Eloonjääneet | Yoonmin

16.

Yoongi:

Pidin Jiminiä kädestä. Yskäkohtaus oli kadonnut yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin, mutta poika oli silti ehtinyt pyörtyä syliini.

Yhtäkkiä kuulin ovenkahvan painuvan alas. Käänsin katseeni salamannopeasti ovelle. Tulija oli Jungkook.

"Voinko tulla?" hän kysyi. Nyökkäsin.

Jungkook istahti viereeni.

"Te taidatte olla aika läheisiä?" Jungkook kysyi. Kohautin olkapäitäni.

"Niin kai", mutisin hiljaa.

"Mikä sillä on?" Jungkook kysyi. Vedin syvään henkeä.

"Kuumetta ja tulehtunu haava. Välillä järkyttäviä yskäkohtauksia ja pyörtymisiä", vastasin. Puristin Jiminin kättä kovempaa, kuin suojellakseni häntä.

"Tarvisko se jotain? Tai siis, meillä saattais olla jotain lääkkeitä. Voin hakea meidän ensiapupakkauksen", Jungkook ehdotti. Nyökkäsin.

"Hae Ji... Seokjin samalla. Se tietää enemmän", sanoin. Jungkook nyökkäsi, hymyili kevyesti ja lähti alas.

"Yoon..." Jimin mutisi.

"Jimin? Kaikki hyvin?" kysyin.

"Mä... sä oot vaan niin ihana kun oot siinä... kiitos", Jimin sanoi väsyneenä.

"Ei mitään. Säkin oot mulle tosi tärkee", vastasin huomaten kostuvat silmänurkkani.

"Saanko mä jonkun tyynyn?" Jimin kysyi.

"Käykö mun syli?" kysyin. Jiminin huulille kohosi pieni hymy hänen nyökätessään.

Nousin ylös lattialta ja istuin sohvalle. Nostin Jiminin pään hellästi syliini ja vein käteni tämän pehmeille hiuksille. Silitin niitä lempeästi hymyn noustessa kasvoilleni.

"Yoongi?" Jimin kysyi. Käänsin katseeni hänen kauniisiin silmiinsä. Hän katsoi minua tarkkaan, kuin varmistaen, että sai kaiken huomioni.

"Mä rakastan sua", Jimin sanoi ääni edelleen painuksissa.

"Jimin..." kuiskasin. Kyyneleet valuivat silmistäni, mutta en viitsinyt pyyhkiä niitä pois.

"Shh, älä itke, muuten mäkin itken", Jimin kuiskasi ja kohotti kättään poskilleni. Hän sipaisi suolaiset vesipisarat pois.

Jimin nosti kätensä niskaani ja vetäisi itsensä istumaan.

"Yoongi, kato mua", hän kuiskasi ja käänsi päätäni hellästi itseensä.

"Jimin... mäkin rakastan sua", sanoin hiljaa ja vein käteni Jiminin niskaan. Vetäisin hänet hellästi syliini.

"Yoon..." Jimin aloitti, mutta hiljensin tämän vetämällä hänet hellään suudelmaan.

Tunsin taas, kuinka pojan pehmeät huulet tuntuivat täydellisiltä omillani, kuin ne olisi luotu siihen. Tai ehkä olivatkin, mistä sen tietää.

Tunsin kuitenkin sekä Jiminin että omilla poskillani kyyneliä. Rakkauden kyyneliä.

Hetki tuntui ikuisuudelta, joka kuitenkin loppui aivan liian pian Jiminin vetäytyessä irti minusta. Hän painoi päänsä vasten rintaani. Kiedoin käteni tämän ympärille ja halasin häntä suojelevasti.

"Mä rakastan sua", poika kuiskasi hiljaa. Tunsin silmissäni taas lisää kyyneliä, mutta annoin niiden valua kasvoilleni.

"Mäkin sua, Jimin", kuiskasin niin hiljaa, että Jimin juuri ja juuri kuuli sen. Vein käteni pojan hiuksille ja pörrötin niitä hellästi.

Säikähdin huomatessani, että pieni tuppo hiuksia irtosi tämän päästä. Pudotin hiukset paniikissa sohvan taakse Jiminin huomaamattomiin. Halasin häntä jälleen tiukasti.

"Mä lupaan suojella sua kaikelta pahalta. Maailma on täynnä pahuutta, mutta sun ei tarvii miettii sitä. Mä oon aina tässä, sua varten", kuiskailin hiljaa.

Tunsin taas lisää kyyneliä paitani rintamuksella. Silitin Jiminin selkää hellästi. Tunsin luut pelottavan selkeästi, mutta en antanut niiden häiritä nyt. Kyllä kaikki järjestyisi vielä ajallaan.

Yhtäkkiä kuulin käytävästä vaimeita puheääniä. Kolme, jos laskin oikein. Tunsin kehoni jännittyvän.

"Onko kaikki hyvin?" Jimin kysyi huolestuneena.

"Ne tuli", kuiskasin hiljaa.

"Ketkä ne?" Jimin uteli.

"Jin ja Hoseok ja Jungkook. Meidän pitää olla normaalisti, istu tohon sohvalle", sanoin ja taputin paikkaa vieressäni sohvalla.

"Eikä tarvii. Me voidaan olla näin", Jimin kuiskasi ja halasi minua kovempaa, luoden silmiini lisää kyyneliä.

***

502 sanaa

Anteeks ku en oo julkassu koska ööh nii. Mut joo eipä mul kai muuta kiitos vaan ku luit💞💞