My Moon

Luku 12

Mabel:

"Onko tyttö jo herännyt?" Joku mies kysyy joltain toiselta.

"Ei ole vielä", miehen ääni vastaa. Se taitaa olla se eilinen tyyppi joka sanoi tietävänsä missä ystäväni on.

"Okei, minä jään tänne. Lähde kumppanisi luokse", möreä miehen ääni käskee. Kuulen oven menevän kiinni ja askelien tulevan lähelleni.

"Minä tiedän sinun olevan hereille. Sykkeesi on nopea", mies tiuskaisee ja minä avaan hitaasti pelokkaana silmäni.

"No niin Mabel. Sinä varmaan mietit kuka minä olevan ja miksi sinä olet täällä?" Mies henkäisee naamalleni. Nielaisen.

"M-miss-ä o-len?" Kysyn ääni väristen.

"Sinä olet kaukana petturi kumppanistasi", mies sähisee. Punainen vilahtelee välillä hänen silmissään. Henkäisen kauhuissani. Tarkoittaako tämä, että edessäni on jonkun lauman alfa.
Weylyn oli kertonut minulle alfoilla olevan punaiset silmät sutena ja välillä ihmisenä.

"Häh?"

"Esittely olisi paikoillaan varmaankin? Minä olen Dave, verikuun lauman alfa", Dave kertoo ylpeänä.

"Aha", tiuskaisen vain. Ei minua kiinnosta onko hän alfa vai joku pappi.

"Hmm. Sinä! Etkö mieti yhtään miksi olet täällä?" Mies karjaisee.

"No siis mietin", tuhahdan ääni itsevarmuutta täynnä. Ihme etten ole vielä alkanut itkemään.

"Hyvä, koska sinä saat tietää sen kohta!" Mies karjaisee ja nostaa minut seisomaan kivilattialta. Hän alkaa vetämään minua isoa ovea kohti.

"Minne me mennään?" Kysyn ääni pelkoa täynnä. Dave ei edes katso minuun päin. Hän vetää minua vain ranteesta.

Saavumme isoon olohuoneeseen, joka on nätisti sisustettu.
Katson paikkoja ihaillen.

"Istu toki alas", Dave tiuskaisee. Minä istun valkoiselle sohvalle. Dave tulee vähän ajan päästä minua vastapäätä istumaan ja ojentaa minulle kahvikuppia.
Otan sen vastaan, mutta en viitsi juoda sieltä mitään. Ties mitä myrkkyjä sielläkin on.

"No niin, eli mistä minä alkaisin kertoa? No aloitetaan vaikka siitä, että kumppanisi on hirviö!" Mies sanoo tyynesti, mutta huomaan hänellä olevan todella paljon vaikeuksia peittää viha hänen äänestään.

"Ööm okei?" Minä tuhahdan, mutta Dave huokaisee vain ja jatkaa:

"Weylyn oli minun kaverini joskus. Teimme aina kaikkea yhdessä. Mutta sitten tuli päivä, jolloin Weylynin äiti kuoli. Sen isä ei jaksanut ja se sekos. Se tappo minun äidin ja pari muutakin ihmistä. Mun isä ei jaksanut sen kumppanin kuolemaa joten yritti tappaa Weylynin isän, mutta kuoli siinä isossa tappelussa itse. Weylynin isän kuoltua Weylyn ei jaksanut enää. Siitä tuli alfa jo nuorena. Se masentu pahasti ja me yritettiin auttaa sitä mun kumppanini kanssa. Kerran me mentiin uimaan. Mun kumppani meni uimaan ja mä menin kauppaan hakemaan jotain ruokaa. Sanoin Weylynille pitävänsä silmällä Elleä, mutta se saastainen koira päätti antaa Ellen hukkua. Se oli kuullu ihan varmasti Ellen hätäiset räpiköinnit eikä ollu mennyt auttaa!" Dave henkäisee lopulta. Minä katson surullisena häntä.

"Olen pahoillani", kuiskaan ja saan pienen hymyn Davelta.

"Mutta en ymmärrä miksi sinä kerroit kaiken tuon juuri minulle?" Sanon lopulta.

"Hah, no sinä tulet kuolemaan. Kostoksi Weylynille, minä tapan hänen kumppaninsa. Ja ajattelin, että se tuottaa sinulle vielä enemmän kärsimystä jos tiedät minkälaisen hirviön olet päästänyt koskettamaan sinua. Ainiin! Melkein unohdin! Ja lopulta Weylyn kuolee ja kaikki hänen laumalaiset, sillä minä laitoin heidän ruokiinsa hopeaa ja ihmissudet ei kestä hopeaa. Weylyn kyllä kuolee siihen, että hänellä ei ole kumppania, mutta hopeamyrkytys varmistaa kuoleman", Dave naurahtaa ivaa äänessä. Hän oli muuttunut niin nopeasti niin pienessä ajassa.

Katson häntä järkyttyneenä. Minä kuolen? Weylyn kuolee? Laumalaiset kuolee? Ei! Ei! Ei voi olla totta!?

"Mä... Kuolen?" Henkäisen lopulta.

"No siis joo!" Dave huudahtaa tyttömäisesti.

"Eikä rakas kumppanisi ole auttamassa sinua", Dave naurahtaa.

"Weylyn kuolee myös?" Nieleskelen kyyneliäni, jotka yrittävät koko ajan tehdä tuloaan.

"Mutta ajattelin, että saisit päättää viimeisen ateriasi. No mitä haluat?" Mies kysyy yhtäkkiä.

"Haluan pizzaa", tiuskaisen miehelle lopulta, kun olen saanut kyyneleet kaikkoamaan. Dave vain nyökyttelee päätänsä ja nousee ylös.

"Sinä jäät tänne! Turha yrittää edes paeta. Täällä nimittäin on ihmissusi pitämässä silmällä sua!" Dave kertoo ja lähtee ovet paukkuen talosta autolleensa.
Katson häntä järkyttyneenä.

Kiva!
Nämä taitaa olla viimeiset hetkeni!

•