My Moon

Luku 8

Mabel:

Päätäni jomottaa todella paljon. Olenko minä darrassa? Toivottavasti en.

"Huomenta!" Naisen ääni kailottaa.
Hyppään salamana pystyyn.

"Ööm huomenta", vastaan haukotellen. Lucy seisoo ovella pirteänä ja hyvinvoivana.

"Joko sä paranit?" Kysyn ihmetellen. Lucy naurahtaa ja silittää pikkuisen kohonnutta mahaansa.

"Joo, sellanen lääke auttaa näihin kohtauksiin", Lucy kertoo hymyillen.

"Mutta, nyt puet ja tulet syömään aamupalaa. Me ollaan nyt kahestaan täällä. Altin ja Weylyn lähti sellaseen kokoukseen. Taas jotkut on vetäny kohun siellä, siitä naisen kuolemasta", Lucy kertoo tyynenä. Nyökkään hänelle ja puen Lucyn antamat vaatteet.

Vedän päälleni mustat farkut, tavallisen valkoisen pitkähihaisen ja siihen päälle farkkutakin. Ai niin ja tietysti sukat. Niitä ei saa unohtaa.
Kävelen alakertaan rauhallisesti. Ehkä vähän liiankin rauhallisesti, sillä Lucy tulee katsomaan portaisiin missä minä viivyttelen.

"Tää on tosi hyvää", huokaisen suu täynnä lettua. Lucy hymähtää vain hellan ääressä.

"Mitä me tehtäisiin tänään?" Lucy kysyy yhtäkkiä. Katson häntä hetken hiljaa, kunnes avaan suuni, toivoen Lucyn suostuvan.

"Ööm, voitaisiinko me mennä käymään mun kämpillä?"

"Juu tottakai. Mitä sä sieltä?"

"Mä voisin hakee sellasen mulle tärkeen jutun", kerron sydän tykyttäen.

"Okei, no lähdetään nyt sitte nopeasti", Lucy hoputtaa ja on jo menossa hakemaan autoa. Riennän hänen perään, suu täyttä lettuja.

"Onks tää se?" Olimme juuri saapuneet "minun asuntoni rappuun". Oikeasti olimme Arielin asuntoon menossa, mutta en usko, että Lucy olisi suostunut viemään minua Arielin asuntoon.

"Juu on. No mä meen nyt", huikkaan ja olen avaamassa autonovea, mutta Lucy tarttuu yhtäkkiä käteeni. Hän katsoi minua tuimasti.

"Mä tuun mukaan!"

Kävelemme portaita kolmanteen kerrokseen hyvin hiljaa. Lucy on muuttunut yhtäkkiä niin kireäksi ja vihaiseksi.

"Me ei taideta olla menossa sun kotiin", Lucy ennemminkin toteaa kuin kysyy. En vastaa hänelle mitään.

Kun olemme kolmannessa kerroksessa, huomaan Arielin ulko-oven olevan säpäleinä. Katson sitä järkyttyneenä. Kuulen Lucyn henkäisevän vieressäni.

"Mit...", Aloitan, mutta ryntäänkin salamana sisälle.

Kaikki paikat on sotkussa ja pengottu. Auvon suutani kuin kala kuivalla maalla.
Mitä täällä on tapahtunut?
Onko joku tehnyt jotain Arielille?
Onko joku kidnapannut Arielin?

Sydämmeni alkaa pomppimaan rinnassani yhtäkkiä todella kovaa. Hengitykseni tihentyy. En saa kunnolla happea. Haukon henkeä, kuin kala.
Kirvelevät kyyneleet virtaavat silmäkulmastani. Koko maailma alkaa pyörimään. Näen mustia pilkkuja näkökentässäni.
Ei! Ei! En halua saada paniikkikohtausta TAAS!

Kuulen juoksuaskelia.
Kuulen hätääntyneen kiljaisun vieressäni. Kuulen Lucyn äänen.

"Minä soitan Weylynille", Lucy huutaa. Menen vielä enemmän paniikkiin. Ei!

"Moi, tulkaa äkkiä! Mabel saa paniikkikohtausta! Tää osoite on joku *******!" Lucy huutaa puhelimeensa.

"Kato mua! Kato mua Mabel! Kuuntele mun ääntä! Okei, me hengitetään nyt samaan aikaan! Noniin, ensin nenän kautta sisään ja sitten suun kautta ulos", Lucy opettaa ja pitää olkapäistäni kiinni. Yritän oikeasti todella paljon hengittää normaalisti, mutta se on todella vaikeaa. Kohta olen jossain hemmetin tiedottomassa tilassa!

Alan itseasiassa panikoimaan enemmän, kun kuulen juoksuaskelien tulevan meitä kohti.

"M-mä. E-e-n. Pys-t-t-y. H-hen-g-iiitt-ää!" Huudan lopulta kyynelien mennessä suuhuni. Kohta tunnen vahvat käsivarret kietuotuvan ympärilleni. Alan tuntemaan rauhaa, lämpöä ja kipinöitä sisälläni.
Sydämmeni ei lyö enää niin kovaa, kyyneleet ovat lopettaneet tulonsa ja pystyn hengittämään viimein kunnolla. Nostan katseeni ihme halaajaani ja olen oikeasti järkyttynyt.
Se ketä rutistan on minun sielunkumppanini.

Weylyn.

"Hei, kaunokainen", Weylyn henkäisee lopulta matalalla äänellään ja suutelee otsaani. Se ele saa koko kropassani tuntumaan hyvältä. Ehkä liian hyvältä.

"H-hei", sanon ja painan vaistomaisesti pääni hänen kovaan, mutta samalla jotenkin pehmeään rintakehään. Kuulen kehräämistä. Hymyilen.

"Lähdetään pois täältä", Weylyn kuiskaa lopulta korvaani samalla silittäen hiukasiani.

"Okei."

•

Hellurei :)
Minä täällä taas!!
Ite tarttisin tällähetkellä halin niin paljon :0
Hihi ;)
Toivottavasti piditte ;)
<3