My Moon

Luku 3

Mabel:

Tärisen kautaaltani. En saa kunnolla happea. Sydämmeni lyö kiivaasti rinnassani. Mikä minulla on?

Havahdun hereille, kun tunnen lämpimän kosketuksen poskellani. Tunnen outoja kipinöitä kohdalla johon joku oli koskenut. Avaan silmäni hitaasti ja näen todella komean miehen istuvan vierelläni. Hän katsoo minua huolestuneena. Katson häntä hieman peloissani ja hämmentyneenä. Hetken mietittyäni muistan mitä oli tapahtunut. Olin tullut jollekkin asialle sairaalan, mutta en muistanut mille. Muistan vain kun oli saanut hirveän kohtauksen. MITÄ! KOHTAUKSEN! MIKSI!

Pomppaan äkkiä pystyyn vuoteesta johon olin näköjään joutunut jotenkin. Sydämmeni jyskyttää taas todella kovaa. Ei, ei, en halua saada uutta kohtausta.
En ollut huomannut kuinka mies oli noussut seisomaan taakseni. Säikähdän häntä ja lähden kävelemään ulos huoneesta, jossa olen, mutta mies tarttuu käteeni vetäisten itseään vasten jättäen käteeni outoja kipinöitä. Mies halaa minua takaapäin. Säikähdän ja pieni vinkaisu karkaa huuliltani. Kuulen pienen murahduksen karkaavan puolestaan miehen huulilta. Jähmetyn aloilleni.

"Mitä sä...?" Olen kysymässä, mutta outo lämmin aalto lävistää kehoni tehden siitä melkein velton. Se aalto vie samalla jotenkin ihmeellisesti ahdistuneisuuden ja pelon minusta. Mitä tämä on?

"Mm", kuulen, kun mies nuuhkii hiuksiani nauttien niiden tuoksusta. Olen niin hämmentynyt, että en tiedä mitä tehdä.

En tiedä kuinka kauan olemme siinä, mutta yhtäkkiä ovi avataan. Huoneeseen astuu kaksi pitkää, todella lihaksikasta ja komeaa miestä. Pelästyn heitä niin että karkaan minua halaavan miehen otteesta. Mies murahtaa taas oudosti.
Kummatkin miehistä näyttävät hyvin pahoittelevilta ja nolostuneilta. He kummatkin kumartavat sille miehelle, joka oli halunnut minua.
Vielä oudompaa on se, että he kumartavat minullekkin!

"Alfa, olemme pahoillamme kun keskeytän, mutta sinun on tultava aulaan. Muut laumamme sudet on järkyttyneitä ja haluavat vastauksia", toinen miehistä, joka on blondi hiuksista, mutta silmät ovat ruskeat, sanoo matalasti vilkuillen välillä minua ja sitä miestä jolle hän puhui todella kunnioittavasti. Mistä ihmeen susista hän puhui?

"Sano heille että en tiedä minäkään mitään vielä. Kaikki on viellä kesken. Käske niiden mennä kokoustalolle", Mies murahtaa matalasti ja hänen ääni saa oudon hyvän olon tunteen kehooni.

Kummatkin miehistä nyökkää ja lähtevät nopeasti paikalta. Mitä juuri tapahtui?

"Ööm, to-ta mi-missä m-ä o-on?" Kysyn ääni täristen. Mies kääntyy katsomaan minua ja hän alkaa kävellä minua kohti. Säikähdän ja alan peruuttamaan. Peräännyn niin kauan kunnes seinä koskettaa selkääni. Mies tulee eteeni ja laittaa lihaksikkaan kätensä pääni viereen seinälle. Säikähdän pelosta.

Aikooko hän nyt tappaa minut?
Tai raiskata?
Enkö enää koskaan nää Arielia...?

Ajattelen pelokkaana ja silloin muistan ystäväni. Kyyneleet tipahtavat silmäkulmastani.
Mies edessäni ehkä pienesti hätääntyy ja kumartuu pyyhkimään kyyneleet poskiltani. Tunnen taas niitä outoja kipinöitä ihollani. Vaikka kuinka pelkäisisin tuota miestä en pysty siirtämään hänen kättään pois iholtani.

"Miksi itket kaunokainen?" Mies kysyy matalasti hänen ihanalla äänellään.

" Ka-ve-rini tar-vitsee min-ua nyt", kuiskaan pelosta. Outoa en ollut ajatellut sanovani sitä noin suoraan.

"Miksi?" Mies kysyy ja laittaa kätensä olkapäälleni, joka rauhoittaa minua todella paljon.

"Hän joutui sai-raalaan. Olkaa kiltti ja antakaa minun mennä? En kerro kenellekkään. Olkaa niin kiltti?" Anelin kyyneleet silmissäni. Mies vain hymähti ja otti minut halaukseen. Hätkähdin hieman, mutta en irrottautunut halauksesta.

"Mun on ihan pakko nähdä se", sanon miehelle joka vain hymisee oudosti.

"Sinä olet nyt minun", mies henkäisee yhtäkkiä ja se saa minut kiehumaan punaisena.

"MITÄ!" Huudahdan tönäisten miehen kauemmaksi minusta. Mies ei oikeastaan kauheasti liikahtanut, mutta olin saanut itseni irti.

"Anteeksi, en tarkoittanut", mies vinkaisee ja näen pienen punan välähtävän hänen silmissään. Säikähdän ja ryntään ovelle.
Avaan sen ja juoksen aulaan. Olemme näköjään sairaalassa yhä, mutta sitten kaikki asiat muistuvat mieleeni.
Ihan kaikki.
Se kun olin mennyt tiskiltä kysymään ystävästäni, mutta nainen ei ollut tiennyt hänestä mitään.
Se kun takanani oli yhtäkkiä ollut susi ja hänen siniset silmät suorastaan halusivat tappaa jonkun.
Sen kun nainen oli muuttunut silmieni edessä sudeksi.
Sen kun olin alkanut itkemään ja saanut kohtauksen.
Sen jälkeen olin nähnyt vain mustaa.

Tunnen käden olkapäälläni. Värähdän, mutta oudot lämpimät aallot rauhoittavat minut. En tunne enää paljoa pelkoa miestä kohtaan, enkä tiedä miksi.

"Sinä näit sen suden, vai mitä?" Mies kysyy yhtäkkiä ja minä nyökkään vastaukseksi.

"Minkä näkönen se oli?"

"Se oli harmaa ja sillä oli siniset ilkeät silmät", kerron itkua pidätellen. Tunnen kuinka käsi olkapäälläni jännittyy.

"Okei. Olen pahoillani, mutta sun on tultava mun mukaan", mies sanoo ja saa minut järkyttymään.

"No, EN varmana tule!" Huudahdan ja saan miehen murisemaan. Pelästyn.

"Sun on pakko!"

"Mit-en nii-n?" Kysyn pelosta jäykkänä.

"Mä raahaan sut vaikka mun luokse, jos en muuten", mies ärähtää.

"Mitä? Ei se ole laillista! Mä haen poliisit!" Uhkaillen järkyttyneenä. Mies vain naurahtaa.

"Tässä kylässä poliisit on ihmissusia ja ne ei estä mua viemästä sua mun luokse, koska sä oot mun nyt ja minä olen heidän alfansa! Mä tarvitsen sua oikeesti todella paljon", mies ärähtää ja saa selkäkarvani pystyyn.

"Ööm o-kei. Ootko sä ihan kunnossa?" Kysyn mieheltä sillä minusta tuntuu, että hän on lyönyt päänsä. Ei ihmissusia ole olemassakaan..., mutta minä itsehän näin yhden ihmisen muuttuvan sudeksi.
Okei nyt mun päässäni heittää niin paljon, että kohta mä pyörryn.

"Oletko sinä kunnossa kaunokainen?" Mies kysyy huolestuneena ja katuvan kuuloisena että oli mennyt huutamaan minulle. Hän ottaa vyötäröstäni kiinni saaden lämpimät aallot mylläämään sisälläni.

" Mi-mitä?" Änkytän ja viimeinen asia jonka muistan on miehen ottavan minut kiinni, juuri kun olin pyörtynyt järkytyksestä.

                                      •