Eloonjääneet | Yoonmin

13.

Yoongi:

Nousin ylös sängystä. Nostin lattialta tummanpunaisen hupparin ja heitin sen istumaan nousseeelle Jiminille.

"Jimin, lainaa tätä mun hupparii, ettet jäädy", sanoin hermostuneena.

"Ja mä voin kantaa sut, kun on portaat ja kaikkee", sanoin. Tae räjähti nauruun vieressäni.

"Ai tolla kropalla vai?" hän kysyi.

"Kyllä Yoongi mut jaksaa kantaa", Jimin protestoi laittaen kätensä puuskaan.

"Aivan varmasti, mutta mä en kuitenkaan luota noihin nuudelikäsiin, joten taksipalvelu Kim Taehyung palveluksessanne", Tae sanoi kumartaen pienesti.

"Mä luotan kyllä aika paljon, mutta käy sekin jos se sulle niin tärkeetä on", Jimin sanoi tuhahtaen.

Hymyilin pojalle. Jimin huomasi katseeni ja hymyili hänkin.

"Sanokaa nyt jo, että ootte yhessä. Toi on ihan saatanan söpöö", Tae sanoi naurahtaen.

"Mutta mennään jo", hän jatkoi. Nyökkäsin.

"Ja mikä onkaan osoite?" Tae kysyi.

"No mistä mä tietäisin, itsehän käskit tulla katsomaan", Jimin vastasi nauraen.

"Taksi ei liiku, jos ei osoitetta kuulu", Tae jatkoi hymyillen minulle vinosti.

"Mennään sinne mihin taksikuski suosittelee", Jimin sanoi.

"Okei, eli katolle", Tae sanoi ja lähti liikkumaan.

Nousimme portaat kohtalaisen nopeasti ottaen huomioon, että Tae kantoi Jiminiä reppuselässä. Avasin oven pojille ja astuin katolle heidän perässään.

"Se olisi sit sen kymppitonnin", Tae sanoi laskiessaan Jiminin alas.

"Joo, ootas, mä kaivan taskusta..." Jimin sanoi hymyillen vinosti. Poika otti pari pikkukolikkoa taskustaan ja laski ne Taen ojennetulle kämmenelle.

"No ihan sama, saat alennusta, kun oot tuttu", Tae sanoi huokaisten.

"Mut katsokaa tonne, ihan muurin lähelle. Toi valkonen kerrostalo tuolla..." Tae sanoi ja osoitti kerrostaloa muurin toisella puolella.

"Oho, onkos sinne rakennettu ihan uusi kerrostalo? Nyt on kyllä vuoden uutiset", sanoin muka-hämmästyneenä.

"Kauhistuttavaa kerrassaan. Mahtaako siinä olla jopa kuusi kerrosta? Ennennäkemätöntä", Jiminkin hämmästeli.

"No ei tietenkään, vaan tällä puolella muuria. Noi kaks pientä pistettä", Tae sanoi osoitellen edelleen johonkin muurin lähelle.

"Aa, noi. No mitä niistä?" Jimin kysyi. Huomasin itsekin kaksi pientä pistettä. Varmaan jotain vanhojen talojen raunioita.

"Ne on ihmisiä. Ja oottakaa..." Tae sanoi kaivaessaan taskustaan jotain.

Hän löysi etsimänsä ja ojensi sen minulle.

"Tossa. Näät niillä paremmin", hän sanoi.

"Mistä sä oot löytäny kiikarit?" kysyin ihmeissäni.

"Jaa-a. Harva tietää, moni arvaa ja lopuille ei kerrota", Tae sanoi arvoituksellisesti.

Nostin kiikarit silmilleni ja tarkensin kuvaa. Huomasin kaksi ihmistä. En saanut kovin tarkkaa kuvaa, mutta oletin molempien olevan miehiä. Toisen miehen paidassa komeili Korean tasavallan lippu. Se voisi tarkoittaa vain, että miehet olisivat valtion palveluksessa. Ja se taas voisi tarkoittaa vain, että heillä olisi aseet. Ja aseista ei koskaan seuraa mitään hyvää.