Eloonjääneet | Yoonmin

12.

Yoongi:

Muut olivat lähteneet huoneesta yksitellen, jättäen minut Jiminin kanssa kahdestaan.

"Yoongi?" hän kysyi hiljaisella äänellä.

"Mitä?"

"Mä...mietin... kun mua pelotti oikeesti aika paljon. Se yskä. Nii... mä en tule selviämään tästä hengissä", Jimin sanoi hiljaa.

En suostunut uskomaan kuulemaani.

"Kyllä sä tuut. Mä pidän siitä huolen", sanoin.

Suuri kyynel tipahti Jiminin poskelle. Pyyhkäisin sen pois.

"Älä pelkää", kuiskasin. Jimin yritti hymyillä yhä vain uusien kyynelten kastellessa tämän posket.

"Tiiätkö, Yoongi, musta tuntuu, että musta on ollut teille vaan haittaa. Syön teidän ruuat, juon vedet, pakotan jonkun pysymään koko ajan mun kanssq, vaikka mitä", hän sanoi.

"Sä oot väärässä. 1, sä syöt ja juot ihan älyttömän vähän, joten se ei tuota ongelmia. 2, et sä pakota ketään, mä oon tässä ihan mielelläni", sanoin.

"Ei kun ihan oikeesti", Jimin väitti.

"3, kyllä näitten kolmen sekopään seura alko jo pari vuotta sitten tuntua aika tylsältä. Sä oot parasta seuraa viimeseen neljään vuoteen.
4, meistä on tainnu tulla muille aikamoinen läppä, ja nauru pidentää ikää, joten me eletään nyt sit pidempään", jatkoin. Poika pyöräytti silmiään.

"Vieläkö tarvisit todisteita?" kysyin. Jimin tuhahti hiljaa, laittoi kätensä puuskaan ja käänsi katseensa pois.

"Oliko toi joo?" kysyin. Vastaukseksi sain toisen tuhahduksen.

"Mä... mä oon ollu suhun oikeastaan alusta asti ihastunut", sanoin hiljaa.

Jimin käänsi itkuiset kasvonsa minuun. Silmät olivat levinneet suuriksi hämmästyksestä.

"Oikeesti?" Jimin kysyi epäuskoisena. Naurahdin hiljaa.

"No joo joo, etkö vai usko?" kysyin.

"En oikeestaan, mutta pakko kai yrittää", Jimin sanoi hymyillen. Yhtäkkiä pojan ilme vakavoitui.

"Mutta Yoongi, mä olen tosissani sen suhteen, et tiellähän mä vaan täällä oon. Ja kun Jin puhui siitä jostain lääkekasvista, niin ette lähe sit etsimään mitään sellasta mun takia", Jimin sanoi.

"Jimin, mä haen sen kasvin, vaikka se ois mun viimeinen teko. Okei?" kysyin. Nappasin Jiminin pienen käden omaani.

"Älä. Anna mun mennä, mun ei oo hyvä olla. Hengittäminen sattuu", Jimin sanoi hiljaa.

Itkin hiljaa pitäen poikaa kädestä.

"Jimin, sä oot mulle liian tärkee menetettäväksi. Ei käy. Sä paranet", kuiskasin hetken kuluttua.

"Tae ja Namjoon lupas jo lähtee ettiin sitä", Jimin huokaisi.

"No hyvä. Ja Tae nyt ei ainakaan ihan pienestä jaksa vaivautua tekemään yhtään mitään, ainakaan muiden puolesta. Joten sä oot niille ihan oikeesti tärkee", sanoin.

"No pakko kai se on sitten uskoo", Jimin sanoi.

"Jimin, lupaatko mulle, ettet ajattele olevas turha? Sä et ehkä auta veden hakemisessa tai ruuan kasvattamisessa, mut sä oot silti tosi tärkee meille kaikille", sanoin hiljaa silittäen pojan pehmeitä hiuksia.

Jimin nyökkäsi hiljaa.

***

"Ruokalähetys osoitteeseen Yoongin ja Jiminin panonurkkaus!" Tae kailotti avatessaan asuntoni oven.