hymähdin tarpeeksi kovaa saaden kahden jätkän huomion itseeni,
"Kui te näin aikaisin ootte täällä?"

"Päätettiin kerrankin tulla aikasemmin tänne, koska kouluhan on niin kivaa!" Elmeri naurahti kietoen toisen kätensä Nooan olkapäälle. Nooa virnisti huvittuneena,
"Elmerillä oli eilen vähän hauskaa viinojen kaa ja se jäi kiinni niistä ja se päätti karata kouluun, ettei se sais lisää huutoa faijaltaan ja no mä vaan oon niin hemmetin hyvä tyyppi, että tulin Elskun seuraks tänne."

Pudistin päätäni virneen noustessa huulilleni.
"Ei tainnu olla järkevin idea leikkiä viinojen kanssa."

Me kaikki tiedettiin kuinka helvetin tiptop Elmerin faija Tapani Suvanto oli ja minkälaiset huudot Elmeri sai, jos hieman lähti käsistä. Elmerin faija väitti, ettei viina ollut hyväksi ja oli itse muka niin tekopyhä, ettei koskaan juonut. Okei no hänen isänsä olikin miljonääri ja sillä oli todella tiukat säännöt, mutta ei kukaan yläastelainen jaksanut välittää jostakin helvetin säännöistä. Jos kielsit niin se todellakin haluttiin tehdä. Tai no ainakin meidän porukassa.

"No ei ehk", Elmeri myönsi kohauttaen olkapäitään virne naamallaan täysin väliinpitämättömänä.

"Onks muuten Viljami tullu vielä?" kysyin sitten kurtistaen kulmiani katsoen kahta jätkää kysyvästi.

"Se tulee ihan ko-"

"Katoppa Gabriel!" säikähdin pahasti, kun Elmerin lause keskeytettiin Viljamin ivallisella huudahduksella mikä tuli mun selän takaa. Käännähdin nopeasti ympäri kohdaten pahanenteiset siniset silmät.

"Moi, Viljami", tervehdin selvä hermostuneisuus äännessäni kuplien. Viljami tuijotti mua virneen noustessa hänen huulilleen.

Harpoin parilla askeleella hänen luokse ja katsoin häntä varoittavasti silmiin kuitenkin erittäin hermostuneena,
"Jos ajattelit tehä jotakin tosi tyhmää nii varotan sua."

"Mitä muka aiot tehä?" Viljami virnisti kohottaen kulmiaan ja tökkäsi mua rintaan saaden mut peruuttamaan askeleen kauemmas hänestä.

"No-"

"Nii?" hän jatkoi sitä vittumaista virneilyään.

"Mut kuulehan, tää on ihan sun omaa syytäs. Jos olisit vaan kertonu siitä sun asiastas etkä alkanu pälättää muuta nii me ei oltais tässä tilanteessa", Viljami sanoi siniset silmät kipinöiden ilkikurisuutta.