Eloonjääneet | Yoonmin

6.

TW// maininta seksuaalisesta häirinnästä ja väkivallasta
Yoongi:

Keskellä yötä heräsin vaimeaan itkuun. Nousin sängystä väsyneenä ja menin kerrostalon käytävälle. Kuten arvelinkin, nyyhkytys kuului Jiminin huoneesta. Avasin oven hiljaa ja hiivin makuuhuoneeseen.

"Yoongi?" Jimin kysyi. Ihanaa, hän tunnisti minut. Ainakaan hän ei olisi aivan shokissa.

"Jimin? Onko kaikki hyvin?" kysyin huolestuneena. Jimin nousi istumaan sängyllään haukotellen.

"En mä tiiä. Voitko... en mä haluu sanoo tätä. Tää on noloo", Jimin vastasi vetäen jalkansa koukkuun ja painaen päänsä polviinsa.

"Ei se haittaa. En mä tuomitse sua", sanoin.

"Mä en haluu nukkua yksin", Jimin sanoi pienellä äänellä.

"Okei. Haluutko... haluutko et nukun sun vieressä?" kysyin.

Mitä? Olin aina vihannut haleja ja läheisyyttä, mutta juuri äskön olin kysynyt pojalta, jonka olin tuntenut alle vuorokauden, että haluaako tämä, että nukun hänen vieressään. En todella tiennyt, mitä Jimin oli minulle tekemässä, mutta en siitä valittanutkaan.

"Oikeesti? Ei sun tarvi. Aattelin vaa... et jos voisin vaikka nukkuu sun kämpän sohvalla tai jotain, mutta käyhän sekin, jos se on sulle okei", Jimin sanoi arasti.

"Päätä itse, enhän mä sitä sano, et missä sä nukut", vastasin.

Miksi toivoin salaa, että Jimin pyytäisi minua viereensä? Jos Jimin olisi ollut kuka tahansa muu, olisin ehkä hyväksynyt ehdotuksen tulla sohvalleni nukkumaan, jos sitäkään.

"No... voisitko sä vaikka... kun tää sänkykin on aika leveä, nii jos... sä voit..." Jimin takelteli.

"Sopii mulle. Mä haen vaan mun tyynyn ja peiton", sanoin. Suupieleni nousivat todennäköisesti korkeammalle kuin suurimmatkaan keskustan pilvenpiirtäjistä, kun kävelin hiljaisuudessa omaan huoneeseeni ja hain peittoni ja tyynyni.

Palasin Jiminin huoneeseen ja heitin petivaatteet tämän viereen sängylle. Istahdin sängylle ja siirsin tyynyn Jiminin jalkojen päältä sängyn päähän.

"Yoongi?" Jimin kysyi hiljaa.

"Nii?" kysyin ja katsoin Jiminiä silmiin.

"Mä näin painajaista",hän sanoi.

"Okei. Mitä siinä tapahtui?" kysyin.

"No... se oli oikeestaan muisto", Jimin sanoi hiljaa.

"O-okei", sanoin. Se ei tuntunut ollenkaan hyvältä vastaukselta, mutta en osannut sillä hetkellä sanoa mitään muutakaan.

"Muistatko kun puhuin siitä toisesta tyypistä, jonka kaa jäätiin kiinni niile vartijoille?" Jimin kysyi. Nyökkäsin.

"Niin, mä en todellakaan halunnut sen kanssa seksiä, mut se pakotti. Ja... ja löi mua, jos mä en totellut. Mä näin siitä painajaista", Jimin sanoi hiljaa. Nyökkäsin hitaasti.

Kuka voi tehdä Jiminin kaltaiselle ihanalle pojalle noin? Jimin on niin nuori, niin kaunis, niin pieni. Miten kukaan edes voisi satuttaa häntä?

"Jimin, ootko sä nyt ihan varma, että on okei, jos mä nukun sun vieressä? Kun mä en halua, että sulla on traumoja tai mitään. Mä haluan, et sä oot kunnossa, henkisesti ja fyysisesti", sanoin.

"On se okei. Mä haluun jonkun, johon mä voin luottaa. Jonkun, joka pitää musta huolta. Mä haluun, et sä oot siinä, ja katot, ettei kukaan tee mulle mitään pahaa", Jimin sanoi katsoen minua kauniilla silmillään.