My Moon

Luku 18

Mabel:

"Kulta! Minä vien nyt Jamesin!" Kiljun kurkku suorana. Saan vastaukseksi jotain epämääräistä huutoa.

"Moikka!" Huudahdan vielä miehelleni ennenkuin otan poikamme syliini ja vien hänet autoon.

Lasken pojan nopeasti turvaistuimeen ja laitan hänelle vyön. Sitten kapuan itse ajajan paikalle.

"Nyt lähdetään", hymyilen Jamesille ja käynnistän auton.

Huristelee pitkin teitä rauhallisesti hyräillen samalla jonkun lastenlaulun mukana. James taas kikattaa takapenkillä iloisena. Hänen ruskeat silmänsä oikein loistavat ilosta.

"Kohta ollaan perillä", lässytän Jamesille, joka selvästi haluaa jo pois autosta.

"äi-kä", kuulen takanani ja pysäytän salamana auton. Käännyn ympäri katsomaan Jamesin iloisia silmiä.

"Mitä sinä sanoit?" Kysyn henkeä pidättäen. Oliko poikani suusta päässyt sana äiti? Jos oli, voitin Weylynin vedossa.
Joo vedimme vetoa sanokoo James isän vai äidin eka.

"Sano vielä kerran se", anelen pojalta.

"Izkä", James huudahtaa pieni VIRNE huulillaan ja minä käännyn surullisena takaisin auton rattiin sekä laitan auton liikkeelle.

Ajelen hiljaisuudessa kohti Lucyn ja Altinin taloa. Altin kylläkään ei ole siellä, sillä hänellä oli jotain lauma juttuja Weylynin kanssa.

"Katsos missä me ollaan", Hihkaisen Jamesille, joka alkaa taputtamaan käsiään yhteen.

"Ootatko jo näkeväsi Nolanin?" Kysyn pojalta, joka alkaa kikattamaan.

Pysäytän auton valkoisen ison talon eteen ja astun ulos autosta. Sitten menen nostamaan Jamesin pois turvaistuimesta.
Otan pojan kädestä kiinni, ettei hän kaadu kivikkoiselle tielle, sitten lähdemme kävelemään ovelle päin. 

"James!" Nolan hihkaisee innoissaan ja hyppelehtii poikani luokse. Nolan on melkein vuoden vanhempi kuin James ja osaa jo todella paljon asioita. Johtuu kai siitä että hän ihmissusi ja ihmissudet oppii nopeasti asioita. Kyllä Jameskin on susi, mutta hän on melkein vuoden nuorempi.

"Menkää vain leikkimään", Lucy sanoo oven raosta.

"Moi", hymyilen ja menen halaamaan häntä. Lucystä on tullut minulle todella hyvä ystävä näiden sekalaisten vuosien aikana.

"Ihana nähdä taas", Lucy hymyilee ja viittoo minua tulemaan peremmälle.
Menemme terassille istumaan ja juomaan teetä.

"Pikkuleipiä?" Lucy kysyy ojentaen kaunista puista koria, jossa on kaiken näköisiä pikkuleipiä. Otan yhden niistä ja kiitän kohteliaasti.

"No?" Lucy henkäisee viimein.

"Mitä no?" Kysyn hämilläni.

"Onko sun menkat tullu takas?" Lucy naurahtaa heleästi.

"Aaa! Ei vielä", kuiskaan hiljaa. Lucyn silmissä välähtää jotain, mutta en saa selkoa mikä.

"Sä oot joko raskaana tai sit sulla on vaan ne normaalisti myöhässä, mutta sulla on kyllä todella säännölliset menkat aina ollu", Lucy mutisee jotain.

"Mistä sää tiiät onks mulla säännölliset?"

"Siis meillä on aina samaan aikaan menkat", Lucy tuhahtaa, ihan kuin se olisi kaikkein normaalein asia koko maailmassa.

"Niin mutta mistä sinä tiedät millon minulla on menkat?" Kysyn nyt todella hämmentyneenä.

"Kyllä menkkanen nainen toisen menkkasen naisen tunnistaa", Lucy kikattaa ja saa minut yhtymään kikatukseen.

Hetken juttelemme niistä ja näistä, kunnes saan puhelun tuntemattomasta numerosta. Mietin vastaanko, mutta lopulta nostan puhelimen käteeni ja painan vihreää luuria.

"Minä menen etsimään lapset", Lucy henkäisee nopeasti, kun muisti, että meillä on sellaisiakin. Nyökkään hänelle vain vastaukseksi ja painan puhelimen korvalleni.

"Moi. Mitäs Mabel?" Kuulen todella tutun äänen puhuvan. Kylmät väreet kiertelevät ympäri kehoani. Hän on palannut.

Dave!
Se saatanan mulkero!

"Veikö kissa kielesi?" Dave naurahtaa ivallisesti. Odotan sydän pamppaillen mitä asiaa hänellä olisi.

"Mabel, tiedäthän, että kuulen sydämmesi sykkeen ja se on aikas villi", Dave henkäisee dramaattisesti.

"Mitä asiaa sinulla on?" Tiuskaisen uhkarohkeasti.

"Mabel, Mabel, voi sinuna tulisin nyt heti tänne miss minä olen!" Dave naurahtaa ja pitää pienen tauon, mutta jatkaa sitten "Minulla on kaunis poikasi" Dave murahtaa ja kuulen Jamesin hennon äänen taustalla kysyvän missä äiti on.

"MITÄ!?" Huudahdan ja juoksen autolleni. Riuhtaisen auton oven auki ja istun penkille.

"Tule sinne vanhalle tehtaalle, joka on siellä aika metsän keskellä. Nähdään siellä! Ja muista, poika vetää leilinsä jos et tule yksin!" Dave kertoo nauraen ennenkuin painaa punaista.

"Voi vittu!" Kiljun ja hakkaan rattia. Mitä minä nyt teen?! James on vaarassa! Se hullu on varmaan jo hakannut häntä!
Voi raukka! James tärisee varmasti pelosta.

"Minä tulen James! Äiti tulee pelastamaan sinut! Kestä vielä hetki", henkäisen kyyneliä pidätellen. Sitten käynnistän auton ja lähden ajamaan kaupungin toiseen laitaan.

Tämä päivä ei voi pahemmaksi muuttua!?

•

Heipparallaa!!!
Tuntuis että siitä olis ikuisuus kun viimeksi julkaisin luvun :0
Ja ainiin miten tällä kirjalla on jo joku yli 600 niitä lukukerta juttuja
:0
Mutta toivottavasti piditte ja me nähdään ens luvussa :)
Ja kiitos kaikille lukijoille ;)
<3