Mabel:
Vaikka minulla ei olisi ollut oikeasti varaa ostaa mitään, ostin silti vaatteita ja paljon. Oikeastaan Ariel oli pakottanut minut ostamaan ne vaikka tiesi minun olevan rahaton.
"Mitenköhän maksaisin nyt sitten vuokrani?" Tuskailin mielessäni.
"Hei, mennään vielä tuonne!" Ystäväni hihkaisee yhtäkkiä. Katson hänen osoittamaan suuntaan ja näen kaupan. Henkäisen syvään. En menisi sinne. En vaikka Ariel minut pakottaisi.
"Joo, joo! Tuut nyt vaan", Ariel murahtaa, mutta hän ei tajua juuri sen kaupan olen se paikka jossa tapahtui minun melkein noloin asia ja siellä kaupan kassalla oli se noloon juttuun liittyvä henkilö.
"Hei, ootko sä jättänyt kertomatta mulle jotain?" Ariel kysyy yhtäkkiä. Säikähdän totaalisesti.
"E-en", änkytän hermostuneena.
"Hahaa! Jäit kiinni! Tuolla kaupassa on tapahtunut jotain noloo!" Ariel arvaa. Hän tuntee minut liian hyvin. Hän tietää aina milloin valehtelen.
"No hyvä on", tuhahdan ja Ariel riemuitsee voittoaan.
"No toi ton kaupan kassalla olevan mies, no mä pussasin tai siis me suudeltiin", kerron hermostuneena, Ariel kuuntelee vierestä vain nyökytellen päätään.
"Mutta miks te suutelitte?" Ariel kysyy todella kiperän kysymyksen, johon en itsekkään tiedä puhdasta vastausta. Tai no tiedän. Ainakin melkein.
"Ööm, no se pyysi mut tonne takahuoneeseen ja mä seurasin. Sitten se vaan yhtäkkiä suuteli mua ja mä sitten vastasin siihen, koska en tiennyt mitä tehä. Sitten se vaan sano että oon kaunis ja se alko ahdistelemaan mua. Se ei ollu kivaa ja mää lähin pois, ku mua alko pelottaa ja sattuu sydämmeen jotenkin", kerron nolona. Se oli ollut minun ensisuudelma.
Ja huono sellainen.
Arielin ilme vakavoituu. Hän näyttää olevan pahoillaan, ettei voinut auttaa minua. Hymyilen hänelle rohkaisevasti, mutta hän vain alkaa raahata minua sinne kauppaan missä maailman huonoin suudelma oli tapahtunut.
"Hei mitä sä...?" Ole kysymässä, mutta Ariel alkaa puhumaan sille miehelle jonka kanssa olin suudellut.
" Hei, ahdistelitko SINÄ mun ystävää?" Ariel kysyy yrittäen hillitä itseään, ettei karjuisi miehen korvaa irti.
Mies kääntää vihaisen katseensa Arielista minuun ja alkaa nauramaan. Sitten hän pyytää meitä tulemaan takahuoneeseen puhumaan.
"No mistä kiikastaa?" Mies kysyy matalalla sekä kylmällä äänellä.
"Sä ahdistelit Mabelia! Ja sä voit olla varma että me ilmoitetaan tästä poliisille!" Ariel karjuu miehelle joka näyttää totisesti ärsyyntyvän.
"En olis niinkään varma tosta", mies sanoo kylmästi ja saa Arielin kohottamaan kulmiaan kysyvästi.
Ei kulu minuuttiakaan, kun mies lyö Arielia täysiä naamaan. Ariel kaatuu maahan ja hänen nenästään alkaa vuotamaan todella paljon verta. Kiljaisen pienesti kauhistuneena. Mies katsahtaa minuun ja lyö minuakin, mutta ei niin kovaa kun Arielia. Sitten hän lähtee nopeasti vihaisena paikalta.
Päässäni pyörii pienesti, mutta pysyn tajuissani. Tunnustelen kasvojani. Minusta ei vuoda verta. Se on helpottavaa, mutta sitten muistan ystäväni, joka makaa maassa tajuttomana, yltäpäältä verestä.
Soitan tärisevin käsin ambulanssi paikalle ja katson kun veristä Arielia viedään ambulanssiin.
Vasta kun ambulanssi on kadonnut näkökentästäni purskahdan hillittömään itkuun.
On minun vikani, että Ariel on tajuttomana. Minä kerroin hänelle siitä miehestä ja hän ystävänäni meni puhumaan miehelle.
Tajuan vasta monen minuutin kuluttua lähteä ambulanssin perään.
En voisi jättää ystävääni yksin.
Otin nopeasti taksin ja sanoin taksikuskille lähimpään sairaalaan. Koko matkan ajan mietin vain Arielia ja miten paska ystävä olin. En edes tiennyt missä sairaalassa Ariel oli nyt, mutta ajattelin jotenkin alitajuntasesti taksikuskin tietävän. Hassua.
Maksan nopeasti taksikuskille ja ryntään outoon sairaalaan.
Se on hyvin pieni, mutta samalla jotenkin todella iso. Se on valkoinen ja aika metsän ympäröivä. Lopetan miettimisen ja juoksen sairaalan sisälle. Katselen ympärilleni. Ei melkein ketään missään.
Ainoa ihminen on vastaanottotiskillä seisova hymyilevä nainen. Menen hänen luokseen ja kysyn onko tänne tuotu Ariel nimistä tyttöä. Nainen pudistaa pahoittelevasti päätään ja on kysymässä jotain, mutta kova ääninen murahdus pysäyttää hänet. Säikähdän hieman, mutta en vältä siitä vaan keskityn naiseen.
"Oletko kunnossa?" Kysyn, kun nainen ei liiku mihinkään. Hän vain tuijottaa taakseni. Silloin tajuan kääntyä.
Sydämmeni pomppaa varmaan kurkkuun, kun näen harmaan ison suden seisovan keskellä aulaa. Se katsoo meitä uhkaavasti sen sinisillä silmillään.
Kiljaisen kauhusta ja menen tiskin taakse naisen luokse. Nainen ei vieläkään liiku. Yritän ravistella häntä, mutta kuulen vain poksahtelua ja kohta näen naisen muuttuneen ruskeaksi vähän pienemmäksi sudeksi.
Kiljaisen kovaan äänen ja menen kyykkyyn. Mitä tuo oli? Tärisen kauttaaltaani. Kyyneleet virtaavat silmistäni. "Miksi en tee mitään tai lähde juoksema?" Kysyn itseltäni, mutta siihen en todellakaan osaa vastata. En pysty liikkua. Se on jotenkin hirveän hankalaa yhtäkkiä. Kuulen murahtelua ja tappelun ääniä.
Tämän on pakko olla unta! Niin sen on pakko olla. Ei oikeesti voi muuttua sudeksi tuosta noin vain.
Vai voiko?
Hengitykseni alkaa katkeilla.
Hengittäminen on todella vaikeaa yhtäkkiä, enkä tiedä miksi.
Sydämmeni lyö todella kovaa rinnassani.
Olenko saamassa paniikkikohtausta?
Yritän hengittää rauhallisesti ja unohtaa äänet ympärilläni, mutta se ei auta.
Kohta vaivun synkkään tiedottomaan tilaan.
•
Tästä tuli tosi sekava luku, joten olen pahoillani siitä :)
Toivottavasti ei ollut niin tuskallista lukea :0
<3
YOU ARE READING
My Moon
Werewolf*TÄÄ KIRJA ON IHAN HUONO MUT LUE JOS HALUUT* Mabel on nuori itsenäinen nainen, jonka elämä ei ehkä hänen mielestään ole kauhean mukava. Hänen tarina saa alkunsa homobaarista, johon hänen paras ystävänsä pakottaa hänet. Tai voi olla että koko tari...
