Eloonjääneet | Yoonmin

18.

TW// seksuaalinen hyväksikäyttö, väkivalta
Yoongi:

"Mäki rakastan sua. En mä pystyis menettään sua, oot mulle vaan niin tärkee", kuiskasin hiljaa painautuen yhä lähemmäs Jiminiä. Tunsin pojan kädet hellästi silittäen hiuksillani.

Seisoimme siinä lähekkäin toisiamme vasten kauan. Jimin leikitteli hiuksillani hiljaa. Suukotin kevyesti nuorempaa, kun huomasin pojan vatsan pitävän mitä mielenkiintoisimpia ääniä kertoessaan nälästään.

"Mut tuu, mennää nyt vaan syömää. Jin on kuitenki huolissaan siitä", kuiskasin.

Kävelimme Jinin asunnolle hiljaisuuden vallitessa, kädet kuitenkin yhdistettyinä.

"Onks tääl jotai syötävää?" kysyin oven narahtaessa hiljaa. Huomasin, ettei keittiössä ollut ketään.

Vilkaisin ruokapöytään ja huomasin siinä kattilan. Päästin Jiminin kädestä vastahakoisesti irti ja hain meille lautaset ja lusikat. Istahdin ruokapöytään ja kauhaisin meille annokset keittoa. Ojensin toisen lautasen Jiminille ja nappasin lusikan käteeni.

"Kauankohan niil Taella ja Namjoonilla kestää?" Jimin kysyi yhtäkkiä. Katsahdin poikaan ja kohautin olkapäitäni.

"Tai siis, nehä on siel ihan turhaan, mä sain ne lääkkeet", Jimin sanoi katsoen minua silmiin.

"Totta. Toivottavasti ei kauheen kauaa. Eikä niille toivottavasti käy mitää", vastasin.

Jimin kurtisti kulmakarvojaan huolestuneena ja mutisi jotakin tunnistamatonta vastaukseksi.

Samassa Hoseok avasi huoneiston oven varovasti ja astui sisään.

"Hirvee nälkä. Ei kai haittaa, jos syön täällä?" Hoseok kysyi. Jimin pudisti päätään vaalean hiuspehkon heiluessa vallattomasti.

Hoseok yritti pitää keskustelua yllä, vaikka olikin tietämättään rikkonut Jiminin ja minun välisen tunnelman. Vastailin hänen kysymyksiinsä, vaikka huomasimme varmaan kaikki kolme, että keskustelu oli kaukana luontevasta ja oli todella kiusallinen.

"Jäättekö hetkeks kahestaan, mun pitää käydä vessassa? Tuun sit takas", kysyin syötyäni.

"Joo, kyllähän me hetki pärjätään", Jimin sanoi ja nosti kasvoilleen mitä suloisimman hymyn. Vastasin hymyyn tahtomattanikin.

***

Astelin kolmannen kerroksen käytävää kohti Jinin asuntoa. En kuullut asunnosta minkäänlaista keskustelua. Olin hieman hämmentynyt, sillä yleensä Hoseokin ääni kuului aina jostain päin taloa, joten raotin ovea varovasti.

"Mitä helvettiä?" älähdin huomatessani Jiminin kehon painettuna seinää vasten, Hoseokin suudellessa tätä kiihkeästi.

Jimin nosti katseensa hädissään minuun ja tuntui viestittävän katseellaan yksinkertaista sanomaa: auta.

Hoseok riuhtaisi itsensä irti Jiministä ja katsoi ensin tätä, sitten minua. Hänen kasvoillaan oli omahyväinen ilme, jonka takaa kuitenkin paistoi säikähtäneisyys, vaikka Hoseok yrittikin sitä parhaansa mukaan peittää.

"Mitä helvettiä sä luulet tekeväs?" kihisin marssiessani kohti Hoseokia.

Tunsin käsieni puristuvan nyrkkiin, veren virtaavan suonissani. Viha sisälläni kasvoi kasvamistaan, mutta en yrittänytkään hillitä sitä.

Keskitin kaiken energiani oikeaan käteeni, jonka nyrkki iskeytyi äänekkäästi rasahtaen Hoseokin nenään.

Veri alkoi valua tämän nenästä loputtomana, tulvivana vanana, ja hän katsoi minua järkyttyneenä, mutta en ollut vielä lopettanut.

Toinen isku osui Hoseokin ohimolle, ja se oli huomattavasti voimakkaampi kuin edellinen.

Hoseokin silmät alkoivat sumentua, ja lopulta tämä pyörtyi kaatuen lattialle.

Hengitin nopeasti ja pinnallisesti, eikä sykkeenikään suostunut rauhoittumaan. Katsoin Hoseokin verisiä kasvoja inhoten.

"Yo... Yoongi?" Jimin vinkaisi hiljaa takaani.

Yhtäkkiä koko kehoni tuntui rentoutuvan kertaheitolla, kuin taikaiskusta. Käännyin katsomaan nuorempaa, joka näytti edelleen pelokkaalta.

"Jimin- anteeks. Se... se riistäyty käsistä, hei oikeesti anteeks, en mä ois no-" aloitin.

"Kiitos", Jimin kuiskasi. Hän otti muutaman varovaisen askeleen kohti minua ja nosti katseensa silmiini. Jimin vei kätensä vyötärölleni ja painoi päänsä leukaani vasten. Halasin poikaa hiljaa ja silitin tämän selkeästi erottuvaa selkärankaa hiljaisuuden vallitessa.

"Kiitos. En ois pärjänny yksin", Jimin kuiskasi hiljaisuuteen.

En vastannut, vedin nuorempaa vain lähemmäs itseäni.

***

504 sanaa

No nii siitä on taas joku kuukausi ku viimeks julkasin tosi hienoo työtä vautsi vau. Also tajusin et nää kaikki luvut loppuu johonki ihme rakkaudentäyteisiin maisemiin et nam mut joo olkaa lapset rakkaat kilttejä tontut meinaa tarkkailee🎅🏻

Kiitos kun luit💕