My Moon

Luku 9

Mabel:

"Weylyn?" Kuiskaan kysyen hiljaa hänen pimeään makuuhuoneeseen. On kulunut pari tuntia paniikkikohtauksestani. Olemme tällähetkellä, missäpä muualla kuin Weylynin talossa. Weylyn oli heti mennyt huoneeseensa, kun olimme tulleet tänne, hän oli ollut vihainen minulle ja Lucylle kun emme olleet ilmoittaneet lähdöstä.

"Mitä?" Kuulen matalan murahduksen pimeästä.

"Tuota, voisinko pyytää sinulta jotain?" Kysyn sydän kurkussa.

"No?"

"Tuota noin. Voisitkohan sinä auttaa mua etsimään mun ystävää?" Kysyn todella hermostuneena.

Hetki kuluu. En kuule mitään pimeästä huoneesta. Alan oikeasti jo vähän panikoida.

"Miksi?" Weylyn kysyy ärtyneenä. Säikähdän hieman hänen äänensävyää.

"Koska olen todella huolissani hänestä ja hän on vain kadonnut jonnekkin. Soitin myös ystävälleni ja hän oli todella outo", kerron nopeasti ja astun pimeään huoneeseen. Yritän löytää katkaisinta, mutta tuloksetta.

"Nimi?" Weylyn murahtaa jostain päin huonetta.

" Ariel."

"Ariel? Hah! En todellakaan auta!" Weylyn puuskahtaa naurahtaen hyvin ivallisesti. Nielaisen. Miksi hänen pitää olla yhtäkkiä noin ilkeä?

"Häh? Miksi?" Kysyn vaikeroiden jo turhautuneena.

"En vain auta! Sun ei kannattaisin ihan oikeasti yrittää etsiä häntä. Se on turvassa! Mä tiiän sen!" Weylyn karjaisee, mikä saa minut hyppäämään varmaan metrin ylös päin.

"A-Ariel on mun ystävä! Ja mistä sä tiitä onko se turvassa? Tottakai mä etsin sen jos se on kadonnut yhtäkkiä ääliö!" Huudahdan miehelle takaisin itkua pidätellen.

"Sä et hauku mua ääliöksi tai huuda mulle!" Weylyn sanoo matalasti muristen. Tunnen hänen lämmön vasten omaa kehoani. Miten lähellä hän on oikean on?

"M-mä t-te-en m-mitä m-ä haluun! Sä et voi k-käskeä mit-tä mä teen!" Henkäisen kyynelien pistellen silmiäni.
En pystyisi pidätellä niitä enää kauaa. Kohta sortuisisin itkemään luuserimaisena.

Tunnen Weylynin painavan kätensä selkäni taakse. Hän vetäisee minut itseään vasten ja voin tuntea miehen katseen itsessäni. Sydän pamppaillen odotan mitä hän tekee seuraavaksi.
Kohta tunnen Weylynin painavan hänen pehmeät huulensa omilleni. Hän liikuttaa niitä hitaasti vasten omiani. En aluksi vastaa suudelmaan, mutta kroppani saa niin voimakkaita hyvän olon lävistyksiä, että alkaa toimimaan vasten tahtoani.
Suutelen häntä vähän aikaa, kunnes tunnen Weylynin käden laskeutuvan selässäni alemmas takapuolelleni. Jähmetyn kun tunnen puristelua. Tämä sika puristelee takapuoltani.

"Minun! Mä hitto vie haluun sua", kuulen Weylynin kuiskaavan korvaani.

"Lopeta", henkäisen heikosti, mutta Weylyn ei tee elettäkään lopettaakseen.

Yritän työntää miestä pois, mutta Weylyn ei liikahdakaan. Hän alkaa vain suutelemaan minua rivakkaammin ja nopeammin. Weylyn ottaa minut syliinsä ja alkaa kantamaan ilmeisesti sänkyä kohti. Hän laskee minut pehmeälle sängylle ja on alkamassa riisua minua, mutta minä estän hänet.

"Lopeta", henkäisen viimein suudelmiin keskeltä. Kyyneleet virtaavat silmistäni.

Tunnen Weylynin jähmettyvän. Kohta hän jo nousee pois päältäni ja menee laittamaan valot päälle. Hän katsoo hetken aikaa minua pahoittelevasti, mutta minä itken vain, enkä katso häntä silmiin.

"Kuule...", Weylyn ähkäisee, mutta minä keskeytän hänet.

"E-en halua ku-ulla", henkäisen ääni väristen. En olisi kuvitellut hänestä tuollaista. Käskin häntä lopettamaan.

"Mene pois! En tarvitse sinua!" Huudahdan yhtäkkiä. Säikähdän itsekkin voimakkaita sanojani.

"M-min..." Weylyn yrittää, mutta minä nousen sängyltä ja kävelen hänen ohitseen pois huoneesta. Kuulen askelia takanani.

"Mabel! Odota! Minä voin selit..." kuulen Weylynin henkäsevän tuskaisena, saamatta taaskaan lausettaan loppuun.
Käännyn ympäri ja näen järkyttävän näyn.

"Weylyn!" Kirkaisen ja luokseni hänen luokse. Weylyn makaa maassa valkoisen näköisenä ja oksentaa suustaan iljettävää nestettä.

"ALTIN!" Huudan niin kovaa kuin pystyn. Kohta Altin juoksee Lucy kainalossaan luokseni. Molemmat henkäisevät järkytyksestä.

"Mikä Weylynillä on??!" Kysyn itkuni keskeltä. Olen yhtäkkiä unohtanut kaiken mitä hän teki minulle makuuhuoneessaan.

"Minä vien hänen nyt sairaalaan! Mabel sinun on tultava mukaan!" Altin huudahtaa hätääntyneenä ja alkaa kantamaan elottoman näköistä Weylyniä kohti autoa.

"Hyppää kyytiin!" Altin huutaa minulle, kun on laittanut Weylynin takapenkille.
Hyppään kyyneleet silmissäni Weylynin viereen ajatukset myllertäen päässäni.

Kuoleeko Weylyn?
Miksi olin niin ilkeä hänelle?
Mitä jos Weylyn ei tule kuntoon?
•

Heipparallaa kaikki!!
Viikonloppuuu alkaaaa!!!
Siis mä oon koko viikon ollu silleen, että haluun mennä kirjoittelemaan uutta lukuu tänne, mutta mulla on ollut tällä viikolla NIIIN paljon kokeita nii en oo ehtiny :0
Mutta kiitos jos luit ;)
<3